KIITOS

2kk 3vkoa sitten. WUT?!

TJ alle viikko - siis mitä?! Päivät on vaan menneet, vaikka osa niistä on tuntunut varsinkin tässä sairastellessa aivan liian pitkiltä. Raskaimpina päivinä oon yrittänyt vain ajatella positiivisesti - aika kuluu joka hetki, vaikka ei siltä tuntuisi. Joka hetki oon lähempänä kotiinpääsyä. Silti alkaa vähän ahdistaa, tuntuu että päivät loppuu kesken ja oonkin tukkinut viimeiset Torontopäivät täyteen tekemistä. Musta tuntuu niin hyvältä mutta samalla oudolta palata kotiin 3kk jälkeen. Rakastan matkustella, rakastan nähdä maailmaa, mutta en IKINÄ muuttaisi ulkomaille ja jättäisi perhettä Suomeen. Tää kokemus on vaan vahvistanut tunnetta siitä, että perhe on tärkein. Se tulee olemaan mulle varmasti aina elämässä etusijalla. En voi tarpeeks kiittää sisaruksia, vanhempia, Iiroa ja mainittakoon vielä muutamaa ihanaa ystävää. 

(Siskot rakkaat, ennenkuin kitisette huonoista kuvista ni hei, kattokaa mun tukkaa. Ja naamaa. Ja silmäpusseja. Ja sitäpaitsi, ajatus tärkein! <3)

Vanhemmat on jaksaneet pitää aktiivisesti yhteyttä ja olla tukena kun oon istunut Skypessä itkien tai ahdistunut milloin mistäkin. En ehkä ikinä unohda veljen kannustavia sanoja puhelimessa, kun käsillä oli just ne raskaimmat viikot. Siskot on tuoneet piristystä päiviin typerillä kuvilla ja viesteillä, ja tuoneet vertaistukea ikävään rääkymällä mun kanssa Skypessä. Ystävien kanssa ollaan puitu vaikeitakin aiheita, ja oon tullut vakuuttuneeksi siitä, että nää ystävät ei hylkää. Voin aina luottaa siihen, että vaikka soittaisin keskellä yötä, heillä on aina aikaa. On ollut ihana huomata, että vaikka oon toisella puolella maailmaa, oon silti ystävien mielessä. Iiro on elänyt suoraan sanottuna mun aikataulujen armolla, enkä vois olla kiitollisempi. Jos toinen valvoo aamuyöhön tai vaihtoehtoisesti herää kouluaamuisin 1-1½ tuntia normaalia aikaisemmin, niin se ei kerro kuin rakkaudesta (ja jääräpäisyydestä...<3) Ollaan koko kolmen kuukauden ajan skypetetty joka ikinen päivä, ja huomioitu toisiamme päivittäin. Tää mies lupas pysyä mun matkassa jo syksyllä, kun kerroin vaihtoaikeistani, ja on sen myös tehnyt. Vaikka tää aika on ollut välillä älyttömän rankkaa, en vaihtaisi tätä pois. Ollaan opittu ihan hirveästi parisuhteesta ja toisistamme. Tästä on niin hyvä jatkaa. 

Viikon päästä näihin aikoihin oon paikassa Toronto Pearson International Airport, luultavammin haikein mielin mutta silti ikionnellisena lähtössä KOTIIN. Vitsi että tää kuulostaa hyvältä. <3 Rakkaat, I'm coming home!