Easter @home

Pääsiäinen vierähti suurilta osin kotikotona, Joni kun oli sekä lauantain että sunnuntain töissä enkä jaksanut yksinkään kämpillä kököttää. Oli kuitenkin ihanaa viettää niin tiiviisti aikaa kotona perheen kanssa herkutellen (välillä ähkyynkin saakka) suklaamunilla, siskon loihtimilla muffinsseilla ja itse tehdyllä persikka-sitruunajuustokakulla. Vastapainoksi välillä vähän lenkkeiltiin ja juostiin kallion rinnettä ylös alas. Kotikylän trullejaki pääsin näkemään, vaikka oman kämpän oven takana käyneet trullit jäikin arvoitukseksi. Vierailusta kertoi vain salaperäinen portaille jätetty virpomisvitsa ja kulhosta kadonneet lakupatukat. Tietääpä kuitenkin varata ensi vuodeksikin pääsiäisherkkuja pikkunoidille, kun niitä sitten ilmeisesti rivitaloasunnoillakin kiertää! Ihanaa, että jotkut perinteet säilyy ja säilyy vuodesta toiseen. :)


Kevät just tähän aikaan on ehkä vuoden parasta aikaa. On valoa, juhlaa ja kevättä rinnassa, elämä hymyilee ja energiaa riittää huomattavasti enemmän pimeän talven jälkeen. Treeni-intokin on ainakin mulla mukavassa nosteessa, kun pääsiäisen överiksi mennyt herkuttelu on aiheuttanut pikku morkkiksen ja kesä lähestyy lähestymistään. Eilen starttaskin reippaan kuukauden kestävä totaalilakko - toukokuun viimeiselle viikolle saakka sanon siis ei sipseille, karkeille, pullille, kekseille, suklaalle, jätskille, popcorneille, leivoksille, grilliruualle (eli siis hamppareille, ranskalaisille, pitsoille sun muille - grilliltä ostetut salaatit yms tietty suvaitaan) ja tällä kertaa myös niille suklaakuorrutetuille rusinoille, pähkinöille ja kuivahedelmille, jotka viimeksi itselleni sallin. Entistä tiukemmalla linjalla mennään, toivotaan että tuloskin on sitä tiukempi. ;)

Kenkärakkautta.

Voi kun tietäisitte miten tuskallista oli viime keskiviikkona istua kituuttaa selkä köyryssä kenkiä sovitellen, lenkkariparia toisensa jälkeen jalkaan mallaillen ja puntaroiden, mikä nyt olisikaan se oikea kenkäpari about seuraavan vuoden liikuntoihin. Tais kyllä olla mun pisin kenkäkauppareissu hetkeen, ja ehkä pisin ikinä yhdessä kaupassa. Intersportin myyjät oli onneksi huippumukavia ja avuliaita, vaikka palvellut myyjä kohteliaasti kysäisikin pitkällisen jahkaamisen jälkeen, passaisko jos tulis joku muu avuksi, kun hällä loppuisi työt. :D Aika symppis!

Aluksi mietiskelin pohjan paksuutta ja kengän tukevuutta, sen jälkeen valintaa vaikeutti väri. Turkoosit adidakset ois ollut aivan supersöpöt, mutta toisaalta väri vähän mietitytti ja pohja oli aika ohut. Kokeilin myös yksiä aika neutraaleja, mustavalkoisia adidaksia, joissa piristysruiskeena ois ollut pinkit nauhat. Ois mätsänny moneen, mutta nääh, ei riittäny mulle! Kenkien testailun, juoksentelun, peilailun ja tuijottelun jälkeen kävi lopulta niin, että taas päädyttiin pinkkiin.

Siinä ne nyt on! Kaikessa komeudessaan, mun uudet, nyt jo sisäänajetut ja hyviksi havaitut adidakset! Oon aikaisemminkin käyttänyt paljon adidaksen lenkkareita, ne on vissiin malliltaan aika soppelit mun jalkoihin. Niin oli nämäkin, ja nyt on näitä testattu jo kävely- ja juoksulenkillä sekä metsäpohjalla että maantiellä, salilla, zumbassa ja jumpassa. Toimii! Ja kaiken hyvän päälle vielä pinkit, ai että tätä kenkäonnea. <3 Värillä on väliä, niin se vaan on.

Tuparit eli #partyhard

Pitkä viikonloppu meni ohi hujauksessa, kun oli niin hirveesti tekemistä. Koko perjantai-iltapäivä autettiin Jonin veljeä ja tämän tyttöystävää muuttohommissa, ja illalla kova työ palkittiin pitkästä aikaa grillillä. ;D Lauantaipäiväkin pyyhälsi ohi vauhdilla, aamupäivä vietettiin Kokkolassa kauppoja kierrellen, päivällä tein lenkin Sannan ja karvakamujen kanssa, ja melkein heti kotiin päästyä saikin alkaa laittautumaan. Ehdimpä vielä pyöräyttää suklaamuffinit illan tupareita varten, meni muuten kaupaks! Sunnuntai ohi lähinnä koomaillessa, maanantai töissä ja muutama tunti kullan kanssa, ennenkuin jouduttiin taas eroon toisistamme, tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa. Typerä gines.

Nojoo, mutta sitten takaisin lauantain tupareihin. Kerrankin muistin ottaa kameran matkaan, ja hyvä niin! Ompahan jotain matskua josta sitten muistella mahtavia kekkereitä. :) Kiitos vielä Sanna ja Jere, että järjestitte niin rattoisat partyt! ;)

 

*reps

Rakkaat sekopäät<3

 

Mulla oli jo päivää aikaisemmin visio siitä, mitä pukisin tupareihin päälleni. Suunnitelma piti, ja pitkästä aikaa olin tosi tyytyväinen illan asuvalintaan. :--)

 

Asukuvista kiitos Sannalle! Voi vitsit, oli niin onnistunut ilta ja sen seurauksena ootan jo seuraavia yhtä hyviä pippaloita....Onhan tässä tulossa pääsiäistä ja vappua ynnä muuta, joten tuskin kovin kauaa tarvitsee odotella ;D Mutta empä kiellä, etteikö arkikin maistuisi ihan hyvältä. Vaikka erossa oleminen on inhottavaa ja stressiä pukkaa vähän vaikka mistä, voin rehellisesti sanoa nauttivani lasten kanssa touhuamisesta. Ja näin arkisin pysyy syömingitkin vähän paremmin hallussa, hehe..samoin on treenailujen kanssa. Tänään sain raahauduttua salille, vaikka väsymys painoi huonosti nukutun yön ja pitkän työpäivän jälkeen. Aika pian juoksumatolle päästyä mieli kuitenkin kummasti virkistyi, ja jalka- sekä selkätreeni luisti. Tunti vierähti yllättävän nopeasti, ja taas sai uutta energiaa! Ei huono treeni ollenkaan. :)

 

Waiting for friday

Pakko heti alkuun lisätä muutama kuva, joita näpsin eilen kissavauveleista. On ne niin syötävän söpöjä.<3 Perjantaina nämä suloisuudet ovat jo kolmeviikkoisia, vitsit että aika juoksee. :)

Koko kööri.<3

Perjantaista puheenollen, perjantai senkun lähestyy, nyt mennään jo viikon puolessa välissä! Tää päivä töissä kului aika samaan tapaan kuin edellinenkin, tosin aika tuntui jostain syystä menevän varmaan puolet hitaammin..?! Iltapäivällä aika alkoi kuitenkin taas juosta, ja taas havahduin vasta muutama minuutti neljän jälkeen että kappas, mullahan loppui työt...:D Töistä ajelin suoraan kauppaan, sieltä kämpille välipalalle ja vähän siivoilemaan. Koska edessä oli pitkästä aikaa tunnin hikinen zumbasessio, innostuin väsäämään protskupannaria - tällä kertaa hippusella kanelia, kaakaojauhetta ja vaniljasokeria maustetun rahkamössön & puolikkaan viipaloidun banaanin kanssa. Tuohon proteiinipannariin ei vain ilmeisesti kyllästy koskaan! Miljoona variaatiota, ja aina niin hirmu hyvää!

Vaikka väsymys kiusas, jaksoin kuin jaksoinkin zumbaan asti. Olikin jo ikävä sitä hyvää fiilistä ja tekemisen meininkiä! Harmi vaan että tää keskiviikon zumba pidetään nykyisin vain joka toinen viikko, mieluusti kun kävisin hikoilemassa joka ke-ilta...Perjantain zumbat taas ei omaan aikatauluun sovi, paitsi ehkä ens perjantaina kun ei ole ketä odottaa kotiin....Ginestä odotellessa. :( Nyt kuitenkin masistelut sikseen, sillä ennen ginestä saadaan kuitenkin nauttia harvinaisesta 4 päivän lomassa yhdessä. <3 Perjantai sais tulla jo!