Maailman toisella puolen

Ulkona pyryttää mukavasti lunta ja luulempa, että jetlag on aluillaan. Hengissä kuitenkin ollaan, ja nyt siis turvallisesti Kanadan maaperällä ensimmäistä päivää. Väsymys, ikävä ja ahdistus on piinanneet koko tähänastisen ajan, mutta Skype ja Facebook-puhelut sekä Whatsappissa viestittelyt ovat lievittäneet ahdistusta ja saaneet paremmalle mielelle. 

Ennen lähtöä itkua vuodatettiin ehkä viimeisen viikon ajan päivittäin, ja kun lähtö läheni, ahdistus kasvoi. Suomessa perhettä ja Iiroa hyvästellessä sitä oikeasti vasta tajusi, miten iso juttu tämä on. Koko ikänsä pikkukylässä asunut, viimeisen päälle äitin ja isän tyttö, sisarusten kanssa lähes päivittäin yhteyttä pitävä, vastikään elämänsä miehen kanssa seurustelemaan alkanut tyttö jätti tämän kaiken, siirtyi tuhansien kilometrien päähän rapakon toiselle puolen. Nyt entistä paremmin ymmärrän, miten rakkaita ympäröivät ihmiset tosiasiassa ovat, ja kolme kuukautta tuntuu tällä hetkellä elämän mittaiselta ajalta, vaikka tosiasiassa se on vain - no, sen 90 päivää. 

Mä tein kuitenkin päätöksen. Päätin, että nyt olisi oikea aika kokeilla miten omat siivet kantaa. Musta tuntuu, että it's meant to be. Nyt tuntuu tyhmältä ja hullulta ja sattuu ja tekisi mieli perua koko reissu, mutta todennäköisesti parin kuukauden päästä tuhahtelen tai naureskelen tälle ajatukselle. Onhan tää ainutkertainen mahdollisuus elämässä, vaikka tänään lumisateessa ja kylmässä tuulessa ja loskassa kauppaan rämpiessä ei ihan siltä tuntunut. :D Huomenna kuitenkin starttaa työharjoittelu Suomi-Kodissa, mitä jännätään jo aika lailla. Määritteleehän tuo työpaikka ja -yhteisö sen, miten hyvin tuun Toronto Cityssä viihtymään. Viikonlopun istuskelun ja lentokoneessa mässäilyn jälkeen suunnittelin aloittavani huomenna myös treenaamisen täällä liki maailman toisella puolen, ja toivon mukaan takaisin Suomeen paluun koittaessa voi huomata edistystä tapahtuneen! 

Nyt siis toivotaan vaan hieman miellyttävämpää säätilaa, tän väsymyksen kaikkoamista ja ennen kaikkea antoisaa ja mukavaa työharjoittelua. Yritän parhaani pitää oman asenteen kohdallaan, sillä on kuitenkin aika suuri merkitys asiassa kuin asiassa. Alkuväsymyksestä ja ankeasta olotilasta huolimatta tähänkin päivään mahtui ilonaiheita; luksusaamupala, ripsihuollon tuoma arjen helpotus, repeily ja hempeily rakkaan kanssa Skypessä, oman perheen kanssa rupattelu...onhan näitä! Koetetaan aloittaa huominen paremmilla fiiliksillä. Kello on nyt 22.11 paikallista aikaa, ja rättiväsynyt tytteli painuu nukkumaan. Palataan huomenissa! 

Koti seuraavan kolmen kuukauden ajan.