Viime viikon alussa alkanut flunssa sen kun jatkuu. Ei vissiin ainakaan auta tuo myöhään ulkona liikkuminen, ei myöskään puolikuntoisena treenaaminen...nyt on sitten ääni käheänä taas, viime yönä se lähti lähes kokonaan eikä oo vielä palannut. Tänään piti olla tokavika ja vielä spesiaali päivä töissä vapaaehtoisten juhlan muodossa, mutta kun sain vaivalla laitettua itseni tekoripsiä ja kiharoita myöden, niin en sitten saanutkaan jäädä töihin. Tiesti parempi etten jäänyt tartuttamaan ketään, mutta jotenkin oletin että käheä ääni ja vuotava nokka ei estä työntekoa..?! Pitihän sitä sitten käydä näyttäytymässä kuitenkin ulkona, kun kerrankin oli panostettu. Ei vaiskaan, ihan vaan valkosipulia kävin ostamassa siinä toivossa että saisin äänen sillä takas, ja pyörähdin downtownissa hakemassa uudet ripsientaivuttimet rikkoutuneiden tilalle. Näin jälleen jatkoripsettömänä eläessä ripsentaivuttimet on ihan pakollinen tarvike, ja voin kertoa että on ollut aika tuskainen viikko hajonneiden kanssa taistellen. But now - problem solved!
Viime viikko oli aika perfect varsinkin sään puolesta, mutta eilen alkoi taivas käydä pilveen ja tänään on satanut melkein koko päivän, hetken ihan kaatamallakin. Viime viikon onnellisuusmoodikin on kääntynyt täysin vastakohtaiseen, mutta ehkä tästä selvitään. Tämän turhautumisvitutusangstiärtymys-päivän jälkeen toivon että saan käännettyä olotilan positiivisen puolelle mahdollisimman pian, jotta jaksais taas nauttia näistä päivistä täällä. Mutta tavallista elämää se on täälläkin, suruineen ja murheineen. Onneks on musiikki, onneks on nämä upeat näkymät huoneen ikkunasta, onneks on oli lohtusuklaa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti