Heissan! Viikko on ehtinyt jo paremmalle puolelleen, meikäläisen täällä sairastellessa. Luultavasti tuo entisen asunnon aiheuttaman stressin häviäminen antoi nyt sysäyksen tälle kevätflunssalle, mutta nyt ollaan jo paranemaan päin. :)
Oon tässä monen monta kertaa tullut miettineeksi näitä kokemuksia joita oon täällä Torontossa asustellessa keräillyt, ja miettinyt samalla mitä uutta Kanada on opettanut. Mielessä pyöri jo kuukausi-pari sitten postaus aiheesta "mitä Toronto on tähän mennessä opettanut", ja tässä se tulee. (Ps. älkää ottako turhan vakavasti - saattaa sisältää sarkasmia ja liioittelun makua.)
- Parhaan kahvin saa Pohjois-Toronton alueella ihanasta uusiseelantilaisomisteisesta Wisey's-kahvilasta. Koko Toronton alueella mitä oon kahveja ostellut, niin parhaat kahvit keitetään Tim Horton'sissa. Suomalaiseen makuun sopivan mietoa, ei maistu pohjaan palaneelta kuten tuossa lähikadun kahvilassa (jota me Marian ollan silti käytetty eniten...MIKSI?!).
- Yökerhoon lähtiessä oikea pukukoodi naisella olisi vesirajamekko ja kymmenen sentin korot, plus vähintään yhtä pitkät irtoripset. Mä itse tykkään hirveästi laittautua ja valikoida vaatteita, mutta joka kerta kun ollaan lähdetty ulos, oon tuntenut itseni tosi alipukeutuneeksi ja -meikatuksi.
- Small talk asioidessa;
Täällä ei onnistu se suomalaisille ominainen tapa asioida. Tavarat kaupasta koriin, kassalla pukahtamatta ja korkeintaan sanotaan lähtiessä "kiitos hei." Täällä kassatyöntekijä ja ylipäätään henkilökunta kahviloissa, ravintoloissa jne kysyy aina mitä kuuluu, ja vissiin olisi kohteliasta kysyä samaa toiselta. Mä vaan aina unohdan tämän, ja pelkään että mua pidetään outona tai töykeänä, kun en viitsi toiselta kysyä vastavuoroisesti kuulumisia. Tää on musta ihana tapa täällä, tässä esimerkki tältä päivältä; menin flunssainena, ääni käheänä kauppaan, ja myyjä kysyi "How are you?" Vastasin todenmukaisesti että "Well, not so good," ja heti on toinen kysymässä että ootko vilustunut, voivoi jne. Sitten toivotetaan hyvää päivänjatkoa ja mulla nousee hymy kasvoille tästä vieläkin. <3
- Suomen kieli kuulostaa ihmisten korvaan hassulta. Sen huomaa niin metrossa, työpaikalla kuin ravintolassakin. Ihmisten päät kääntyy ja osa arvuuttelee mistä ollaan kotoisin. Tähän mennessä oon ollut jo ainakin puolalainen, unkarilainen ja hmm oisinko ollut venäläinenkin, sekä ulkonäön puolesta eräs vanhempi rouva arvuutteli mua ruotsalaiseksi. Ne jotka ei edes arvaa, hymäilee meidän kielelle ja kysyy suoraan että mitä kieltä tuo oikein on. Kun kävin noutamassa Iiron lentokentällä hänen tänne tullessa ja istuttiin lentokenttäbussissa, eräs nainen istui kauan meidän vieressä ja kysäisi loppumatkasta, että mitä ihmeen kieltä me puhutaan kun hän ei ole koskaan kuullut vastaavaa, vaikka on kielten opettaja. Eli, ilmeisesti tää suomen kieli oikeasti kuulostaa hassulta!
- Toronto on niiin täynnä eri kansallisuuksia, eri kulttuureja ja eri uskontoja. Jopa siinä määrin, että oon luultavasti nähnyt täällä vähemmän kanadalaisia kuin muista maista tulleita. Jotain kertoo sekin, että täällä on Little Italy, Greektown, Little Ethiopia, Little India sekä Chinatown, kassalla tai ravintolassa palvelee todennäköisemmin aasialaistaustainen kuin juuriltaan kanadalainen, ostoksilla käydessä kuulee aina englannin lisäksi jotakin muuta kieltä (tänään venäjää), ja yöelämässä oon jutellut niin Dubaista, Jamaicalta kuin Italiasta kotoisin olevan kanssa. Lisäksi toinen täällä käytetyistä kielistä on ranska, ensimmäisten paikan löytäneiden mukaan. Kaiken kaikkiaan vastaan on tullut väkeä mm. Filippiineiltä, Kiinasta, Virosta, Saksasta, Puolasta, Venäjältä, Jamaicalta, Mexicosta, Texasista...
- Sää voi ainakin alkukeväästä muuttua radikaalisti hetkessä. Vaikka joo, niinhän se voi käydä missä tahansa. Toinen säähän liittyvä fakta on se, että Torontossa tuulee lähes aina, ja voimakkaasti. Syynä tähän suuri Ontariojärvi. Talvella real feel saattaa olla peräti 15 astetta enemmän, juurikin tuulen takia.
- Ruoka on kaupasta ostettuna kallista, ja ihmiset syö paljon ulkona sen sijaan, että tekisivät ruuan itse. Halvimmalla ruokaostokset tekee Walmartista, kodin tarvikkeet ja karkit saa edullisimmin Dollaramasta. Vaatteet sen sijaan on halvempia kuin Suomessa, ainakin jos osaa etsiä oikeista paikoista. Winners ja Marshalls myyvät merkkivaatteita halvalla (nimimerkillä adidaksen lenkkarit 20e ja trikoot 34,99 + verot), tosin en tiiä minkä ihmeen takia ne niin halpoja on. Vanhoja malleja? Valmistusvirheellisiä? Ylijäämätuotteita? Pitääpä kysäistä. Vaate- laukku- ja kenkäostokset tulee muutenkin halvemmaksi täällä. joten jos olet matkaamassa Kanadaan tai Jenkkilän puolelle ja unelmoit Michael Korsin laukusta tai Niken kengistä, osta täältä. Tosin en oo vielä tarkistanut, paljonko hinta on verojen lisäyksen jälkeen, mutta halvemmaksi tulee silti.
- Seuraava pointti liittyykin edelliseen kohtaan. Suomessa kun ostat vaikkapa uuden paidan, jonka hintalapussa lukee esim. 19,95e, maksat siitä 19,95e. Kun Kanadassa ostat paidan, jonka hintalapussa lukee $19,95, tulee tähän hintaan vielä verot päälle, koska täällä ne lasketaan vasta kassalla (MIKSI?!). Hinnaksi tulisi noin $22 tai jotain sinnepäin. Paitsi että, kamun ostaessa täältä kengät, tuli veroja hintaan lisää yli $10. Kannattaakin varmaan tarkistaa, paljonko hinta oisi verojen jälkeen, niin tietää kannattaako ostaa. Luultavasti kyllä, koska edelleen ne vaatteet on täällä kuitenkin halvempia.
- Metrot liikkuu Torontossa vasta aamuyhdeksän jälkeen. Essi, muista tämä. Nimimerkillä eräänä sunnuntaina aivan liian aikaisin töihin lähtenyt. Saimpa hyvän syyn istahtaa Starbucksiin aamukahville. :-)
- TÄÄLLÄ VILISEE ORAVIA. Ja kuinka ollakkaan, täällä vähemmistöoravat ei ole mustia, vaan harmaaruskeita.
- Hyvästä ruuasta ja palvelusta kuuluu ravintolassa antaa tippiä 15%, joka on musta aivan liikaa. En siis oo ihan sopeutunut tähän elämäntyyliin täällä. :D
- Baarissa naiset ei töyti ja kyräile toisiaan, vaan antaa tavallisesti tulla mukaan tanssimaan ja juttelevat vessajonossa. Tämä sama vieraiden naisten ystävällisyys toisiaan kohtaan näkyy myös salilla (viime viikolla juteltiin jonkun kolmen-neljänkympin tienoilla olevan naisen kanssa kevään säästä tämän lähtiessä suihkuun) ja no, oikeestaan missä vaan (smoothiejonossa vieras nuori nainen: "I love your hair.")
- Vaatekaupan työntekijät ovat aina valmiita auttamaan. Ehdit tyyliin ovesta sisälle, kun jo myyjä tulee kyselemään, etsinkö jotain tiettyä ja kehottaa tulemaan pyytämään apua.
- Ihmisillä on hirveä kiire metroon. Vaikka niitä kulkee muutaman minuutin välein. Nyt oon tosin huomannut itsekin syyllistyväni tähän, mutta en vaan voi ymmärtää. MIKSI?! Ei aikataulujen luulis olevan joka kerta niin tiukat, että on pakko ehtiä just tähän metroon joka on juuri sulkemassa ovensa ja on pakko rynnätä portaat alas ja syöksyä kymmenen sentin raosta sisälle just ennen kuin metro lähtee liikkeelle. Tai vaihtoehtoisesti, kun huomaa että metro on ihan täynnä, niin että ihmiset seisoessaan ovat toistensa sylissä tai kyljissä kiinni, niin sinne on silti pakko tunkea ja jäädä puoliksi oven väliin ettei ovet mahdu kiinni. Sitten metrossa toistuu muutaman kerran sama "Please stand clear of the doors", ennenkuin ihmiset tajuaa siirtyä siitä oven välistä jonkun syliin tai liiskautua oven vieressä olevaa lasiseinää vasten. ARGH! :''D
- Julkisilla on ehkä maailman helpointa kulkea. Metrot kulkee pohjoinen-etelä sekä itä-länsi -akselilla, ja aivan Toronton laitamille. Bussilla pääsee kuulemma lähes mihin tahansa päin Torontoa, tosin niiden kulkureitteihin en oo hirveästi perehtynyt, koska ollaan jouduttu työmatkan takia ostamaan joka kuukausi metropassit ja kuljettu näin ollen subwaylla paikasta toiseen.
- Ruokapaikoissa löytyy valinnanvaraa ihan varmasti joka makuun. Italialaisia, kreikkalaisia, intialaisia, kiinalaisia, korealaisia, japanilaisia, meksikolaisia ravintoloita, pihvipaikkoja, sushipaikkoja, elämyksiä hakevalle Wayne Grezky's, CN-towerin ravintola, Toronton Hard Rock Coffee jne...monta sataa vaihtoehtoa, joten ei varmasti loppuis vaihtoehdot vuosiin kesken. Omat lempparit on tähän mennessä olleet Pikku-Italian niin suloinen ravintola Cafe Diplomatico, Greektownin tunnelmallinen Kefi, josta sai ihan törkeen hyvää kreikkalaista salaattia, sekä tietty CN-towerin ravintola, ihan vaan sen elämyksen vuoksi. Ja no, kyllähän sipulirenkaat ja juustokakku (vitsi mikä kombo..:'D) maistu aivan mainiosti. Pakko mainita vielä jälkiruokien mekka, eli Wayne Grezky's, jossa söin tähänastisen elämäni parasta jälkiruokaa; pehmeää, tuoretta, lämmintä suklaacookieta suoraan valurautapannulta, vaniljajäätelön ja suklaakastikkeen kera. Mun pitää ehkä vielä palata tuonne uudestaan ihan vain jälkiruuan takia...
- Loppuun ihan näin yleisesti mainittakoon, että ihmisten ystävällisyys ja kohteliaisuus yllättää edelleen harva se päivä. Ihmiset pitää ovea auki, päästää bussijonossa edelle jos satutaan lähes yhtäaikaa paikalle, saattaa kehua ja alkaa juttelemaan vaikka oisitte täysin vieraita toisillenne, kiittävät usein ja pyytävät anteeksi pienestäkin asiasta.
Huomenna on enää kaksi viikkoa lähtöön, ja tiedän, että mulla jää niin montaa asiaa ikävä täältä. Tahdon kyllä tulla kokemaan Toronton uudelleen joku kesä, jolloin kaupunki on huomattavasti kauniimpi ja vieläkin elävämpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti