Kutsuu mua Kuusamo!

Takana kunnon löhöilypäivä, ja kohta kutsuu sauna! Voihan lauantain joskus näinkin viettää. Ei paha tapa ollenkaan. Eilen innostuttiin tosiaan ottamaan vähän kuppia kämpillä kera Jonin, Jonin veljen ja tämän tyttökaverin, sekä parin muun kaverin kanssa. Tuparilahjaksi saatu Tosti Asti-kuohari maistui, ja myöhemmin illalla jatkettiin tyttöjen kanssa Peltsuun. Pojilla sitten vähän kesti, ja puoli kahden aikoihin otettiin suunnaksi Antero. Hyvässä seurassa aika kului nopsaan, ja vasta kolmen jälkeen lähdettiin Jonin kanssa kämpille päin. Kaiken kaikkiaan mainio ilta! 

Huomisaamuna kello herättää puoli 5 aikoihin, ja viiden jälkeen otetaan veljen ja pikkusiskon kanssa suunnaksi Kuusamo, jossa isosisko poikakavereineen jo odotteleekin. Tarkoituksena on huomispäivän aikana kiertää Pieni karhunkierros, nauttia upeista maisemista sekä tietysti näpsiä kuvia. Odotettavissa kuvamatskua ja retkikokemuksia myös tänne blogin puolelle! Nyt tämä tyttö lähtee kämpille ja rentoutumaan saunomisen merkeissä, kivaa lauantai-illan jatkoa kaikille! 

kuvat google.com

Kreikka-postaussarja: Unohtumaton 4. päivä

3. päivän iltana käytiin varaamassa seuraavalle päivälle liput meriretkelle Apollomatkojen toimistosta. Seuraavana aamupäivänä se ei sitten tuntunutkaan enää niin hyvältä idealta...

Aamulla noustiin varhain ja syötiin kunnon aamupala: tuoretta leipää juustolla ja tuorekurkulla, nektariineja, banaaneja, mehua, kahvia...Vähän ennen puoli 10 oltiin valmiita lähtöön ja otettiin suunnaksi Pargan satama, josta Captain Hook-veneen oli määrä lähteä merelle klo 10 kieppeillä. Kaikki sujui hyvin siihen asti, että istahdettiin veneeseen. Aurinko porotti kuumasti jo aamusta, joten litkittiin vettä vähän väliä. Silti mua alkoi vaivata huono olo, ja samasta syystä Riikka ja Salla kävivätkin vielä ennen lähtöä oppaan juttusilla, ja saivat pahoinvointipurkat. Vene keikkui epämukavasti jo satamassa, eikä liikkeellelähtö suinkaan helpottanut oloa. Päinvastoin. Jouduin jo pian pyytämään itsekkin pahoinvointipurkkaa, mutta en huomannut sillä juuri muuta vaikutusta, kuin että kieli meni turraksi. Kauempana merellä aallokko kasvoi, ja välillä pelkäsin oikeasti että kohta mennään nurin. Olo kävi yhä tukalammaksi, ja suunniteltiin siirtyvämme ilmastoituihin tiloihin. Kun olo kävi vieläkin huonommaksi, lähdettiin hoipertelemaan kohti veneen ilmastoituja sisätiloja. Siellä olo ei kuitenkaan parantunut, ja vain hetken kuluttua jouduin ryntäämään vessaan. Ei siitä sen enempää, mutta voin kertoa, että oli tukalaakin tukalampi menomatka. Siihen asti, että päästiin upean Antipaxos-saaren rantavesiin.

Antipaxoksen edustalla oli tarkoitus pitää uimatauko, ja hetken mietinnän ja henkilökunnan kannustamisen jälkeen päätettiin uskaltautua uimaan huonosta olosta huolimatta. Huonovointisena laskeuduin portaita uskomattoman kirkkaaseen veteen, ja olo tokeni melkein heti. En ollut ikinä nähnyt niin kirkasta vettä! Syvyyttä oli tuossa kohtaa kuulemma kymmenisen metriä, ja silti merenpohjan näki ihan kirkkaasti. Joni, Riikka ja myöhemmin myös Salla uskaltautuivat myös veteen. Innostuttiin myös hyppimään laivasta upean turkoosiin veteen, harmi että kamera jäi hotellille! Olisin niin tahtonut ikuistaa niin upeat maisemat. Toisaalta ehkä parempi niin, eipähän tarvinut jatkuvasti pelätä kameran puolesta. Riikan kanssa innostuttiin uimaan muutaman kymmenen metrin päähän rantaan, ja vitsit miten paljon helpompaa meressä onkaan uida! Vesi tuntui kannattavan ihan hirveästi. Noin puolen tunnin kuluttua jatkettiin matkaamista kohti Paxoksen saarta, ja tyydyttiin se aika vain makoilemaan penkeillä. Silmät kiinni makoillen onnistuin tavallaan unohtamaan koko huonon olon.

Havahduttiin Sinisillä luolilla, jonne ei edes etukäteen tiedetty veneen pysähtyvän. Laiva kävi aluksi osittain yhden luolan sisäpuolella, ja myöhemmin oltaisiin päästy tutkimaan luolia myös uiden. Olo oli kuitenkin tuossa vaiheessa niin heikko, että jätettiin kaikki väliin. Vähän harmittaa näin jälkikäteen, mutta siinä olotilassa veneeseen jääminen tuntui ylivoimaisesti parhaalta vaihtoehdolta. Päästiin sentään näkemään upeat luolat, kokemus sekin!

Matka jatkui kohti Paxosta, jossa meillä oli pari tuntia aikaa kiertelyyn ja syömiseen. Oltiin syöty aamupalan jälkeen vain niukkoja eväitä sen verran kuin oltiin pystytty, joten nälkä kiusasi jo. Puoli kolmen aikoihin oltiin Paxoksella Gaioksen kylässä, ja kierreltiin hetki rantakatua ennen kuin päädyttiin oppaan suosittelemaan ravintolaan.

Turvallisesti maalla, syytä hymyyn!

Pitkän mietinnän jälkeen ravintolassa mun lautaselle valikoitui "kanarisottoa kasviksilla." Vaikka ruoka oli hyvää, se ei vain tahtonut millään mennä alas hirvittävän olon jälkeen, ja kaikki jouduttiin jättää osa ruuasta syömättä.

Syömisen jälkeen ihailtiin kaunista Gaioksen kylää ja käveleskeltiin vielä hetki rantakatua pitkin.

Paxoksen saaren edustalla oli pikkuinen uimaranta, josta mekin käytiin meressä pulahtamassa.

Aika kului nopeasti, ja puoli viiden aikoihin oli aika suunnata takaisin satamaan. Mun oli pakko saada ostaa itselleni tuliaisiksi Paxos-postikortti, ihan näin muistoksi hienosta reissusta! Paluumatka sujui vähän menomatkaa paremmin, mutta kieltämättä odoteltiin vain, että tuttu Pargan satama näkyisi jo.

"Bye bye, Paxos!"

Pargaan päästyämme tallustettiin väsyneinä hotellille, ja illalla lähdettiin vielä tankkaamaan läheiseen ravintolaan. Nyt ruoka maistui jo paljon paremmin, ja koko Gyros-annos meni alas helposti! Odotettua raskaampi, mutta kuitenkin erittäin kokemusrikas ja taatusti unohtumaton päivä merellä. Nyt ainakin tiedän, mitä on olla merisairas!

Ja vinkkinä muille: jos päätätte matkalla lähteä merelle, varautukaa pahoinvointitabletein! Pahoinvointipurkka olisi ehkä tehonnut, jos olisin saanut sen jo paljon ennen matkaa..who knows! 

Ripsipermis-kokemuksia

Ajattelin nyt kertoa vähän kokemuksia siitä ripsipermanentista, jonka kävin laitattamassa paikallisessa Rockin' Cherry-kauneushoitolassa muutama päivä ennen Kreikkaan lähtöä. Itse toimenpide ei tuntunut sitten missään, vaikka aluksi kieltämättä jännitti aika lailla. Olin aikaisemmin lueskellut netistä kokemuksia, ja vaikkei mitään katastrofaalista luettavaa ollut onneksi löytynytkään, aloin silti jännittää. Rockin' Cherryn Kirsi kuitenkin selosti mulle koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuisi, ja loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin ja yllättävän nopeasti.

Aluksi ripsien päälle laitettiin tarrarulla, jonka päälle ripset sitten taivutettiin. Vaikka tuo taivutus ei sattunutkaan yhtään, tuntui se tietysti vähän hassulta, kun ei ole oikein tottunut siihen, että joku häärää niin lähellä silmiä. :D Tämän jälkeen ripsiin siveltiin permanenttiaine. Aineen annettiin vaikuttaa n. 8-10 min, jonka jälkeen aine poistettiin ja tilalle levitettiin kiinnitysaine. Kiinnitysaineen annettiin vaikuttaa aika lailla yhtä kauan kuin permanenttiaineenkin. Vaikutusajan loputtua kiinnitysaine pyyhittiin pois, ja sitten permanentti olikin jo valmis. Rockin' Cherryssä ripsipermikseen sisältyy kuitenkin myös ripsien värjäys, joten lopuksi sain vielä väriä ripsiin.

Mutta entäs lopputulos? Pääsin näkemään heti tuloksen pikkupeilistä, ja totesin, että hyvältä näyttää. Mun hentoiset ripset erottuivat nyt värin ja taivutuksen ansiosta paljon paremmin. Ongelmat alkoivat kuitenkin, kun levitin ripsivärin. Vaikka ripsiväri ei ollutkaan mitenkään erityisen taivuttavaa, ripset tuntuivat aivan liian käkkäriltä. Sisänurkan ripset lisäksi vääntyivät ihan omituisiksi ripsaria laitettaessa. Itku meinasi päästä, mutta ajattelin, että ehkä nämä tästä vähän oikenevat. Koko lomamatkan ajan sain kuitenkin meikatessa tuskailla ripsien kanssa, ja välillä saatoin jopa poistaa vasta levitetyn ripsarin ja aloittaa alusta. En sitten tiedä, kannattiko edes ottaa koko ripsipermistä noin vähän ennen matkaa, oltaisiin vältytty tuskailulta. Toisaalta taas, olin paljon tyytyväisempi meikittömään itseeni, ja suurin osa lomasta kuluikin kokonaan ilman meikkiä.

Tällä hetkellä tilanne on tämä: käkkärimmät ripset ovat suoristuneet jo mukavasti, mutta osa sisä- ja ulkonurkan ripsistä jo vähän liikaakin. Niinpä joudun meikatessa taivuttaa (tai siis yrittää taivuttaa) sisä- ja ulkonurkan ripsiä, mutta vaikeaahan tuo on. Siinä samalla tulee sitten taivutettua näitä keskimmäisiäkin ripsiä, joiden taivutukselle ei edes olisi tarvetta. Nyt ripsivärin levitys onnistuu kuitenkin jo paljon paremmin, ja tällaisiksi olisin ripsien alun perinkin halunnut tulevan ripsipermanentin myötä. En siis kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen lopputulokseen, jonka näkee parhaiten vasta ripsivärin laittamisen jälkeen. Oon kuitenkin tällä hetkellä ihan sinut ripsieni kans, enkä todellakaan odota sitä päivää, kun ripset ovat taas "omat itsensä."

Yhteenvetona: en voi sanoa ripsipermanentin helpottaneen meikkausta, ennen kuin vasta nyt, kun ripset ovat jo hieman oienneet. Meikittömänä ripset erottuvat kuitenkin paljon paremmin kuin ennen ripsipermistä ja värjäystä.

Kuva otettu Kreikan-matkan aikana, ripsipermiksestä n. viikko. 

Jos keksitte kysyttävää tms, niin ei muuta kuin kommentoimaan! :-)

"Lahjoja, äääk!" eli Essi 19v.

Hui kauhistus, nyt sitä ollaan jo 19 ikävuoden puolella. En sentään ihan rupsahtanut yhdessä yössä, mistä aikaisemmin Jonin kanssa vitsailtiin! Synttäripäivä meni aika lungisti, Kokkolassa shoppaillen, herkutellen ja illalla ihan vain löhöillen. Viime lauantainahan me jo tavallaan juhlistettiin mun ikääntymistä baareilun merkeissä. Shoppailureissu oli tällä kertaa varsin antoisa, sain ostettua uudet Dr. Denimit rikkinäisten tilalle ja kauan kaipaamani huivin. Vieläpä supersöpöllä tähtikuvioinnilla! Nyt mulla on kuitenkin uusia huiveja jo kaksin kappalein, sillä sisko yllätti ja antoi muiden synttärilahjojen lisäksi ihanan pääkallokuvioisen huivin! Toinenkin sisko oli tehnyt aika nappivalinnan mulle lahjaa valitessaan; lahjakortti H&M:lle ja hopeinen ponnarikoriste (???), tai tiedättehän, sellainen rengas joka laitetaan ponnarin ympäri...joka tapauksessa, erittäin hyvä lahja, ja satuin juuri eilen etsimään samanlaista rengasta H&M:ltä ja harmittelin itseksen, kun jäljellä oli vain kullanvärisiä. No, siskohan oli napannut sen viimeisen mulle lahjaksi! Kiitos kumpaisellekkin hirveästi vielä näin bloginkin kautta. :-)

Jonin antama lahja näkyykin noissa alla olevissa "synttäriasu"-kuvissa. Ylppärilahjaksi sain Jonilta "Euran sydän"-Kalevalakorun, ja nyt sain jatkoksi samaa sarjaa olevat korvikset! Kiitos myös sinulle ihanasta lahjasta, kulta. <3

Ja nyt niihin asukuviin.

Takki/H&M
Toppi/Newlook (saatu siskolta)
Housut/Dr.Denim
Huivi/GT

"Wuhuu, I'm 19!" 

Mitäs tykkäsitte asusta? :-)

DAY 3

Edellisenä iltana päätettiin Jonin kanssa kivuta seuraavana aamuna keskustassa sijaitsevalle venetsialaiselle linnoitukselle. Aamupalan jälkeen kysyttiin muitakin mukaan, ja Salla ja Riikka innostuivat lähtemään. Jyrkän kadun nouseminen vei voimia ja kuumuus alkoi tuntua jo aika epämukavalta, mutta jatkettiin silti linnoitukselle saakka. Aikaisemmin ollaan käyty ja kierrelty aina vain samoja alueita linnoituksella, mutta nyt siskot löysi portaat yhä korkeammalle. En edes ollut tajunnut, että linnoitus jatkui vielä ylös päin, ja ettei edes oltu koskaan käyty ihan huipulla saakka! Mähän pelkään korkeita paikkoja, ja olinkin ihan peloissani sielä ylhäällä. Oon silti tyytyväinen että uskaltauduin ylös asti, oli aivan mahtavat näköalat!

"We did it!"

Huimat näköalat!!

 Linnoitukselta jatkettiin keskustan halki Piso Krionerin rannalle. Aamupäivästä vesi oli vielä viileää, ja virkisti ihanasti pitkän kävelyn jälkeen!

Hetken pulikoinnin jälkeen palattiin takaisin hotellille ja syönnin jälkeen kutsui allas. Koska kolmas päivä oli samalla Sallan synttäripäivä, lähdettiin illalla syömään keskustaan Sallan valitsemaan paikkaan. Me Jonin kanssa vetäistiin Club Sandwichit naamariin, ja voi vitsit että tuli maha täyteen!

Synttärisankari & "Chicken filled"

Vatsat täynnä lähdettiin käymään hotellilla, ja pian lähdettiin taas takaisin kohti keskustaa ja baareja. Käytiin muutamassa baarissa istumassa, kierreltiin keskustaa ja etsittiin tuliaisia...

...niin ja tietysti vähän tunnelmoitiin valaistulla rantakadulla. ;)

Linnoitus näytti kaikkein parhaalta juuri pimeällä, upeasti valaistuna!

Vähän ennen puolta yötä lähdettiin väsyneinä kohti hotellia. Uni maistui!

Ps. Lupaan postata väliin jostain muustakin kuin Kreikan-reissusta, ettette ihan kyllästy :-) Nyt tämä tyttö suuntaa ruokapöydän ääreen ja sitten laittautumaan iltaa varten, luvassa meikäläisen synttäreiden viettoa ja baareilua, jee!

Kreikka-postaussarja: DAY 2

Huh, arvatkaapa mistä huomaa syksyn tulon? No siitä, että pääsee täyttelemään vaikka minkälaista paperia ja muutenkin hoitelemaan tärkeitä asioita. Tänään kävästiin mamman kanssa Kelalla, ja sain oikein muistilapun mukaan, mitä kaikkea mun pitää hoitaa ja ottaa huomioon, ennen kuin pääsen virallisesti asumaan Jonin kanssa. Jos nyt vaikka vaikka kuitenkin tuosta opintotukihakemuksesta...

Sitten postauksen pääaiheeseen, eli meidän ihanan Pargan-reissun toiseen päivään: 

Maanantai-aamupäivä sujui edellispäivän tapaan altaalla ja hotellilla. Kuumuutta riitti, mutta allasbaari toi helpotusta janoisille. ;)

Tämä arka, pikku söpöläinen pyöri hotellin pihalla oletettujen sisarustensa kanssa. Ylisuloinen!

Ruuan jälkeen lähdettiin kohti Pargan keskustaa.

Tuollahan ei vesijohtovettä tohtinut juoda, joten jouduttiin ostaa vedet aina kaupasta. Eipä tosin hirveästi joutunut vesipulloista pulittamaan, 6x1,5l paketti maksoi n. 2e. Ihan hyvä vaan, että piti ostaa vedet, sillä pullo pitikin olla aina mukana, mihin tahansa lähtikin. Muuten oltais ihan läkähdytty!


Jatkettiin kävelyä Pargan keskustan läpi, linnoituksen ohi Valtos Beachille. Tuo on ehkä Pargan paras ranta, n. kilometrin pituinen, paljon vesiurheilumahdollisuuksia aina polkuveneilystä vesihiihtoon, ruokapaikat ja marketti lähellä, sekä ranta hienoa hiekkaa.

Reilun tunnin rannalla oleilun ja uiskentelun jälkeen lähdettiin samaa tietä takaisin hotellille. Pysähdyttiin kuitenkin ottamaan muutamat kuvat meidän "vakiopaikalle", eli linnoitukselle johtavalla tiellä sijaitsevalle muurille.

 Hotellilla jäätiin suoraan altaalle, kunnes lähdettiin huoneeseen laittautumaan syömään lähtöä varten. Tuolla meikkailu ja ylipäätään laittautuminen tapahtui lähes aina vasta ennen iltaruokaa, ja sen kyllä huomasi; kasvojen iho ruskettui ihan eri lailla kuin aiempina vuosina, ja aamut kuluivat leppoisasti, kun ei tarvinut laittautua. Miten sitä onkaan ennen viitsinyt!

Jääkylmän Breezerin ja Mythoksen jälkeen lähdettiin läheiseen tavernaan syömään. Ajattelin valita tällä kertaa jotain kevyempää, joten valitsin kreikkalaisen salaatin. Suuriksi paloiksi pilkottua tomaattia, kurkkua, vihreää paprikaa ja sipulia, oliiveja, sekä suuret palat fetaa. Päällä oliiviöljyä ja oreganoa. Mahtavaa! Lisäksi syötiin tuoretta leipää tsazikin kanssa, mmm.

Miehille maistui Pita Gyros, ei suinkaan normaali, vaan koossa "Giant".

Ruuan jälkeen käväistiin nopeasti hotellilla, ja lähdettiin sitten siskojen ja Jonin kanssa vähän kiertelemään keskustan katuja ja kuvailemaan.

Krionerin rannalla makoili tällainen ihastuttava ilmestys! 

Löydettiin myös ensimmäistä kertaa tie pienelle Piso Krionerin rannalle, joka on kaupungin Krioneri-rannan lähettyvillä. (Luultavasti oltaisiin löydetty rannalle jo aikoja sitten, jos oltaisiin vain viitsitty lähteä edes etsimään..:D)

Yhdeksän aikoihin takaisin hotellille ja tukahduttavan kuumaan huoneeseen nukkumaan. Pikku vinkki; älkää koskaan valitko kesäaikaan hotellia, jossa on ilmastointi lisämaksusta tai pahimmassa tapauksessa ei ilmastointia ollenkaan! Muuten kyllä omasta mielestäni paras Pargan hotelleista tähän asti. Hyvä sijainti lähellä keskustaa, mukavan pieni ja rauhallinen, hyväkuntoiset huoneet ja kaunis allasalue!