Freezing cold

En tosiaan meinaa uskoa, että tässä elellään jo kolmatta viikkoa Toronton hyisessä talvisäässä. Aika on vaan kulunut jonnekin sinne rättiväsyneiden aamujen, kahdeksantuntisten työpäivien ja nopeasti ohi vilahtavien iltojen lomaan. Oon onneksi saanut iltoihini mieluista sisältöä, sillä viime viikolla nappasin itseäni niskasta ja suuntasin työmatkan varrelta löytyvälle GoodLife Fitness -salille. Sain reilun tarjouksen 3kk:n jäsenyydestä, johon sisältyisi koko nelikerroksisen kuntosalin ja kaikkien ryhmäliikuntatuntien vapaa käyttö sekä 4 x PT:n ohjaus, joista viimeinen käytetään huomenna. Oli mielenkiintoista saada tietoon oma rasvaprosentti, terveyteen liittyvät uhat, ja terveydentilani mukainen ikäni, jota en aiemmin ollut edes ajatellut! Pääsin myös näkemään 3D-mallin itsestäni nyt sekä itsestäni 3kk:n päästä, hui. Suomeen palatessa pitäisi olla sitten lisää lihasmassaa, mutta samalla tiukemmassa kunnossa. Katsotaan miten käy, mutta tosissaan tässä ollaan sitä ainaista kesäkuntoa kohti porskuttamassa! Palataan aiheeseen myöhemmin. :)

Viime aikoina täällä on paukkuneet kunnon pakkaset ja on hytisty kylmästä, johtuen osittain tästä kovasta vinkasta mikä tuolta Ontariojärveltä kaiken järjen mukaan puhaltelee. Toissaviikonloppuna oltiin tosiaan kiertelemässä kauppoja ja pyörittiin keskustan liepeillä muun muassa etsien tietä CN-towerin juurelle. Sitä ennen ihasteltiin kauniita rakennuksia ja ainakin meikäläinen katseli katkerana, miten pariskunnat luisteli ja söpösteli keskenään City Hallin edustan kentällä.

Suomalaisten, mm. Viljo Revellin suunnittelema Toronton kaupungintalo "City Hall", sekä yksi varsin kylmissään hytisevä suomityttö.

 Palellutettiin käsiämme näpsien kuvia jokaisesta kiinnostavasta kohteesta, ja lämmiteltiin Starbucksissa kuumien kaakaoiden (ja ehkä maailman parhaalta maistuvan banaani-suklaamuffinin!!) voimin.

Ja löytyihän lopulta se CN-towerikin! Kun vihdoin päästiin kuvailemaan aitiopaikalta, hoksattiin olevammekin vähän liian lähellä, sillä eihän tuo yli 500-metrinen rakennus meinannut millään mahtua kuvaan kokonaisuudessaan. Lisäksi näkyvyys oli tosi huono, joten kuvista ei tullut niin hyviä kuin toivottiin. Saatiimpa nyt kuitenkin matskua, mitä verrata sitten keväämmällä napattaviin kuviin - voi olla sää ja maisema hiukan toisenlaisia!

Viime sunnuntaina real feel olikin sitten peräti -39 astetta, ei tuntunut aiemmat pakkaset enää juuri miltään. Täytyy myöntää, että hieman meinasi tulla kylmä. Toppapuvulle tuli siis käyttöä ja hyvin sen kanssa pärjättiinkin, ainoastaan otsan ja nenän väliin jäävä alue (= ainut osa kehosta mikä ei ollut turvassa tuulelta) meinasi paleltua. Paikallisten mukaan kylmin päivä pitkään aikaan, ja tuskin tulee enää tänä talvena vastaavaa.

Kylmästä ilmasta huolimatta ollaan saatu nauttia auringonpaisteesta ja huomaa, että kyllä se kevät sieltä vielä saapuu. Ennen kevättä saapuu kuitenkin jotain paljon odotetumpaa, nimittäin mun oma rakas sieltä Atlantin toiselta puolen! En vieläkään meinaa uskoa tätä todeksi, kuinka joku voi olla valmis uhraamaan niin paljon toisen ihmisen tekeen? Oon etuoikeutettu ja maailman onnellisin, että mulla on tällainen mies. <3