Jalkatreeni ulkona

Otin eilen oikein asiaksi vetää kunnon jalkatreenin, osittain koska tällä viikolla nuo treenailut on mm. väsymyksen ja ajanpuutteen vuoksi jääneet. Onneksi näin loppuviikkoa kohden energiaa ja intoa on taas alkanut löytymään. :) Muttamutta, lämmittelin aluksi hyppynaruilla, sitten päästiin tositoimiin. Seuraavat liikkeet tuntui ja taisi sitten tehotakkin.

Aluksi askelkyykkyjä 15 askelta kerrallaan, sitten tauko ja seuraava samanlainen sarja. Loppujen lopuksi tein yhteensä 4x15, mutta 2 viimeistä sarjaa jätin koko treenailun loppupuolelle. Askelkyykkyjen jälkeen yhden jalan kyykkyjä takimmainen jalka keinun päällä. Jalan paikallaan pitäminen vaati vähän tasapainoa, mutta tulipa treenattua sitäkin sitten samalla. :D Näitä kummallekkin puolelle 2x10, eli yhteensä 4x10. Tämän jälkeen lantionnostot selällä maaten, ja kyllä, tämänkin pystyi tekemään pihalla vaikka maaliskuu onkin! Leikkimökin "terassi" toimi hyvin alustana. Lantionnostoja aluksi 2x20, sen jälkeen nostin toisen jalan toisen päälle, ja tällä tavalla yhdellä jalalla lantionnostot x 10, yksi sarja kummallakin jalalla.

Ja mitäs sitten....Seuraavaksi taisin vetää peruskyykkyjä, eli varpaat ja polvet eteenpäin, n. 90 asteen kulmaan. Välillä tais tosin mennä vähän ylikin tuon kulman. Tässä kohtaa muisti pätkii, teinkö 2, 3 vai 4x20...? Sitten joka tapauksessa varpaillenousua eli pohkeiden treenausta, 4x30 ja nämäkin sarjat kahdessa osassa. Välissä ns. "sumokyykkyjä", jotka itse asiassa löysin vasta eilen jostain päin netin ihmeellistä maailmaa. Nää ois kai tarkoitus tehdä kahvakuulan kanssa, mutta nyt kun ei sattunut sopivia painoja löytymään niin mentiin ilman. Eli perus kyykkyjä, mutta kädet on keskellä yhdessä...en oikeestaan tiiä miten tää eroaa niistä "tavallisista" kyykyistä, tsekkasin vaan kuvan netistä...saa infota! Loppuun vielä "jalan ohitus"-askelkyykkyjä, jotka tarttui mukaan treeniin pari päivää sitten työharjoittelusta. Ei siitä sen enempää. :D Tarkoituksena kuitenkin astua kuin ihan tavallisessa askelkyykyssä eteenpäin, mutta viedä sitten sama jalka kyykystä ylös ja taakse kyykkyyn. Havainnollistavat kuvat ois ehkä ollu jees, mutta en harmi kyllä saanut pikkusiskoa just sillon kuvia näpsimään. Mutta joo, tämmöinen treeni jaloille ja pepulle, toivottavasti saitte jotakin tolkkua ja inspistä!

Tänään kävin salilla tälle viikolle ensimmäistä kertaa. Vaikka tiistaina treenailinkin kädet ja vatsat kotona, vedin nyt saman treenin uudelleen, tosin vähän eri liikkeillä ja ihan painoja käyttäen. Keskityin erityisesti vatsan seutuun, koska sen muokkaamiseen on tällä hetkellä suurin hinku. :) Salin jälkeen reippailin vielä Rockyn kanssa parin-kolmen kilsan lenkin ja käväsin matkan varrella mummulassa. Aivan ihana auringonpaiste ja pitkästä aikaa myös tyyntä. :) Tarkoituksena ois lähteä myöhemmin tänään vielä hikoilemaan Timmimimmiin, mutta sitä ennen luvassa vähän perjantaileivontaa. Saapa nähdä mitä tällä kertaa syntyy...:) Rentouttavaa viikonloppua ihan jokaiselle, nauttikaa auringosta!

Ingredients for a good day

Eipä hassumpi vapaapäivä, vaikka eihän tää sairastelu mitään mukavaa hommaa oo. Toisaalta silmätulehduksen kans pystyy onneksi aika normaalisti elämään, lenkkeillessä pidin suosiolla aurinkolasit päässä, samoin ulkona treenatessa ja ajaessa. Aamu alkoi lupaavasti, kun päivystykseen soittaessani jo ekalla soittokerralla tärppäsi. Ajankin sain heti aamulle. Sitä ennen ehdin vielä käydä lyhkäisen aamulenkin Rockyn kanssa auringonpaisteessa, ei oo muuten hetkeen tullut lenkkeiltyä puoli 9-puoli 10 välillä. :)

Ihana aamuaurinko itsessään sai jo hyvälle mielelle, ja tk:ssa mut vastaanottanut sairaanhoitaja oli niin mukava ja asiallinen, ettei hyvä tuuli päässyt ainakaan laantumaan. Kotona istuskelin jonkin aikaa koneella sähköposteja selaillen, nautin alunperin evääksi tarkoitetun kanasalaatin ja lähdin lopulta asioille kylälle. Kämpille päästessä sain todeta, että muurahaistorjujakin oli käynyt eikä yhtäkään murkkua näkynyt ainakaan toistaiseksi missään. Oispa tää murkkuongelma vihdoin selätetty, tän asian kans ollaan saatu painia jo ihan tarpeeks kauan! Kämpältä pikkusiskoa koulusta hakemaan, ruokakauppaan, leipomolle, apteekkiin reseptejä hakemaan ja kotikotiin. Sitten vihdoin ulos treenailemaan jalkoja ja peppua! Treenipostausta luvassa huomenna, joten olkaahan kuulolla. Treenatessa hain rakkaan Rockynkin etupihalle nauttimaan auringosta.

Tehokkaan tunteroisen jälkeen takas sisälle, vähän blogien lueskelua ja välipalaa, sekä illan ohjelman suunnittelua. Päätettiin treffata pitkästä aikaa tyttöjen kanssa, ja suihkun jälkeen yritin silmätulehdusta uhmaten väkertää meikeillä silmää vähän neutraalimman näköiseksi. Älkää ottako mallia.

Iltapäivä jatkui kuvaussessiolla pikkusiskon kanssa, sitten taas hetki tietsikan ääressä ja kohti kämppää. Päätettiin käydä isosiskon kanssa nopsaan kävelylenkki ennen kuin suuntaisin tyttöjen kanssa kahvittelemaan, ja kierrettiinkin joku 1½ kilsan reitti höpötellen niitä näitä. Hyvä seura ja ihana lenkkisää = taatusti hyvän mielen tuova lenkki! Kotiuduttuani äkkiä vaatteidenvaihto ja täysiä tepskalle. Loppujen lopuksi istuttiin Sannan kanssa kahvittelemassa kaksin, mutta hauskaa oli ja juttua riitti. Voi että miten olinkaan kaivannu sitä kunnon juttuhetkeä. :)

Noin 40-minuuttinenkin juttutuokio riitti ja ennen kasia lähdin takaisin kohti Järvelää. Sula, kuiva asfaltti, hyvä musiikki, aurinkoinen ja vielä valoisa ilta toi aika kivan lopetuksen päivälle. Kotona juotiin vielä iltakahvit perheen kesken, ja sitten pääsinkin juttelemaan taas oman kullan kanssa. Kaivattu, enemmän kuin tervetullut tieto tiivisti hyvän päivän pakettiin; saadaan kuin saadaankin viettää ensi perjantaikin yhdessä Jonin kanssa! <3 Tiedossa siis ensi viikolla 4 päivän viikonloppu, kun maanantaikin on vapaa. :) Näin hyvän päivän päätteeksi luulisi unen maistuvan, siispä öitä ja kuulemisiin!

<3:lla Essi

Motivaatio kohdillaan & ongelma nimeltä ruoka

Jos lasten kanssa päiväkodissa päivät kuluu aina näin nopeesti, niin mähän voisin joskus jopa elättää itseni tarhatätinä! Rutiinit (ja tiesti myös tämä alku, kun kaikki on vielä uutta) saavat päivät kulumaan niin vauhdilla, että vasta n. tunti ennen työajan loppumista alkaa odottaa kotiinpääsyä. Työharjoittelu on nyt jo osoittautunut paljon mielekkäämmäksi kuin koulussa ramppaaminen; kasin aamuina saa nukkua n. tunnin pidempään kuin aikaisimpina kouluaamuuina, eikä kotimatkaan mene kuin pari minuuttia, kävellenkin vain n. 10min. Ja aikakin tosiaan kuluu nopeammin, kun saa oikeasti tehdä jotain. Vaikka vapaapäiviä -  joihin koulussa kerkes tottua - ei oo tiedossa seuraavaan kuuteen viikkoon, ei sekään pahemmin ahdista. Niin ja onhan tässä tulossa pääsiäistä ja vappua. Edelleenkin siis mennään hyvillä fiiliksillä harjoittelun suhteen!

Myös toisenlaisen harjoittelun suhteen motivaatio on kohdillaan. Eilen ja tänään en tosin millään viitsinyt salille ihanan auringonpaisteen, joten eilinen salitreeni vaihtui kävely- ja juoksu/kävelylenkkeihin ensin Rockyn, sitten äidin kanssa. Illalla juoksu ei vain meinannut kulkea sitten yhtään, jalat tuntui hirvittävän raskailta ja polveenkin alkoi koskea, joten käveltiin loppumatka. Tänään oli jälleen tarkoitus ottaa suunta salia kohti, mutta tyydyin sitten vetämään vatsa- ja käsitreenin kotosalla. Toimiihan se niinkin, ja rahaakin säästyy! Vaikka kesää hirveästi odotankin, toisaalta siihen ei ole mitään kiirettä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan...;D Onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa treenailla!

Treeni joka tapauksessa maistuu, aerobisetkin menee, mutta ruoka on suurin ongelma. Syön huomattavasti terveellisemmin nykyään kuin vuosi-pari sitten, ja karkit ja sipsit on sallittuja vain viikonloppuisin. Tää on vielä onnistunut ihan hyvin, mutta ongelma tulee siinä päiväkahvin aikaan, kun pöydässä on sitä niin sanottua "toppaamista". Mun heikkous, suklaan ohella..... Oon aivan järkyttävän perso makealle, ja itsekuri meinaa useimmin pettää raskaan päivän jälkeen, kotona kahvipöydässä. Nyt harjoittelun aikana päiväkahvit sattuu kuitenkin mukavasti työpäivän päälle, ja iltakahvilla syön yleensä kunnon iltapalaa. Jospa tää ongelma ratkeais sillä!

Harjoittelussa päivittäinen ruoka ois sen verran tyyris, että halvemmaks tulee ostaa omat eväät. Niinpä ongelmaks muodostuukin koota nyt joka päivälle mahdollisimman terveelliset eväät, joilla myös jaksaa (ja jotka tietysti maistuu). Huomiselle luvassa, leipien ja hedelmän seurana;

Varmasti yli puoli pussia mennyt jo...:D Niiiin hyviä, eikä lisättyä suolaa tai mitään muutakaan turhaa. Vain pähkinöitä ja kuivattuja marjoja. <3

 Protskut tällä kertaa proteiinirahkasta. Ylemmästä vanilja-Profeelista reilu puolet meni jo iltapalalla lakkojen ja pähkinäkourallisen kanssa, loput säästän aamupalalle. Alempi Arlan protskurahka onkin ihan uusi tuttavuus, mauksi valkkasin puolukan. Töissä sitten pääsen kokeilemaan miten toimii. :)

Tää on kyllä ollut nii hyvä päivä, täytyy sanoa. Ihana ilma, monta asiaa hoidettu pois to do-listalta, takana hyvä treeni ja puhelu Jonin kanssa. <3 Toivottavasti viikko jatkuu yhtä hyvissä fiiliksissä. :) Ihanaa viikonjatkoa kaikille!

Meikä hehkeänä treenin jälkeen. :--)

Onnellista onnellisuuspäivää!

Enää yks päivä normikoulua, sitten pääsee tutustumaan työelämään! Eilen kävin juttelemassa ohjaajan kanssa ihan paikan päällä päiväkodilla, ja hyvä fiilis jäi. Ilmeisesti oon pääsemässä harjoittelemaan mukavan porukan ja ison, eloisan lapsiryhmän joukkoon. :) Ensitunnelmia luvassa sitten ensi viikolla!

Tänään sain nautiskella vielä toisesta peräkkäisestä vapaapäivästä, harvinaista herkkua. <3 Yleensä vaparit ajoittuu viikon alku- ja loppupäihin, mutta ihan hyvää teki tämmöinen pieni hengähdystauko keskellä hektistä opiskelijaelämää. Kunnon aamupalat, sanomalehden selailu kaikessa rauhassa, hikitreenit salilla, verkkaiset kävelylenkit sekä kiireellisten kouluhommien ja muiden ajankohtaisten juttujen hoitaminen pois päiväjärjestyksestä; näistä jutuista mun vapaapäivät on yleensä tehty. Harvemmin ehdin näkemään kavereita, vaikka voishan sen vapaapäivän joskus niinkin viettää. Tänään otan kuitenkin asiaksi lähteä kaffittelemaan pitkäaikaisen kaverin luokse, kun kerta kutsun sain. :)

 

 Alla tämän aamun aamiaista; vihreää irtoteetä, kanelista kaurapuuroa ja lakkoja. Niin herkkua, ja aivan hyvin jaksoi salitreenin läpi puoleenpäivään saakka. :)

Tänään on vissiin joku kansainvälinen onnellisuuspäivä, ainakin instan mukaan. Joten; oikein onnellista päivää ja loppuviikkoa kaikille! Ilahtukaa pienistä asioista, hymyilkää vaikka erityistä syytä ei oiskaan ja olkaa kiitollisia siitä mitä teillä on. Ja tietysti, koittakaa tehdä myös läheisenne onnelliseksi! Niin mäkin yritän tehdä. :--)

Hyvän mielen päivä & vauvauutisia

Väsynyt kroppa, mutta hyvä mieli. Kaikenkaikkiaan hyvä päivä takana; oikeasti mielenkiintoinen kolmetuntinen luento ehkäisevästä päihdetyöstä, herkkua mozzarellasalaattia vain parin euron hintaan (kiitos Fazer Amica!<3), kävely koulusta keskustaan auringonpaisteessa ja kevätvaatteiden ihastelua. Kotiin päästyä kahvittelua iltapäivän auringossa, pitkä ja rauhallinen kävelylenkki Rockyn kanssa, reilu tunteroinen kouluhommia ja päivän päätteeksi 6 kilsan juoksulenkki. Kyllä teki hyvää! <3 Uuden viikon myötä tuntuu, että myös viime loppuviikon stressi ja huoli on ainakin hetkeksi kadonnut. Viikonlopuilla on sitten kummallinen vaikutus...:)

Ainiin, oonkin ihan unohtanut; viime perjantaina saatiin jälleen perheenlisäystä, kun Tossulle syntyi 2 kissavauvaa...Mutta ei tässä vielä kaikki, illan ja seuraavan yön aikana pentuja olikin ilmaantunut 3 lisää, eli tällä hetkellä meillä kotikotona asustelee oikein kissojen suurperhe. <3 :D

Muutaman seuraavan kuukauden ajan riittää siis jälleen vilskettä ja vilinää kotosalla...:D Nyt meikäläinen sammuttaa vihdoin ja viimein tietsikan ja painuu peiton alle, toiveissa saada kerrankin edes melkein riittävästi unta palloon, vaikka herätys onkin 05.30....Good night!

Stressaavaa aikaa.

Enää pari päivää ja tää järkyttävä kouluviikko on ohi. Oikeastaan viimeiset pari-kolme viikkoa on olleet koulussa niin stressaavia, että oon vain odottanut iltaa että pääsisin nukkumaan ja unohtamaan kouluasiat. Kotitentti, systeemimalli, ruotsin kirjallinen ja suullinen tentti, harjoitteluasiat...murheenkryynejä on riittänyt. Eilinen ruotsin kirjallinen ja tämän päivän suullinen meni onnekseni aika hyvin, tai siis ainakin sen verran hyvin että uskallan epäillä pääseväni läpi. Pitkän prosessin kotitentinkin sain vihdoin palautettua, ja kait sekin menee läpi. Sen sijaan systeemimallista en päässyt vieläkään, vaan opettaja käännytti tehtävän täydennettäväksi. Ikuisena pessimistinä oli kuin pommi ois pudotettu niskaan: "Kiva, kaikki ne kuuden sivun eteen käytetyt tunnit tais olla aivan turhia." Eipä auta kuin täydentää ja parannella, jospa se tästä.

Kouluhommien vastapainoksi treenailu on tuonut arkipäiviin muutakin, kiinnostavampaa sisältöä. Ennen tätä päivää en oo salilla tällä viikolla käynytkään, vaan tyytynyt kotona treenaamiseen. Tänään koulusta kotiuduttuani läksin kuitenkin salille tekemään jalkatreeniä, ja kyllä maistui. Hassua että saliin voi jäädä näin koukkuun! Ilokseni oon myös huomannut toivottuja tuloksia vatsan seudulla, mutta vielä on matkaa siihen haluamaani rantakuntoon. Onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa työstää! :)

Kun tässä tuli treenailu puheeksi taas vaiheeksi, avaudun nyt vähän toissapäiväisestä tapahtumasta. Maanantaina koulusta päästyäni treenailin vähän kämpillä, tein mm. kyykkyjä. Illemmalla lähdin sitten äitin kanssa juoksemaan, käytiin about 5 kilsan lenkki ja loppumatkan koitin juosta intervallityyliin; joka toinen lyhtypylväänväli kovaempaa, joka toinen hölkäten. Mulla on ennenkin alkanut polviin koskemaan kesken juoksun, mutta en oo sillä lailla kiinnittänyt siihen huomiota. Nytkin juoksu tuntui polvissa, mutta ei mitenkään huomattavasti aiempaa enemmän.

Kotia päästessäni lähdin sitten käymään suihkussa, ja siinä riisuessani huomasin kauhukseni ison mustelman oikean polven kohdalla. Olin aivan varma, että tuo ei muuten ollut aikaisemmin tuossa. Äiti ei kuitenkaan tahtonut uskoa että mustelma olisi tullut juoksusta tai ylipäätään rasituksesta, vaan sanoi että olin varmaan telonut itseni huomaamattani johonkin. Niinpä niin, uskoisin kyllä, mutta kun en ollut huomannut mustelmaa aikaisemmin vaikka olin vaihtanut vaatteita saman päivän aikana.

Isän kanssa sitten keskusteltiin siitä, miten kyykkäys painojen kanssa kuluttaa niveliä ja ottaa polviin, varsinkin jos jalat on väärässä asennossa. Mielessä alkoi liikkua kaikenlaisia kauhukuvia; oonko rasittanut itseäni liikaa ja parhaillaan hommaamassa itselleni jotain rasitusvammaa?! En oo päässyt irti tuosta ajatuksesta ja silti fiksuna tyttönä kävin siellä salilla tänään. Asiaa ei helpota se, että oon huomannut saman polven naksuvan useammin ja välillä sitä särkeekin, tai sitten vaan kuvittelen kaiken. Lääkäriin tässä kai pitäis mennä, mutta toisaalta eipä tuo treenailua oo haitannut eikä lyhyempiä juoksulenkkejä. Todennäköisesti koitan vain vähän rauhoittaa tätä tahtia ja varoa polvia entistä tarkemmin. Ehkä se siitä? Toivottavasti. En nimittäin kaipaa enää yhtään stressinaiheuttajaa lisää tähän ajanjaksoon.

Pieni valonpilkahdus näkyy lähitulevaisuudessa, nimittäin ensi viikon jälkeen alkaa kauan odotettu harjoittelu päiväkodilla. Kuusi viikkoa ilman puoli kuuden herätyksiä, bussissa kulkemista, puuduttavia luentoja ja pbl-vastauksia. Sen sijaan hirveästi pieniä käsiä ja jalkoja, jatkuvaa läsnäoloa, pitkiä päiviä ja - toivottavasti - kaikin puolin antoisa harjoittelujakso. Jännityksellä ja innolla odotan! :)

Maanantai kuvina.

Hej på dig, ja tekis melkein mieli sanoa saman tien hyvää yötä. Ihan järkyttävä väsymys, mutta oma vika, sen verran myöhään tuli toissayönä valvottua ettei rytmi oo vielä kohillaan. Jännityksellä odotan miten onnistuu huomenna herääminen klo 05.30.....arkeen paluu on kans aina yhtä nihkeää! Miten teillä on lähtenyt arki rullaamaan? Toivottavasti vähän paremmissa tunnelmissa. :)

Muuten päivä on mennyt suht. hyvin. Haikeutta ilmassa, kiitos tämän kirotun inttileskiyden, mutta silti ollut yllättävän tehokas päivä. Kuvat puhukoot puolestaan.

Aamu käyntiin aamupalalla, vähän suunniteltua myöhemmin. Torkku on ihana ja samalla kamala asia. Niin harmiton, yksi ainoa näpäytys voi muuttaa koko päivän suunnitelmat, saada aikaan äreän mielentilan, turhautumisen tai kauhean kiireen. Onneks mitään kovin akuuttia tehtävää ei ollut, joten koitin ottaa rennosti vaikka aamu vähän venähtikin. Syönnin jälkeen kamppeet kasaan, ulos autoa putsaamaan ja kohti salia! 

Sitä ennen kuitenkin visiitti pankkiin ja Kelalle. Salille lopulta päästyäni koputtelin turhaan toimiston oveen, ja koska liikettä ei näkynyt eikä kuulunut, päätin lähteä käväisemään mummulla. Eipä ollut mummukaan kotona, joten taas takaisin salille katsastamaan, josko joku olisi ehtinyt toimistolle. Tällä kertaa tärppäs, eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsin kuin pääsinkin salille. :)

Liki puolentoista tunnin käsi-vatsa-sisäreisi-ulkoreisi-treenin jälkeen kämpälle nauttimaan kupillinen tazzaa, viemään roskat ym. ja sitten takaisin Järvelään. Kamppeet sisälle, tukka auki, pipo päähän ja lenkille! Kameraa en kuitenkaan viitsinyt lenkille roudata.

Noin 45min lenkin jälkeen ruokin Rockyn ja aloin keitellä kahvia porukoille. Pari kuppia kahvia ja välipalaa naamariin, jutustelua isän kanssa ja sitten koneelle "koulutehtävää tekemään".

Todellisuudessahan värkkäsin kaikkea muuta, niinpä tuo tehtävän aloitus venähti....tässä ollaan taas ilta puurrettu, mutta motivaatio on vain niin nollassa, että en tahdo saada mitään aikaiseksi. Sauna ei tainnut ainakaan auttaa asiaa, meinasin nukahtaa lauteille ja nyt tuntuu väsyttävän kahta kauheammin. Murr....

 

Tänään on tullut ehkä tavallista enemmän huomioitua noita meidän rakkaita karvakorvia <3

Ja tällaiset tunnelmat oli vielä hetki sitten...Aika pian kuvan ottamisen jälkeen luovutin suosiolla, ehkä huomenna jaksais keskittyä paremmin..? Tai sitten ei. Taitaa olla kuitenkin niin, että näin väsyneenä ei kannata väkisin koettaa vääntää koulutehtävää, vaan pistää maate ja simmut kiinni ja alkaa odottelemaan nukkumattia. Näin mä teen! Kauniita unia kaikille. :)

Ps. Saa onnitella; tänään 3v & 10kk Jonin kanssa <3