torstai 19. kesäkuuta 2014

Varaslähtö juhannukseen & ihana marenkikakku

Nyt se päivä sitten koitti, se odotettu tj0. Eilen päätin tekaista tämän päivän ja Jonin kotiutumisen kunniaksi jonkun ihanan kakun, ja marenkinen Brita-kakku kuulosti just ihanalta. Makumuisto äidin tekemästä Brita-kakusta vahvisti suunnitelmat, ja niinpä tämä aamu kului keittiössä hääräten. Aika ärsyttävää hommaa tuo keltuaisten ja valkuaisten erottaminen, ja lisäksi sokeri-valkuaisvaahtoa vatkatessa oli hermot koetuksella. Koetin kuitenkin olla kärsivällinen koko prosessin ajan, ja se tosiaan palkittiin. Tuloksena kakku, johon olin tyytyväinen sekä maun että ulkomuodon puolesta!




Vaniljainen rahka-kermavaahto ja tuoreet mansikat täytteeksi, ja sitten se vaikein vaihe, jota en kyllä etukäteen sellaiseksi arvannut. Eli kakun toisen puoliskon nostaminen pohjan ja täytteiden päälle. Eihän se onnistunu ihan niinku telkkarin kokkiohjelmissa, mutta suuremmalta katastrofilta vältyttiin. Ja sitäpaitsi, halkeillut marenki on itse asiassa aika nätin näköinen! Uskallan myös epäillä, että huomenna kahvipöydässä kukaan ei hirveän tarkkaan malta kakkua kyttäillä, vaan se katoaa lautasilta aika nopeasti. Nimimerkillä kaksi palaa varmaan viiteen minuuttiin, ja vielä menis kolmaskin...ehkä joku kohtuus sentään! :D


Vielä mansikoilla teksti "TJ0" kakun koristeeksi ja valmista tuli!



Niin ja mikä tärkeintä, maistuihan kakku Jonillekkin! Mistään kevyimmästä päästä tää kakku ei marenkihunnusta huolimatta ole, vaan sisältää aika kivasti rasvaa ja sokeria. Seuraavalla kerralla taidanki jättää tuon taikinaosuuden pois ja loihtia Brita-kakun sijaan ihanan pavlovan! Omnomnom...

Täällä on jo juhannus aloiteltu perinteisen savusaunan merkeissä mummulassa, yleensä saunominen on vaan tapahtunut aattona, mutta tällä kertaa otettiin pieni varaslähtö. Huomenna vietetään päivä luultavasti pitkälti Järvelässä kotona kahvitellen ja grillaillen, illalla hyvällä säkällä otetaan suunnaksi Kalajoki. Ois niin kiva päästä katsastamaan meininki ja ennen kaikkea näkemään kavereita, ja kyllähän tuo Dyynikin kieltämättä vähän houkuttelis...huh huh mitä juhlimista, mutta mikäs siinä!

Joni lähti jo pari tuntia sitten kaverilleen juhlimaan intin päättymistä, mä istun tällä hetkellä yksinäni kämpillä, mutta eipä tässäkään ole valittamista. Seuraavaksi telkkari auki, sohvalle loikoilemaan ja nauttimaan tästä rauhasta ja yksinolosta. Jälkimmäisen taidon oon muuten tainnut oppia ihan vasta. Siis ei muuta kuin mitä parhainta, rennointa ja hauskinta juhannusta! Pitäkäähän huoli itsestänne ja kamuista!

Ps. Jos joku kiinnostui tän herkkukakun ohjeesta, niin voin pyynnöstä julkaista reseptin. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti