3. päivän iltana käytiin varaamassa seuraavalle päivälle liput meriretkelle Apollomatkojen toimistosta. Seuraavana aamupäivänä se ei sitten tuntunutkaan enää niin hyvältä idealta...
Aamulla noustiin varhain ja syötiin kunnon aamupala: tuoretta leipää juustolla ja tuorekurkulla, nektariineja, banaaneja, mehua, kahvia...Vähän ennen puoli 10 oltiin valmiita lähtöön ja otettiin suunnaksi Pargan satama, josta Captain Hook-veneen oli määrä lähteä merelle klo 10 kieppeillä. Kaikki sujui hyvin siihen asti, että istahdettiin veneeseen. Aurinko porotti kuumasti jo aamusta, joten litkittiin vettä vähän väliä. Silti mua alkoi vaivata huono olo, ja samasta syystä Riikka ja Salla kävivätkin vielä ennen lähtöä oppaan juttusilla, ja saivat pahoinvointipurkat. Vene keikkui epämukavasti jo satamassa, eikä liikkeellelähtö suinkaan helpottanut oloa. Päinvastoin. Jouduin jo pian pyytämään itsekkin pahoinvointipurkkaa, mutta en huomannut sillä juuri muuta vaikutusta, kuin että kieli meni turraksi. Kauempana merellä aallokko kasvoi, ja välillä pelkäsin oikeasti että kohta mennään nurin. Olo kävi yhä tukalammaksi, ja suunniteltiin siirtyvämme ilmastoituihin tiloihin. Kun olo kävi vieläkin huonommaksi, lähdettiin hoipertelemaan kohti veneen ilmastoituja sisätiloja. Siellä olo ei kuitenkaan parantunut, ja vain hetken kuluttua jouduin ryntäämään vessaan. Ei siitä sen enempää, mutta voin kertoa, että oli tukalaakin tukalampi menomatka. Siihen asti, että päästiin upean Antipaxos-saaren rantavesiin.
Antipaxoksen edustalla oli tarkoitus pitää uimatauko, ja hetken mietinnän ja henkilökunnan kannustamisen jälkeen päätettiin uskaltautua uimaan huonosta olosta huolimatta. Huonovointisena laskeuduin portaita uskomattoman kirkkaaseen veteen, ja olo tokeni melkein heti. En ollut ikinä nähnyt niin kirkasta vettä! Syvyyttä oli tuossa kohtaa kuulemma kymmenisen metriä, ja silti merenpohjan näki ihan kirkkaasti. Joni, Riikka ja myöhemmin myös Salla uskaltautuivat myös veteen. Innostuttiin myös hyppimään laivasta upean turkoosiin veteen, harmi että kamera jäi hotellille! Olisin niin tahtonut ikuistaa niin upeat maisemat. Toisaalta ehkä parempi niin, eipähän tarvinut jatkuvasti pelätä kameran puolesta. Riikan kanssa innostuttiin uimaan muutaman kymmenen metrin päähän rantaan, ja vitsit miten paljon helpompaa meressä onkaan uida! Vesi tuntui kannattavan ihan hirveästi. Noin puolen tunnin kuluttua jatkettiin matkaamista kohti Paxoksen saarta, ja tyydyttiin se aika vain makoilemaan penkeillä. Silmät kiinni makoillen onnistuin tavallaan unohtamaan koko huonon olon.
Havahduttiin Sinisillä luolilla, jonne ei edes etukäteen tiedetty veneen pysähtyvän. Laiva kävi aluksi osittain yhden luolan sisäpuolella, ja myöhemmin oltaisiin päästy tutkimaan luolia myös uiden. Olo oli kuitenkin tuossa vaiheessa niin heikko, että jätettiin kaikki väliin. Vähän harmittaa näin jälkikäteen, mutta siinä olotilassa veneeseen jääminen tuntui ylivoimaisesti parhaalta vaihtoehdolta. Päästiin sentään näkemään upeat luolat, kokemus sekin!
Matka jatkui kohti Paxosta, jossa meillä oli pari tuntia aikaa kiertelyyn ja syömiseen. Oltiin syöty aamupalan jälkeen vain niukkoja eväitä sen verran kuin oltiin pystytty, joten nälkä kiusasi jo. Puoli kolmen aikoihin oltiin Paxoksella Gaioksen kylässä, ja kierreltiin hetki rantakatua ennen kuin päädyttiin oppaan suosittelemaan ravintolaan.
 |
| Turvallisesti maalla, syytä hymyyn! |
Pitkän mietinnän jälkeen ravintolassa mun lautaselle valikoitui "kanarisottoa kasviksilla." Vaikka ruoka oli hyvää, se ei vain tahtonut millään mennä alas hirvittävän olon jälkeen, ja kaikki jouduttiin jättää osa ruuasta syömättä.
Syömisen jälkeen ihailtiin kaunista Gaioksen kylää ja käveleskeltiin vielä hetki rantakatua pitkin.
Paxoksen saaren edustalla oli pikkuinen uimaranta, josta mekin käytiin meressä pulahtamassa.
Aika kului nopeasti, ja puoli viiden aikoihin oli aika suunnata takaisin satamaan. Mun oli pakko saada ostaa itselleni tuliaisiksi Paxos-postikortti, ihan näin muistoksi hienosta reissusta! Paluumatka sujui vähän menomatkaa paremmin, mutta kieltämättä odoteltiin vain, että tuttu Pargan satama näkyisi jo.
 |
| "Bye bye, Paxos!" |
Pargaan päästyämme tallustettiin väsyneinä hotellille, ja illalla lähdettiin vielä tankkaamaan läheiseen ravintolaan. Nyt ruoka maistui jo paljon paremmin, ja koko Gyros-annos meni alas helposti! Odotettua raskaampi, mutta kuitenkin erittäin kokemusrikas ja taatusti unohtumaton päivä merellä. Nyt ainakin tiedän, mitä on olla merisairas!
Ja vinkkinä muille: jos päätätte matkalla lähteä merelle, varautukaa pahoinvointitabletein! Pahoinvointipurkka olisi ehkä tehonnut, jos olisin saanut sen jo paljon ennen matkaa..who knows!
