Viikkojen itkun tihrustamisen ja pelossa elämisen jälkeen elämä hymyilee taas. En edes halua palata noihin tunnelmiin, mutta lyhyesti; edellisessä asunnossamme täällä eleli jos jonkinlaista ötökkää, oli koiperhosta, torakkaa ja sokeritoukkaa. Näistä ja yleisestä epäsiisteydestä johtuen nukuin yöni hyvin huonosti, ja illatkin kuluivat ötökkäkammoisena panikoiden. Ajatuksin töiden jälkeen takaisin asunnolle paluusta ahdisti ja hirvitti, ja usein vastassa olikin joukko naamaa kohti hyökkiviä koiperhosia. Pyydettiin apua ongelmaan, mutta isäntäväen ostamat myrkyt ja perhosloukut eivät ratkaisseet ongelmaa. Päinvastoin - tuntui kuin aina ainetta suihkutettua ilmaan olisi noussut parveilemaan muutama perhonen lisää.
Kauan tätä kestettiin, mutta kun yöunet alkoi jäädä 4-5 tunnin mittaisiksi, päätin toimia ja aloin kysellä vaihtoehtoista asuntoa viimeisille viikoille. Viimeisenä vaihtoehtona olisi ollut hostelli. Kun sitten - totaaliromahtamisen jälkeen - eräs työpaikkani työntekijöistä lupautui majoittamaan, kiitin luojaa ja aloin samantien valmistautumaan muuttoon.
Perjantaina mä sitten lähdin tavalliseen tapaan talsimaan kohti Summerhillin metroasemaa, toisessa kädessä laukku, olalla treenikassi, toisella kädellä vetäen perässä matkalaukkua. Toronto oli harmaa ja sumuinen, vettä tihkutti, mutta mä hymyilin enkä voinut olla ajattelematta, että päivät tuossa mestassa olivat ohi.
Ihanan ystävällisen suomalaispariskunnan vierashuoneen sohvalla oon nukkunut paremmin kuin hyvin. Samalla kun uni parani, työmatka lyheni, ja nykyään saankin nousta tuntia myöhemmin aikaisempaan verrattuna. Muutama metri rappusiin ja yksi kerros ylöspäin - ja tadaa, jo ollaan töissä!
Nyt siis kuuluu jo vallan hyvää, ja takana on huippu viikonloppu! Eilen nimittäin juhlistettiin minun ja Marian tj20ä (siis ajatelkaa miten aika on kulunut!!) syöden tyttöporukalla kreikkalaista Kefi-ravintolassa, Toronton Greektownissa.
Paras salaatti hetkeen, ja ihanan siisti ja tunnelmallinen ravintola. Lisäksi meidän tarjoilija oli symppis ja ehdotti meille kuulemma hyvää nightclubia illan jatkoa varten. Ei sitten poikettu, mutta ehkä ensi kerralla. :-) Täytyy kyllä antaa täysi kymppi kyseiselle mestalle!
Mun ja Heidin osalta ilta jatkui Jack Astor'sin kautta Cabin 5-baariin, jonne ollaan koetettu löytää tiemme jo kahdesti aikaisemmin - ekalla kerralla ei löydetty koko paikkaa, toisella kertaa se oli suljettu. Nyt kolmannella kerralla sitten lykästi ja päästiin astumaan sisään kuin kotibileisiin. Vanhan näköinen, hämyisä baari pikkuruisella tanssilattialla, ja paikka aivan täynnä tanssivia ihmisiä - jopa siellä baaritiskillä asti. Fiksuina oltais jääty tuonne, mutta päädyttiinkin seikkailemaan pitkin Torontoa niin kävelten kuin taksilla. Ei löydetty meidän tyylistä paikkaa, ja kellon lähennellessä kolmea päätettiin ottaa taksi kotiin. Hyvä päätös, sillä kyllä vain tuli uni helposti! Jospa sitä sais tässä korjattua univajetilanteen nyt, kun häiriötekijät on poissa. :)
Miks oot lähtenyt vaihtoon jos lasket päiviä millon pääset takaisin suomeen?
VastaaPoistaVastaus sinulle Anonyymi: Lähdin vaihtoon koska halusin tehdä jotain, mihin en uskoisi pystyväni ja halusin nähdä maailmaa. Sen oon tehnyt. Mulla on maailman ihanin perhe ja poikaystävä kotipuolessa, joten tottakai sitä ikävöi ja odottaa jälleennäkemistä. Mun mielestä tuossa päivien laskemisessa ei ole mitään pahaa, pitää samalla itsensä ja muut ajan tasalla. ;) Se, minkä takia oon välillä ahdistuksissani odottanut kotiin pääsyä, on tuo meidän edellinen asunto. Se oli suoraan sanottuna täyttä h*lvettiä asua siellä, mutta nyt kaikki on taas paremmin kuin hyvin ja viihdyn mainiosti, kuten varmaan ymmärsit jos luit postauksen kokonaan. :)
Poista