Rättiväsyneen terveiset.

Ei hyvänen aika näin nätisti ilmaistuna, onko tää normaalia että jo ensimmäisen koulupäivän jälkeen oon ihan rättipoikkiväsynyt? Voi toki johtua osittain myös liian vähäisestä unesta, mutta että näin väsynyt! Jo aamun ekassa infopläjäyksessä meinasi silmät väkisin painua kiinni, ja heti kotona ruuanlaiton jälkeen heitin pitkäkseni sohvalle.

Ylläolevasta kuvasta voi kuvitella mun tänhetkisen olotilan. Tää ei oo yhtään mun tapaista! Haluan takas sen energian, mikä mulla vielä viime viikolla oli. Haluan jaksaa tehdä normaaleja asioita, käydä salilla, leipoa, nähdä ihmisiä ja lenkkeillä. Pelottaa että 8 tunnin koulupäivät imee musta mehut niin, että kotiin päästyäni makoilen loppupäivän ja illan sohvalla. Ei käy! Siispä vielä tänään väkisin lenkille, illalla aikaisin nukkumaan ja huomenna yritetään jaksaa salillekkin. Tällä hetkellä edelleen stressaa epätietoisuus siitä, millä hitolla kuljen koulusta kotiin joka arkipäivä, kun bussi lähtee 15.55 (nii ja koulu tosiaan loppuu neljältä, plus pitäis ehtiä vielä matkahuoltoon kävellen) ja seuraava vasta iltakahdeksan hujakoilla. Mutta eiköhän tääkin asia saada jotenkin sumplittua. Nyt mamman leipomaa lämmintä omenapiirakkaa ja sitten kämppää kohti. Illanjatkot!