Voihan surkeus

Nyt tekis mieli itkeä, huutaa ja kirota enemmän kuin pitkään aikaan. Kuten arvata saattaa, mun inssi pomppas ja niin pienestä asiasta, että tunnen itteni täydeks idiootiks. Eniten harmittaa se, että uusiminen ja lisäajotunnit tulee maksamaan niin älyttömän paljon. Joo ja tiedän että kaikki haluavat kuitenkin tietää mistä inssi pomppas, ja mitäpä sitä salailemaan; ohitin liikennevalotolpan punaisen valon palaessa, kun en nähnyt kunnolla risteävää liikennettä ja suojatielle. Ajoin sitten typeränä suojatien päälle. Parasta tässä on se, että mun ei olisi edes tarvinut nähdä kun oli LIIKENNEVALOT. Tunnen itteni niin typeräks että oikein hävettää. Mutta jos tästä jotain positiivista pitää löytää, niin ajo meni muuten mallikkaasti enkä ajanut kenenkään päälle. Taitaa tämä päivä siltikin mennä melko alakuloisissa tunnelmissa. No, ehkä ens kerralla tärppää.

  Sovittiin Jonin kanssa että oltais tänään menty syömään jos kortti olisi tullut. Mutta nyt kun se kortti jäi saamatta, ei sitten mennäkkään, koska päätin että lähdetään vain jos se kortti sieltä tulee. Kohtapuoliin lähden siltikin Jonille itkeskelemään ja jossittelemaan (okei, tuota jälkimmäistä en aio tehdä!) ja illalla vähintäänkin pyörähdän Hennalla kahvilla. Onneks on ystävät ja Joni tällaisissa tilanteissa, muuten tämä tuntuis varmasti paljon pahemmalta. Tästä postauksesta jäi nyt vähän tynkä, mutta ehkä ens kerralla kirjotan vähän pidempään. Toivottavasti mulla on silloin jotain positiivistakin asiaa. Siihen asti, heipsan! <3