Viime viikolla meidän pikku Poppe lähti uuteen kotiin, ja eilen tulevat navettakissat Peppi ja Pulmu saivat hekin uuden kodin. Kauheeta miten tyhjältä koti taas tuntui, kun vipeltävät vauvelit olivat poissa. Nyt kissoista luopuminen tuntui musta jotenkin erityisen vaikealta, niin tiiviisti sain olla kisujen kasvussa mukana kun vietin suuren osan ajastani kotona tänä keväänä. Parempi kuitenkin näin, niin vältytään mm. jo liiankin tutuiksi tulleilta kissojen valtataisteluilta.
Silti, ikävä kiusaa nytkin. Meen tänään päivällä käymään kotikotona Rockyn kanssa lenkillä ja voin kuvitella, miten outoa on kun pennut ei juoksekkaan enää pihalla vastaan... Eiköhän tämäkin tästä kuitenkin ajan kanssa helpota. Ja varmasti rakkaat kissavauvat saivat rakastavat ja hyvät kodit. :)
Luojan kiitos enää 2 työpäivää jäljellä. Nämä herätykset klo 5:15 vaatis nukkumaanmenon viimeistään 9 pintaan, mutta eihän siitä ole mitään tullut. Viime yönä aloin nukkumaan vasta 11 aikaan, enkä toissa iltanakaan paljoa aikaisemmin. Lisäksi yön aikana tulee herättyä lähes poikkeuksetta ainakin kerran, blaaah. Että semmosilla 5-6 tunnin unilla mentiin tämäkin aamu töissä. Mahdollisuushan ois painua pehkuihin heti töistä päästyään, mutta en kyllä aio kuluttaa kesäpäiviä nukkumiseen. Sitäpaitsi ainakin toistaiseksi silmät on pysyneet ihan hyvin auki päivisinkin. :D En voi silti kieltää etteikö reilun viikon loma tekis hyvää. Ensin juhannus perheen ja ystävien kanssa, ja sitten pääsee oikein kunnolla rentoutumaan, nauttimaan auringosta, lämmöstä, hyvästä ruuasta ja juomasta, upeista näköaloista, hiekkarannoista ja kaikesta muusta ihanasta, mitä lähestyvä Kreikan-matka tuokaan tullessaan. Parga, melkein toinen kotini, I'm coming!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti