First week behind

Hassua että vaikka sitä ollaan asusteltu kaukana kotoa vasta viikon päivät, on nyt jo ikävä kotimaan ruokaa. Tietty kaikista kovin ikävä on perhettä ja omaa rakasta, mutta ruoka tulee sit hyvänä kolmosena. ;) Kaupasta löytyi ruista (tosin aika heppoisesti) sisältävää näkkäriä, ja eilen päästiin tsekkaamaan yhden virolaisen leipomon tarjonta. Sieltä löydettiin onneksemme melkein-kuin-karjalanpiirakoita ja melkein-kuin-suomalaista-ruisleipää! Tuo leipomo tuo tuotteitaan myyntiin Suomi-kodille joka perjantai, ai että sitä tuoksua. Tuumattiin vähän että tästä taitaa tulla meidän jokaperjantainen perinne - karjalanpiirakoita viikonlopuksi! Voin kertoa, että pitkän työpäivän jälkeen, viikonlopun alkajaisiksi, maistui karjalanpiirakka ja kylmä maito ihan taivaalliselta. <3

Puhuttiin tuossa justiin melkein koko perheen kanssa skypessä ja mamma kysäs, haluisinko sen lähettävän mulle jotain lukemisen lisäks. Vastaus oli itsestäänselvä; fazerin sinistä! Nyt ei siten muutakuin vaan odottamaan postin saapumista, niin pääsee lueskelemaan uusinta cosmoa ja nautiskelemaan suomalaisella suklaalla. <3

Eka viikonloppu täällä on meneillään, ja vihdoin sitä jaksoi poistua hetkeksi täältä neljän seinän sisältä muuallekkin kuin vain töihin. Kävin kiertelemässä lähikatuja koittaen bongailla kiinnostavia putiikkeja ja kuntosalia, juuri mitään kuitenkaan löytämättä. Kelikin oli kurja, mutta nytpä sitä tietää mistä kipaista hakemaan tarpeen tullen tuoreet hedelmät tai minne poiketa kaakaolle kylmällä säällä. ;) Oli meinaan hyvvää. Huomenna suunnataan ensimmäistä kertaa tsekkaamaan Toronton keskusta, joten lisää ja toivottavasti parempilaatuisia kuvia luvassa silloin, Can't wait!!

h