Treeni kotona.

Varhainen herätys vapaapäivänä, kävellen lenkin kautta kuntosalille, ja mikä pettymys. Kortin ostettuani yksi kaveri käveli vastaan ja ilmoitti salin olevan ihan tupaten täynnä, ja kurkatessani saliin sain todeta saman. Valtava joukko jotain koululaisia ja melkein jokainen laite käytössä. Luovutin suosiolla, ja lähdin kylmän rauhallisesti kotiin päin, vaikka sisällä kyllä hieman kiehui. Mutta ei hätiä mitiä; onnistuuhan se treenaus kotonakin! Kaiuttimet päälle, musa soimaan ja kyykkäämään! Kyykkyjen lisäks tein pari youtubesta löytyvää vatsalihastreeniä, tässäpä linkit jos kiinnostaa;

Tätä ensimmäistä treeniä käytän lähes aina, kotona ja joskus salillakin. Sopivan mittainen ja todellakin tuntuu! http://www.youtube.com/watch?v=vkKCVCZe474

Tämän löysin vasta tänään, mutta en ehtinyt tehdä loppuun saakka, kesto yli 35min. Tää ei vaikuttanut ihan yhtä rankalta, mutta koska ohjaajana on Suurimmasta pudottajastakin tuttu Jillian, täytyy toimia! ;) http://www.youtube.com/watch?v=ZJ8Zdj0OPMI

Tais tehota, sillä ainakin jalat on ihan muusina ja kyllä vatsalihaksissakin tuntuu. Ja ompahan nyt valmiiks kortti lauantai-aamulle, jee! Nyt tulin taas vaihteeks kotiin, suunnitelmissa ainakin lenkittää Rocky, kahvitella mamman ja kotona sairastavan pikkusiskon kanssa ja ajella sitten vihdoin ja viimein pyörällä takasin kämpille. Ois jo aikakin saada joku kulkuväline sinne, jokapäiväinen kävely salille, tb:lle, kauppaan etc. alkaa jo vähän kyllästyttää. :D Sen sijaan tuo saleilu ei kyllästytä sitten yhtään (pitääpä koputtaa puuta...), jos mulla ois enemmän vapaapäiviä niin oisin varmaan joka ikinen aamu salilla!

Onneks koulukin on alkanut kuitenkin kiinnostamaan vähän enemmän, ehkä koska ollaan taidettu päästä vihdoin ja viimein meidän alaa koskeviin juttuihin. Huominen 6 tunnin koulupäivä sisältää 2 työpajaa ja tunnin tietotekniikkaa, niiden jälkeen sitten viikonlopun viettoon. :-) Lauantaille onkin tiedossa mukavaa illanviettoa kavereiden kesken, Halloween-naamiaisten muodossa! Nyt on vaan kauhea asukriisi, nimittäin en tiedä yhtään miksikä pukeutuisin. Heittäkääpä ehdotuksia jos jotain juolahtaa mieleen. :D Nyt koneen äärestä hus, ihanaa ja aurinkoista loppuviikkoa!

Riviera Maison-unelmointia

Päivä kulunut koulun jälkeen vain kotona löllöillessä, koulutehtävien parissa ja blogeja selaillen. Nyt tulin porukoille käymään ja juomaan iltakaffit niinku ennen vanhaan kotona asuessa. :-) Sekä eilen että toissapäivänä oon hikoillut salilla, ja sen kyllä huomaa. Vatsalihakset oli kipeät jo eilen toissapäivän kovasta treenistä, ja nyt on myös käsivarret hellänä, kiitos eilisen. Alun perin oli tarkoituksena käydä tänään vähän lenkkeilemässä, mutta koska päivä hujahti ohi niin nopeasti, lupaan itselleni vapaapäivän. Huomenna kuitenkin edessä tehokas tunteroinen zumban merkeissä! Ehkäpä käväsen illalla vielä kotona hakemassa Rockyn ja kävelen meille kämpille yöksi pikku söpöläisen kanssa, joten eiköhän sitä liikuntaa oo tiedossa riittävästi huomisellekkin. Torstaina vapaapäivä, joten luultavasti salille kerkeää seuraavan kerran silloin. Myönnettävä on, että kova hinku ois päästä salille vaikka heti, mutta jottei ilta venyis kovin pitkäks, jätetään toiseen kertaan.

Viime aikoina oon kuolannut ihania sisustusjuttuja tavallista enemmän. Jouluvalot, astiat, näppärät säilytysratkaisut, matot ja kynttilät on vieneet huomion niin kaupoissa, näyteikkunoissa kuin postilaatikoista löytyneiden lehtien sivuillakin. Yksi päivä Kokkolassa koulusta bussiasemalle kävellessäni hoksasin aivan ihanan näyteikkunan, ja koska aikaa oli, poikkesin sisään. Kyseessä oli Riviera Maison, ja hetken kierreltyäni tajusin, että haluaisin kyseisestä kaupasta melkein kaiken! Tässä muutamia ko. kaupan sivuilta löytyneitä ihanuuksia:

Nyt ei ehkä oo paras hetki shoppailulle, mutta ainahan sitä haaveilla saa...tällä viikolla aion kuitenkin hankkia Anttilasta sen kauan kaipaamani korupuun, niin saan ainakin korut vihdoin ja viimein järjestykseen! Nyt kauppaan ja sitten kämpille päin, kivaa viikonjatkoa! :)

I can do it!

Heipähei! Kiva rentoiluviikonloppu, kerrankin! Viimeisimmät viikonloput on kuluneet pääasiassa kavereiden seurassa milloin missäkin, illat on venähtäneet ja aamuisin tullut nukuttua puoleenpäivään. Eilen kuitenkin sanoin Jonille, että en tosiaankaan jaksa mihinkään vaan aion viettää koko illan vain kämpillä, ja niimpä me sitten katsottiin vuorotellen Up - Kohti Korkeuksia Neloselta ja Burleskia TV5:ltä. Täytyy kehaista, että oli melkoisen menevä ja hyväntuulen leffa tuo jälkimmäinen, alko oikein tanssijalkaa vipattamaan! :D Eli eipä siskot ole turhaan kehuneet!

Illasta ei tietenkään selvitty herkuitta, joten kauppareissulta tarttui syömisiksi mukaan viinirypäleitä ja jätskiä. Herkuista tulikin mieleen, että oon viime keskiviikosta asti vältellyt karkkia ja sipsejä tarkoituksenani elellä ilman niitä joulunaikoihin saakka, mutta saa nähdä miten onnistuu...kieltämättä teki vähän tiukkaa Jonin napostellessa sipsejä vieressä ja mun mussuttaessa viinirypäleitä, mutta onnistuin! Tänään jouduin jo kieltäytymään suklaasta pariin otteeseen. Voitte kuvitella miten kärsin, tämmöinen suklaanrakastaja kun olen...Myönnettäköön, että ei tästä ihan täydellisesti oo selvitty. Eilen kerkesin napsia pari sipsiä kotona käydessäni, kunnes sitten kauhukseni huomasin mitä olinkaan tekemässä. Muutaman tervaleijonapastillin söin ihan tietoisesti, mutta eikös ne ole enemmänkin kurkkupastilleja, vai mitä? ;) Joka tapauksessa oon aika ylpeä itsestäni, sillä mitään kauheita tuskia mulla ei ole ollut, vaan hedelmät, pähkinät ja jätski on riittäneet mulle ihan hyvin. Jos tosiaan selviän näin jouluun saakka, niin kyllä on voittajafiilis!

Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille! :-)

Ps. Oon ollut viime aikoina paaaljon aktiivisempi tuolla Instagramin puolella, joten käykääpä kurkkaamassa. Mut löytää nimimerkillä valonpisara.

Kesä 2013 - parhaat muistot

Postausideoiden puutteessa päätin monen muun bloggaajan tapaan toteuttaa kesä 2013-postauksen. Tarkoituksena oli muutenkin tehdä katsaus viime kesään jossakin vaiheessa, joten miksei juuri nyt? Kesää on jo kamala ikävä, joten eiköhän revitä haavat auki.

Mitä sitten jäi käteen kesästä 2013?

~ Kesäloman aloituspäivä, eli ne kauan odotetut ylppärit ja hiukan epäonnistuneet ylppärijatkot.

Itkua ja ahdistusta siitä, että ihan mahtavat lukiovuodet on nyt takanapäin ja vuosikurssi hajoaa ympäri Suomea. (Eilen koettiin onneksi jälleennäkemisen riemua lukion Taiteiden yössä, voitte kuvitella miten ihanaa oli nähdä vanhoja luokkakavereita pitkästä aikaa!) Toisaalta myös valtava helpotuksen tunne, kun lukio oli vihdoin lusittu läpi, kesäloma edessä ja syksyllä aivan uudet kuviot.

~ Juhannus


Se perinteinen savusauna mummulassa, grillaamista, rentoilua kotona, herkuttelua, illalla illan istumista kavereiden kanssa ja visiitti Kalajoelle. Lyhyesti sanottuna aika perus juhannus,

~ Järjestelmäkameran hankkiminen ja ensimmäiset kuvat eläinpuistoreissulta. 

Soutaaminen ja huopaaminen loppui viimein siihen, että tilasin oikeasti sen järkkärin. Voi sitä riemua! Eläinpuistoreissu ei itsessään ollut niin erityinen kokemus, siitä kun on muodostunut jo lähes jokavuotinen perinne. Mieleenpainuvaksi sen teki varmaankin juuri se, että sain järkkärin ekaa kertaa mukaan jonnekkin ja pääsin näpsimään kuvia oikein urakalla.

~ Festarit

Kavereita, Anna Puu & siskojen tanssiesitys (josta ei tietenkään selvitty ilman itkun tihrustamista..), Jesse Kaikuranta, skumppaa, myöhään venähtäneitä iltoja, Stigin aivan huikea keikka...kerrassaan mahtava viikko!

~ Pargan-matka

Sama kohde jo kolmatta vuotta peräkkäin, mutta en kyllästy vieläkään. Parga on jo kuin toinen koti, välillä haaveilen eläkepäivien viettämisestä siellä lämpimässä, upeissa maisemissa. Kesän ehdottomasti paras puisto! Kävelyä tulikuumalla hiekalla, yli 40 asteen hellettä, uintia Panagian pikkusaarelle, venelaiturilta turkoosiin veteen pomppimista, shoppailua pikkuputiikeissa, herkkuruokaa, baareilua, sekä ihka ensimmäinen ulkomaanmatka yhdessä Jonin kanssa! Unohtamatta tietenkään sitä järkyttävää meriretkeä veneellä Paxoksen & Antipaxoksen saarille...päästiimpähän näkemään huikeat Siniset luolat, hyppimään veneestä uskomattoman kirkkaaaseen meriveteen Antipaxoksen edustalla, näkemään Paxoksen saari ja kaunis Gaioksen kylä, sekä kokemaan se hirvittävä merenkäynti...kokemus sekin!

~ Pikku karhunkierros

Varhainen herätys aamulla ja lähtö kohti Kuusamoa kera pikkusiskon ja veljen. Aivan mahtava kokemus, pakko päästä joskus kiertämään vielä se kunnon Iso karhunkierros, niin upeat oli maisemat. Ja mikä voittajafiilis, kun ne muutama sata rappusta oli kavuttu! Kaatosade kallion huipulla teki pelkästään hyvää, makkara maistui ehkä paremmalta kuin koskaan parin tunnin kävelyn jälkeen ja mieli lepäsi.

Vaikka kesä on ohi ja kohta syksykin, oon jotenkin onnistunut nauttimaan myös näistä kylmemmistä päivistä ja pimenevistä illoista. Mikäs sen mukavampaa, kuin lähteä aamukävelylle kirpsakkana syysaamuna, tai vetäytyä viltin alle katsomaan hyvää leffaa, kun ulkona on jo pimeä. Lenkkeilykin sujui alkusyksystä huomattavasti mukavammin kuin kesähelteessä, vaikka kieltämättä nyt alkaa olla jo mun makuun vähän liiankin vilpoinen. Ei auta kuin lisätä vaatetta ja ottaa ilo irti näistä parhaista ulkoiluilmoista! Kohta taidankin ottaa pyörän alle ja lähteä polkemaan kohti kämppää, sieltä kauppaan ja jätskin kera illaksi telkkarin ääreen. Ainiin, mutta tuo pbl-vastaus pitäis saattaa loppuun sitä ennen...siispä takaisin kouluhommien pariin! Positiivista viikonloppua for everybody! <3

Zumbatunnelmia.

Voi jessus mikä yö. Yhtäkkisiä heräämisiä, sängyssä pyörimistä, unia joista en muista enää yhtikäs mitään ja aamulla rättiväsynyt olo, jonka vuoksi herätyksen torkuttamista puolen tunnin ajan. Hyi, ei kyllä yhtään tunnu siltä että ois mennyt illalla jo ennen kymmentä petiin. Vaikka eipä se sängyssä makoilu hirveästi auttanut...uni kyllä tuli hetken pyörimisen jälkeen, mutta jokin mua herätteli pitkin yötä. Että nyt vaan viikon pbl-vastausta kirjoittamaan ja yhen maissa opintokäynnille perhe- ja sosiaalikeskukseen...jippii!

No kyllä mulle ihan hyvää muuten kuuluu. Viime päivät on taas kuluneet vauhdilla, kiitos mun lusmuilun, joten viikonloppu on kohta jo käsillä! Kyllä sitä odotellaankin, huomenna saan nimittäin lukiotytsyt mun luo etkoille ja täältä sitten siirrytään musiikkilukiolle tsekkaamaan Taiteiden yön tarjonta! Ja jos hyvin sattuu, itse partyjen jälkeen kutsuu vielä jatkot. ;) Huomista odotellessa!

Eilinen koulupäivä meni multa vähän ohi johtuen liiasta torkuttamisesta ja mun makuun liian aikaisesta bussista. Eipä kyllä hirveesti haitannut. Koska olin jo aikaisin ylhäällä, otin jo aamusta suunnan kohti salia ja kävin tekemässä kunnon jalkatreenin ja vähän käsiäkin. Päivät liikunnat ei suinkaan olleet tuossa reippaassa tunnin salitreenissä, vaan iltapäivällä kuuden aikaan lähdettiin vielä Sannan kanssa zumbailemaan. Ihan huippua oli taas, hiki virtas ja kyllä tuntui että tehos! Samalla sain huomata, että jalkatreenin ajoittaminen zumban kanssa samalle päivälle ei välttämättä oo paras ratkaisu...huh mikä oli mulla olikaan sen zumbatunnin jälkeen! Oon nyt kyllä ihan fiiliksissä tuosta zumbasta, kerta viikossa ei millään tahtois riittää ja seuraavaa kertaa oottaa aina yhtä innokkaasti. Jos musta tuliskin isona zumbatäti? ;D

Nojoo, nyt pitää häippästä ja alkaa työstämään tuota kirottua pbl-vastausta...byee!

Motivaatio nollassa - mikä neuvoksi?

Tarkoitus oli tulla tekemään rästiin jääneitä koulujuttuja, mutta yllättäen oon täällä taas. Ei taida jäädä kenellekkään epäselväksi, kuinka korkealla opiskelumotivaatio just nyt on....Ei sillä, en oo koskaan ollut erityisen kiinnostunut opiskelusta, mutta tähän asti oon saanut lähes aina ne pakolliset kouluhommat ja palautettavat tehtävät hoidettua ajoissa. Kuvittelin pystyväni samaan nyt amk:ssakin, mutta surukseni sain huomata että ei onnistu. Viime aikoina oon huomannut jotain muutakin; koko sosiaaliala ei taidakkaan olla mua varten. Mietin aluksi, että tulisinko avautumaan asiasta tänne lainkaan, mutta koska mieli niin teki ja oon tästä asiasta niin varma, täältä pesee. 

Alkusyksy meni ihan kivasti, kaikki oli uutta ja oli siistiä saada tutustua uusiin tyyppeihin ja uuteen kouluun. Nyt kun se "alkuhuuma" on laantunut, on saanut huomata, että ei tää niin kivaa ookkaan. Koulupäivät on pitkiä ja raskaita, istutaan paljon vain auditoriossa kuuntelemassa milloin mitäkin luentoja ja infoja, ja ne tutoriaali-istunnot mistä meitä aloittavia alunperin peloteltiin, ovat osoittautuneet mun viikon lempparitunneiksi koulussa. Ja nekään ei mitään helppoja ja kivuttomia ole, vaan vaativat oikeasti hirveästi pohdiskelua (aivojen pitäis raksuttaa ihan täysillä vaikka istunnot ajoittuu klo 8-10 välille). Vaikka koulu onkin alkanut tuntumaan tympeältä, oon yleensä saanut itseni ylös sängystä ja kouluun. Tämä siksi, että se on jo alkanut tuntua rutiinilta. Näin syyslomalla rytmi kuitenkin luonnollisesti katosi, aamut venähti siihen 9-10, nautin kunnon aamutreeneistä salilla, liikuin muutenkin paljon ja etenkin loppulomasta illatkin alkoivat venyä. Nyt kun rytmikin on kadoksissa, kouluunmeno tuntuu entistä vaikeammalta. Lisäksi salitreenien ja muutenkin liikkumisen myötä oon tajunnut jotain, minkä oikeastaan tajusin jo viime keväänä mutta silti liian myöhään. Tämä on sitä, mitä oikeasti voisin haluta tehdä työkseni. Nyt harmittaa, että sitä motivaatiota yleisurheiluun ei löytynyt enää yläasteiässä, hyvällä tuurilla ja kovalla treenillä saattaisin tehdä sitä työkseni nykyisin. Ois vaan pitänyt kuunnella vanhempia ja jaksaa harrastaa. Silloin vaan tuntui olevan miljoona tärkeämpää asiaa. 

Vaikka tuo yleisurheiluaika oli ja meni, rakkaus liikuntaan ei ole kadonnut minnekkään. Yritin hakea viime keväänä useampaan liikunta-alan opiskelupaikkaan, mutta mihinkään niistä en päässyt. Myönnettäköön, että osittain laiskuuttani pääsykoeaineistot jäi yliopistoon lukematta, mutta Kuortaneen pääsykokeisiin satsasin ja tein parhaani. Se ei sitten kuitenkaan riittänyt, vaikka jo hetken luulin niin. Oikeastaan en saisi valittaa, laitoin nimittäin sosiaalialan ykkösvaihtoehdoksi ja pitäisi olla superonnellinen, että pääsin just siihen kouluun ja sille alalle, minne halusin. Aluksi olinkin ihan innoissani, mutta kuten sanoin, alkuhuuma meni ohi ja siinä samalla innostus opiskeluun. 

Yksi iso syy siihen, että alanvaihto kuulostaisi mun korvaan nyt niin hyvältä, tulee tässä; vaikka saisin saatettua opiskelut kunnialla loppuun, en usko että viihtyisin sosionomin työssä. Mietittiin tässä kaverin kanssa viime viikolla, miten kirjaimellisesti surkeaa työtä se ois. Oli se työ sitten lastensuojelussa, mielenterveys- ja päihdetyössä jne, vastaan tulisi niin paljon kurjuutta, etten tiedä kestäisinkö. Toki niitä hyviäkin asioita ja onnistumisia tulisi taatusti vastaan, mutta silti. Nostan hattua ja korkealle niille, jotka sosionomin työhön pystyy. Minä en nimittäin taida pystyä. Mietin aikaisemmin, että koska on hirveän tunteellinen ja empaattinen, sopisin varmaan hyvin sosionomin ammattiin. Tarkemmin ajatellen, siitä taitaa olla myös hirveästi haittaa. En mä voi asiakkaan ollessa läsnä alkaa pillittämään, että voi kauhea mitä oot joutunut kestämään. Pitäisi vain pysyä itse tyynenä. Lisäksi, meidän tutoropettajan sanoin, sosionomin pitää pystyä kestämään keskeneräisyyttä ja sitä, että välillä tulee takapakkia. Ja keskeneräisyys ja epäselvyys on just sitä mitä inhoan. Mulla on lyhyt pinna, ja keskeneräiset asiat saa mut vain ärsyyntymään ja stressaantumaan. Ehkä olisi asiakkaidenkin kannalta parempi, että tällaista työntekijää ei tulisi vastaan...:D 

Se, mitä aion asialle tehdä, ei oo vielä ihan selvillä. En voi sanoa, että aika näyttää, koska motivaatio on oikeasti niiiiin nollassa, että tahtoisin tehdä asialle jotain heti. Yritän etsiä personal trainer-koulutuksia, päästä oppisopimuksella kouluttautumaan jos se on edes mahdollista tms, jotta saisin edes jotain koulutusta ja pystyisin vielä asumaan Jonin kanssa. Sillä jos tuon amk:n lopetan, niin sehän tietää samalla korkeakoulun mukaisen opintotuen menettämistä. Hyi kamala.... Keväällä yritän luultavasti hakea sitten uudelleen, juurikin jonnekkin liikunta-alan paikkaan. Mikään ei ole kuitenkaan vielä varmaa, mieli saattaa muuttua (mikä on kyllä erittäin epätodennäköistä) ja koska oon niin arka tekemään isoja muutoksia, voi käydä niinkin, että sinnittelen väkisin koulussa, joka ei edes kiinnosta. Se tuntuis kuitenkin tyhmältä, koska samalla veisin paikkaa joltain oikeasti alalle haluavalta. Äh, pää on nyt niin sekaisin että pakko lähteä ulkoilemaan ja samalla lenkittämään Rockya, kun nyt täällä kotona olen. Niin ja mikäli tiedätte oppisopimuksella liikunta-alalle kouluttautumisesta, niin infota saa! Kiitti ja kuitti. :-) 

Uusi vanha takki.

Heipparallaa! Kohta on syysloma jo ohi, byäääh! Kouluunmeno ei taas nappais yhtään, mutta onneks on maanantai vapaa ja muutama muukin positiivinen ajatus kytee päässä...;) Tänään herättiin Jonin kanssa aivan hävettävän myöhään, noustiin ylös vasta yhen aikoihin. Hetken koomailun jälkeen kekkasin alkaa leipomaan mustikkapiirakkaa, ja päätin sitte tuoda porukoille vähän maistiaisia. Niinpä tulin nyt käväisemään kotona, samalla päivittämään blogin ja lenkittämään Rockyn. Näin syyslomalla sitä energiaa on onneksi riittänyt, oon käynyt tällä viikolla kolmena päivänä salilla, lenkkeillyt ja siivoillut kämppää. Eilen kävästiin myös tyttöporukalla Peltsussa muutamilla, ja tänään saadaan luultavasti illaksi kavereita käymään. :)

Eilenkin käväisin kotona, kun sisko oli tullut Helsingistä käymään. Toin samalla toppatakin pesuun ja takaisin kämpille lähtiessä piti ottaa kotoa jokin toinen takki päälle. Hetken mielijohteesta vedin niskaan siskon vanhan villakangastakin, josta en aikaisemmin oo erityisemmin pitänyt. Käytiin pikkusiskon kanssa kuvailemassa, ja kuvista hoksasin, että kyseinen takki näyttikin ihan hyvältä! Nyt naulakossa roikkuukin uusi tulokas, mun "uusi vanha takki". Mitäs tykkäätte? :-)