Never say never

Töiden jälkeen sohvalla lojumista, kahvia, lemppariblogeja, telkasta hömppäohjelmia, musiikin kuuntelua, itse tehty mukikakku, ja vähän lisää kahvia. Aika täydellistä! Ennen mulle oli hirmu vaikeaa vain olla tekemättä mitään sen ihmeempiä, mutta oletettavasti varhaisten aamujen ja tämän fyysisen työn takia se ei oo enää ongelma. Päinvastoin, nyt saa tehdä tosissaan töitä sen eteen, että pääsis sieltä sohvalta ylös ja liikkeelle. :D Kohta tää väsymys toivon mukaan väistyy, kun kesätyöt päättyy ja alkukesän lomailu pääsee jatkumaan. Ei sillä, ettenkö ois saanut lomailla työn lomassakin, kun päivälle kertyy maksimissaan se 4h työaikaa. Mut silti, ootan niin innoissani että voi alkaa suunnitella päiville kaikkea kivaa tekemistä, kun ei ole taas iltapäivällä kiire siivoilemaan tai illalla aikaisin nukkumaan!

Kesätöiden loppumisen lisäksi toinen lomailua ja spontaaneja reissuja huomattavasti helpottava tekijä on nää räpsyttimet, jotka sain eilen. Muistan pienenä vannottaneeni isommille sisaruksille, että "en koskaan rupee meikkaamaan!" Ja miten ollakkaan, kymmenisen vuotta myöhemmin oon meidän perheestä luultavasti kovin naamanlaittaja ja kosmetiikka-addikti. Vähän samanlainen tilanne oli, kun vielä about puoli vuotta sitten olin sitä mieltä, että "en kyllä laita mitään jatkoripsiä, niin teennäistä"...haha, näin se mieli muuttuu! Tosin kyllähän näistä näkee ettei nää aidot oo, mutta so what! Tärkeintä mulle on, että naamanlaitossa ei mee enää niin tuhottomasti aikaa. Vain alle vuorokautta myöhemmin voin todella sanoa näiden helpottavan jokapäiväistä elämää aika lailla. Eikä nää oo vielä kertaakaan ollut häiritsevästi tiellä tms, ja vasta yhden ainoan kerran oon hieraissut silmiä ja hätkähtänyt sitten että aijoo, ne ripset.

Minä #afterwork. Empä oo tainnut koskaan näyttää suoraan töistä noin freesiltä!

En tiedä oisinko tullut koskaan kokeilemaankaan jatkoripsiä, ellei anoppi oisi yllättänyt ja käynyt laitattamassa tuttavallaan. Kun näin, miten upeet ja yllättävän luonnolliset jatkoripset voikaan olla, ja etenkin kuinka edullisesti voin ne saada, ei mennyt kuin reilu viikko ja varattiin siskon kanssa aika samalle tyypille. Eilen kyllä jänskätti koko ajomatkan, ja vielä vähän sen puolitoistatuntisen ajan, kun sisko sai omat räpsyttimensä. Vasta sitten pääsin itse laitettavaksi, ja voi että miten rentouttavaa oli! Raskaan työpäivän jälkeen siinä makoillessa taisi unikin tulla hetkeksi, eikä 1½ tuntia todellakaan tuntunut niin pitkältä ajalta. Kun multa sitten lopuksi kysyttiin "haluatko timantit ripsiin?" ei tarttenut kauaa miettiä. Minkä tämmöinen harakka itselleen voi! Se siitä luonnollisuudesta sitten..:D Vaikka ripsistä tuli vähän pidemmät ja näkyvämmät kuin oletin, oon tosi tyytyväinen. Itse asiassa pelkäämpä vähän, että musta tuli just räpsytinriippuvainen, enkä osaa enää olla ilman!

What do you like? :) Ei siis mun hikisestä töiden jälkeisestä naamataulusta, vaan noista ihanaisista ripsistä?