Työpäiviä jäljellä enää neljä! Tai itse asiassa mahdollisesti kolme, sillä flunssa on saanut otteen eikä vaikuta siltä, että se olisi ihan heti jättämässä mua rauhaan. Joka tapauksessa, koska työrupeama Suomi-kodissa on päättymäisillään ihan kohta, olisi korkea aika avata, mitä tähän harjoitteluaikaan on sisältynyt.
Mulla ei ollut erityisesti odotuksia siitä, mitä työtehtäviin tulee kuulumaan, ja varmaan parempi niin. Olin alusta saakka avoimin mielin, ja kun apua pyydettiin tai jotakin kehotettiin tekemään, tein sen. Toki koulutuksen sallimissa rajoissa. Esimerkiksi asukkaiden vessattaminen tai pesulla käyttäminen ei ole meille luvallista, koska ei sosiaalialan opinnoissa näihin olla perehdytty. Jotkut työyhteisön jäsenet tätä ihmettelivät, ja ymmärrän kyllä, sillä täällä nuo työntekijät ovat varsinaisia monitoimiosaajia. Sama henkilö työskentelee sekä kotihoidossa että keittiöllä siivoamassa, fysioterapeutti käyttää kuntoutuksen ohella asukkaita vessassa.
Koulutuksen sallimissa rajoissa ollaan kuitenkin mekin tehty kaikenlaista. Pääasiassa normaalit aamuvuorot ovat kuluneet näin;
Heti töihin tultua - puoli yhdeksän aikaan - autetaan asukkaat tv-huoneesta aamupalalle. Tarvittaessa jäädään syöttämään, ja yleensä mä oon hyökännyt avustamaan ihanaa mummoa, jonka englannin kielen taito on kovin heikko. Voitelen leivän ja halkaisen sen, jotta se pysyy helpommin kädessä, haen kahvin, autan juomaan...Samalla jutustellaan viime päivien tapahtumista, alkavan päivän ohjelmasta jne. Aamupalan jälkeen viedään liikkumisessa apua tarvitsevat asukkaat takaisin tv-huoneeseen, laitetaan mielekästä ohjelmaa ja odotellaan aamun jumppatuokiota, joka alkaa kymmeneltä. Osa asukkaista palaa aamiaisen jälkeen huoneisiinsa, joten käydään muistuttamassa aamujumpasta ynnä muusta pian alkavasta ohjelmasta. Täytyykin tähän väliin kehaista, että noita aktiviteetteja täällä riittää!
Aamujumpan pitää joko fysioterapeuttimme Maria tai yksi asukkaistamme - joka toimii samalla myös vapaaehtoisena. Tämä yli 90-vuotias vetreä Suomi-kodin asukki kannustaa muita seuraamaan ja tekemään perässä, ja me opiskelijat osallistumme usein myös aamujumppaan avustaen asukkaita tarvittaessa. Kuntoilutuokio kestää reilut puolisen tuntia, ja pian sen jälkeen jaetaan ensimmäinen välipala - nourishment. Tarjolla kahvia, mehua ja pikkuleipiä, erikoisruokavaliota noudattaville esim. hedelmäsosetta. Autan usein välipalan jakajaa tarjoilemaan, ja syöttämään jonkun apua tarvitsevista. Tästä lounaaseen saakka useimmiten jututamme asukkaita ja vietämme one-to-one -aikaa. Lounaalla olemme sitten uudelleen auttamassa hakien asukkaita syömään ja syöttäen.
Tämä edellämainittu one-to-one tarkoittaa kahdenkeskistä, tavoitteellista kanssakäymistä, joka voi olla esimerkiksi keskustelua, pelaamista, lukemista, muistelua, yhdessä kävelyä tai vaikka vaan kädestä pitämistä. Näiden tuokioiden avulla oon itse parhaiten tutustunut asukkaisiin ja päässyt vähän pintaa syvemmälle. Päivittäin me harjoittelijatkin täytämme päivän one-to-one -hetkistä laput, joihin merkitään tilanteen tyyppi (fyysinen, älyllinen, sosiaalinen, emotionaalinen tai hengellinen), käytetty aika, pisteet 1-3 sekä päivämäärä. Näin activity coordinator näkee, kuinka paljon kukin asukas saa esim. sosiaalista, kahdenkeskistä aikaa kuukaudessa.
Iltapäivällä ohjelmassa on usein yhteislaulua tai musiikkia muussa muodossa. Suomi-kodin hoivaosastolla toimii myös reading club, pelituokiot, suuressa suosiossa oleva bingo sekä hartaushetket eri kirkkojen järjestämänä. Asukkaat pääsevät myös katsomaan Suomen uutisia ja Suomen tv-kanavilla pyöriviä ohjelmia, sillä pääosa asukkaista on suomalaistaustaisia. Terapiakoirat Chico ja Rodney käyvät omistajineen ilahduttamassa asukkaita kumpikin kahdesti viikossa. Mä oon tähän saakka päässyt tapaamaan vaan suuren, suloisen Rodneyn, kun taas pikkuinen Chico on jäänyt kokonaan näkemättä. Koirat kun tekevät visiittinsä iltaisin, ja mun ollessa iltavuorossa on Rodneyn vuoro kyläillä. Aivan ihana huomata, miten onnelliseksi koiran läheisyys voi jotkut asukkaat tehdä!
Tässä kuussa aloitti lisäksi Heidin pitämä muisteluryhmä, sekä uudelleen erään vapaaehtoisen pitämä musiikkiterapiaryhmä. Kaikkiin aktiviteetteihin on tärkeää muistaa kysyä asukkaita, jotta he pääsisivät tapaamaan ihmisiä muulloinkin kuin vain ruokaillessa. Toisaalta myös yksityisyyttä on kunnioitettava - tämä on asukkaille koti, ja heillä on oikeus päättää, haluavatko osallistua vai eivät, ja haluavatko ottaa vierailijoita vastaan.
Tätä päivät pääasiassa ovat, mutta silloin tällöin saadaan tehtäväksi paperitöitä, Mini-Mental-testejä, tavaroiden roudaamista, tilojen koristelua ja mitä milloinkin. Ollaan oltu myös monissa tapahtumissa auttamassa, mm. Valentine's Day dinnerillä, kuukausittaisilla syntymäpäiväjuhlilla sekä keilaustapahtumassa. Aktiviteettien suunnittelu ja järjestäminen on jäänyt vähemmälle kuin luulin; muutaman kerran ollaan pidetty käsijumppa ja pelituokio, kalevalanpäivän tienoilla pidettiin reading club kertoen Kalevalasta, ja hmm...I think that's it. Oon kuitenkin saanut ihan hirveän tärkeitä ja hyviä kokemuksia siitä, miten monimuotoista työskentely vanhojen ihmisten kanssa voi olla. Suomesta lähtiessäni en olis uskonut, että vastassa olisi näin sympaattisia, ihania ja ystävällisiä asukkaita. Ikävä jää. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti