Ihanan päivän masupaljastus

Raskaasta työpäivästä ja kiukuttelevasta autosta huolimatta tästä päivästä muokkautui aika jees. Kunnon tehotreeni jaloille ja vatsoille kotosalla, perusteellinen imurointi ja siivoilua, kotiin päästyä kahvittelua ja ensikohtaaminen raakasuklaan kanssa, auringonottoa ihanassa kuumuudessa (jospa se pohjarusketuskin sieltä kohta ilmaantuisi..) ja kivoja uutisia siskoselta! Kahta negatiivista juttua vastaan siis ainakin viisi positiivista, ei ihan huono päivä! Tosin pakko myöntää, että tuo raakasuklaa ei ollut ihan mun suurinta herkkua, tiedä sitten johtuiko vaan merkistä vai onko ne kaikki yhtä tunkkaisia...ihmekkös tuo, kun 71% kaakaota. Thanks anyway, sis! :D Piristi kuitenkin kivasti kahvihetkeä ja eiköhän tuolla voisi korvata silloin tällöin "normisuklaan."

Elämä hymyilee, vaikka kesätyöt on suoraan sanottuna syvältä sieltä. Saan kullankin kotiin lauantaina, liki 2 viikon erossa olon jälkeen. <3 Kliseistä joo, mutta kyllä sitä yhteistä aikaa alkaa selvästi inttiaikana arvostaa. En aina malttais olla hetkeäkään erossa Jonin ollessa lomilla! Onneks tj enää 13, vitsit miten aika juoksee...Ja juoksemisesta puheenollen, saatiin tämmöinen oiva aasinsilta ensi sunnuntaiseen Hintrekin lenkkiin! Suattaapi olla että meikäläinenkin innostuu lähtemään ihan vaan huvin ja urheilun vuoks hölkkäilemään tuon 5,4km matkan kuntosarjalaisena, kolmannen kerran! Muuten lähestyvälle viikonlopulle ei oo mitään ihmeempiä suunnitelmia, eikä tarvi ollakkaan. Kunhan vaan ollaan ja hölläillään, nautitaan hyvästä ruuasta ja toivon mukaan hyvästä kelistä, tietysti liikuntaa unohtamatta. Pitäkäähän tekin oikein ihana viikonloppu! <3 Loppuun vielä kuvia tämän päivän treenailun jälkeen. :--)

 

Vaikka oon ahkerasti postannut treenauskuvia Instagramissa ja täällä bloginkin puolella, vatsa on saanut pysyä piilossa. Jokaisella on varmasti omat ongelmakohtansa ja kohtansa, joista eivät vartalossaan pidä. Mä oon ollut niin epätyytyväinen tuohon mun ongelmakohtaan eli vatsaan jo vuosia. Itsensä hyväksymisestä on ollut viime aikoina niin hirveästi puhetta ja kohinaa, että sillä verukkeella mäkin nyt uskaltauduin paljastamaan masuni. Välillä oon ollut ihan sujut sen kanssa, mutta koskaan se ei ole näyttänyt ihan siltä, kuin haluaisin.

 Ylpeänä voin kertoa, että nyt ollaan kuitenkin jo huimasti lähempänä sitä. Vaiheessahan vielä ollaan, mutta kovalla työllä aion vielä jonain päivänä saavuttaa sen unelmavatsan! :)