Muru koisii vieressä ja takana on unohtumattomia yhteisiä kokemuksia Torontossa. Just nyt kaikki tuntuu niin hyvältä ja ajatuskin tämän maan jättämisestä kauhistuttaa. Toisaalta ikävä perhettä kohtaan sen kun kasvaa. Esimerkiksi eilen siskoilta ja mummulta saapunut paketti sai liikuttumaan ja tänään meinas itku tulla ostoskeskuksessa kun kerroin Iirolle jotain, mitä äiti oli mulle joskus sanonut... Kyllä mä vain tarvitsen ympärilleni sen oman rakkaan perheen, vaikka täällä suurkaupungin sykkeessä tekemistä ja näkemistä riittää ja ihmisten ystävällisyys pistää ihmetyttämään vieläkin.
Iiro saapui tosiaan viime viikon perjantaina, siinä syy blogihiljaisuuteen. Voitte vaan kuvitella miten ihanaa oli nähdä oma kulta lentokentällä, viiden viikon erillään elämisen jälkeen! Sen jälkeen ollaankin roikuttu toisissamme melkeimpä 24/7. :) Pelkästään tämä jälleennäkeminen ja yhdessäolo ois tehnyt viime sunnuntaisesta naistenpäivästä tähänastisen elämäni parhaan, mutta nyt päästiin jo täydellisyyden rajoille. Päivällä lähdettiin ensin tutkimusmatkalle Toronton Chinatowniin, kiinalaiseen kaupunginosaan.
Ihasteltiin komeita, katuja koristavia graffiteja ja suloisia toripöytiä, poikettiin halpoja vaatteita, kenkiä ja sekatavaraa myyvissä putiikeissa, näpsittiin kuvia ja etsiskeltiin lupaavaa ruokapaikkaa. Turhan moni ravintolan mainoskyltti näytti vähän arvelluttavalta ja tiuhaan esiintyvä sana "seafood" ei innostanut kumpaakaan. Lopulta päädyttiin vähän vahingossa korealaiseen The Owl of Minerva -ravintolaan.
Oli vaikeuksia uskaltaa tehdä päätös ruokavalinnan suhteen, mutta ruokien saapuessa pöytiin ja päästessä suuhun asti oltiin erittäin tyytyväisiä! Sitä ennen päästiin (jouduttiin) tosin maistamaan mitä eriskummallisimpia kylmiä alkuruokia, muun muassa jotain kylmää peruna-kanasörsseliä ja merilevää! Mielenkiintoisia makuelämyksiä, mutta onneksi päällimäiseksi mieleen jäi tulinen mutta herkullinen kana, jota tilasin pääruuaksi. Mietityttämään sen sijaan jäi, mistä lisukeriisin violetti väri mahtoi johtua. Oudoksuntaa herätti myös ruokajuoma, joka oli kuin lämmintä vettä jollain viinatwistillä...any ideas? Tai no, ehkä parempi ettei tiedetä.
Maukkaan päivällisen jälkeen vatsat täynnä jatkamaan kiertelyä, torikaupasta mukaan pari rasiaa halpoja mansikoita ja terttu banaaneja (näillä hintaa vain 69 c/lbs!!) ja matka jatkui kotia kohti. Jälkkärit oli vielä syömättä, joten stopattiin vielä King Stationilla ja poikettiin Tim Hortonsissa jälkkärikahveilla ja -donitseilla. Kotiin viimein päästyä leikittiin mastercheffiä ja sulatettiin Iiron mummun lähettämää Fazeria, dipattiin mansikoita ja loihdittiin niiiin hyvää iltapalaa. <3
Ei ehkä kauneimpia suklaamansikoita, mutta maistui niin taivaallisilta! Naistenpäivän kunniaks sain kaiken hyvän päälle vielä selkähieronnan, on mulla vaan maailman ihanin mies. <3
Ompa hyvännäkösiä ruokia! Ja etenkin noi mansikat :D Koti-ikävä on varmasti kova, mutta katos vaan ni kohta on jo kesä ja sun reissu on takanapäin ja sulla on ikävä sinne takasin! :)
VastaaPoistaOlihan noi! No se voi olla, mut tällä hetkellä sitä vaan tahtois nähä perheen ja Iiron ja kaverit...ne on loppujen lopuks elämässä aina etusijalla. :) Toki mä pyrin ottaan ilon irti täälläki ja oon nauttinu kovasti, ainut mikä puuttuu on vaan ne omat rakkaat...:/
Poista