Jotenkin tuntuu, että vaikka hetken aikaa kaikki tuntuisi just täydelliseltä ja elämä mahtavan huolettomalta, kohta jostain saapuu joku tumma pilvi pilaamaan tai ainakin vähän ankeuttamaan hyvän päivän. Niin kävi tänään, ja niin käy luultavasti myös huomenna. Pessimisti ei pety, vai miten se meni..?
Välillä mä niin toivon, että osaisin nauttia elämästä enemmän ja paremmin, jostain syystä en vain tunne olevani kykenevä siihen. Ne pienetkin vastoinkäymiset onnistuvat pilaamaan mun päivän ja mustaamaan mielen, vaikka kaikki olisi muuten hyvin. Oonkin itse asiassa kateellinen niille, joiden elämä vaikuttaa välillä lähes ärsyttävän leppoisalta, vain koska he osaavat ottaa rennosti ja olla turhia murehtimatta.
Luultavasti tämä munkin työtodistus-soppa selvenee ajoissa, ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Silti en vaan saa sitä kauhukuvaa pois päästäni, että mitä jos. Ehkä typerää, mutta tällä hetkellä päässä pyörii ajatus siitä, että mulle luvattu opiskelupaikka annetaankin jollekin toiselle, kun en ajoissa todista olleeni todella töissä mainitsemissani paikoissa. Vaikka eihän se taida noin mennä. Ihan varmasti ne päättäjät tms siellä amk:n puolella ovat ihan vaan ihmisiä, jotka antaisivat lisäaikaa ja ymmärtäisivät. Miksi mä sitten edes vauhkoan tällaisesta asiasta?! Nyt oon ainakin voitavani tehnyt, eli soitellut ympäri pitäjää ja pyytänyt saavani tarvitsemani työtodistukset mahdollisimman pian. Luultavasti saan niistä ainakin osan jo huomenna. Joten nyt Essi hyvä, relax! Nyt on kesä ja loma ja koska ulkonakin on aivan mahtava keli, aion nauttia siitä ja unohtaa tämän typerän stressimörön. Siispä kiitos ja näkemiin.
Huh, kylläpä helpotti. Toivottavasti teillä on ollut vähän parempi päivä? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti