Tervetuloa syksy

En oo mitenkään erityisen ahistunut alkavasta syksystä. On ihan jees palata takas opiskeluelämään (lue: kivojen tyyppien seuraan ja nauttimaan Amican herkkuruuasta every day), lisäksi ootan innolla syksyn Zumbatunteja (jotka toivottavasti jatkuvat myös omalla kotipaikkakunnallani) ja tahtoisin kovasti kokeilla jotain uuttakin lajia. Syksy on paluuta rutiineihin, mutta mulle se on kuitenkin jollain tavalla myös uudistuksen aikaa. On kiva päivittää kouluun palatessa vähän vaatevarastoa, päättää että tuleva lukuvuosi treenataan kovemmin kuin koskaan tai vaikka tehdä itselle lupaus arvosanojen parantamisesta. Mä itse yritän jatkaa treenailuja suunnilleen samalla tehokkuudella, kiinnittäen enemmän huomiota siihen mitä suuhuni pistän. Kesällä mentiin rennolla otteella, nyt koitetaan taas vähän kiristää otetta ja jättää herkut vähemmälle. Meneillään onkin herkkulakko, joka on kyllä keskeytynyt jo kahdesti, ensimmäisen kerran Tampereella jogurttijäätelöannoksen muodossa, ja toisen kerran toissapäivänä mummulassa. Mummulle on turha kieltäytyä herkuista! :D Mut en ota tästä mitään sen suurempia paineita, on vain helpompi kieltäytyä kun kitsastelu kantaa nimeä "herkkulakko". Katsoo nyt mihin asti tätä kestää, ainakin vielä ei oo ollut mitään vaikeuksia herkuttelun poisjättämisen suhteen.

Saatiin nauttia ihan ennätyslämmin kesä, aurinkoa ja lämpöä riitti ja uimavedet oli ihanan lämpimiä. Siitä sietää olla kiitollinen. :) En nyt tiedä oliko tää kesä se kaikkien aikojen paras kuten keväällä päätin, mutta yks parhaimpia kuitenkin. Sain viettää aikaa mielettömän ihanien ihmisten parissa, nauttia joutenolosta, ehdin treenata täysiä ja silti myös löhöillä tarpeekseni, tanssia läpi yön valomerkkiin saakka, viettää jälleen kerran unohtumattoman reissun Pargalla, tutustua siivoustyön saloihin (:'D) ja kokeilla työskentelyä kahvilassa, uiskennella siihen saakka että alkoi paleltaa, puhua syvällisiä, nauraa kyyneleet silmissä ja nauttia elämästä. Janyt kun miettii uudelleen, saattoi ollakin se paras kesä! Ehkä jotain kertoo myös se, että en juurikaan ehtinyt pitkästyä vaan koetin parhaani mukaan elää hetkessä ja taisin hetkittäin onnistuakin siinä.

Yksi kesän onnellisista päivistä.

Syksy on väistämätön, joten mitä sitä turhia panikoimaan ja siitä ahdistumaan. Ei muuta kuin nauttimaan syyskeleistä, kavereista, harrastuksista, lämpöisistä syysvaatteista ja uusista tuulista. Eiks je? :--)