Tj 3!

Enää kolme päivää leikkikenttää jäljellä, mikä on samalla ihanaa ja kamalaa. Oon nyt kolmatta kesää samassa pestissä, enkä usko, että enää ens vuonna leikkikenttäohjaajaks haluan. Osaan lapsista on jo muodostunu eräänlainen "side", jos niin voi sanoa. Joillekki oon kuulemma ollu "varaäiti" ja jotkut lapset on tullut mulle erityisen rakkaiksi. Mitäs sitten, kun torstaina tämä kaikki on ohi? Muistaakohan pienimmät lapset mua ollenkaan muutaman vuoden päästä? Ja mitä jos joskus myöhemmin tapaan jonkun näistä lapsista, kiinnostaakohan niitä edes jutella mulle? Onneks suurin osa lapsista on mulle jo entuudestaan tuttuja ja samalta kylältä kotoisin, joten tuota unohduksen vaaraa ainakaan tuskin on.
  Myönnettävä on, että kyllä leikkikentän päättyminen on myös helpotus. Ei ole aina ihan helppoa katsoa samaan aikaan yli 10 villin lapsen perään, komentaa toimimaan oikealla tavalla ja samalla pysyä tyynenä. Aina tuo viimeksi mainittu ei kyllä toteudukkaan... Joka tapauksessa ootan innolla töiden päättymistä ja tulevaa juhannusta, vaikkei mulle ole vielä ollenkaan selvää, missä ja miten sen vietän. Päivällä perinteen mukaan grillataan kotona perheen kanssa, mutta saa nähdä mistä löydän itseni juhannusyönä....:) Maanantaina kutsuukin sitten jo seuraavat työt, pääsen sukulaisten lapsia hoitamaan. Onneks nämäkin lapset ovat mulle jo entuudestaan tuttuja.
  Tänään oli aika tavallinen päivä töissä, laskujeni mukaan paikalla oli päivän aikana 15 lasta. Aurinko paistoi siihen malliin, että loppupäivästä sai jo heittää takin pois, vaikka tuulikin kovasti. Harmi vaan ettei nuo vedet ole vissiin vielä lämmenneet, muuten olis ollut ihan hyvä päivä heittää talviturkki. Toivotaan, että ne helteetkin sieltä jossain vaiheessa saapuisivat, ehkä tämäkin vilukissa uskaltautuisi veteen siinä vaiheessa. :) Töiden jälkeen hemmottelin itseäni syömällä auringonpaisteessa jätskiä, jota porukat oli mulle jättänyt.

  Kuudelta alkaa mun toinen ajotunti, jota odotan yhtä jännittyneenä kuin sitä ensimmäistä. Muistan tuskin mitään viime kerrasta ja nyt on vieläpä iltapäivä kun pääsen ajamaan, joten luultavasti nuorisoakin on enemmän liikenteessä. Eipä auta, pakkohan se on mennä jos tuumaa kortin saada. Kerron sitten seuraavassa postauksessa, miten ajo meni. Siihen asti, heissan! c:

Ps. Pakko vielä hehkuttaa, kuinka paljon mun hiukset on vaalentuneet siitä, mitä ne olivat heti värjäyksen jälkeen. Kattokaa nyt;

Kuvat vähän vääristää, luonnossa hiukset ovat pikkusen tummemmat ja eivät ihan noin kellertävät.