Last few days.

En oikein käsitä miten mulla on voinut olla tällä viikolla jatkuva kiire, vaikka mitään erityisiä menoja ei ole ollut. Aamuisin on saanut kiirehtiä kouluun, päivisin on ollut välillä montakin rautaa tulessa ja illoillekkin oon keksinyt jotain menoa tai tekemistä. Mä vaan oon niin hirveen huono rentoutumaan. Mulle 'rentoutuminen' tarkoittaa sitä, että saan tehdä mitä haluan, välittämättä kellosta. Sen ei tarvitse tarkoittaa päikkäreitä, sängyssä makoilua tv:tä katsellen tai jalkakylpyä. Oon sen verran energinen ja aktiivinen ihminen, että en mielelläni vietä tv:n ääressä koko päivää. Sen sijaan lenkkeily, saunominen ja dataaminen ovat mulle parhaita rentoutumiskeinoja. Varsinkin saunoessa mun on helppo unohtaa kello. Silti musta tuntuu, että elämä on yhtä aikatauluttamista. Edellisenä päivänä suunnitellaan jo seuraavan päivän ohjelmaa, kävelylenkillä saa välillä mennä puolijuoksua ehtiäkseen milloin mihinkin ja ruokakin syödään usein hotkimalla, kiireen takia. Milloin tässä on näin päässyt käymään? Nyt seuraa haaste kaikille yhtä huonoille rentoutujille, helposti stressaantuville ja kiireisille immeisille; koettakaa vähentää sitä aikatauluttamista ja tehdä asioita hetken mielijohteesta. Ja venyttäkää niitä rentoutumishetkiä. Mä ainakin aion yrittää. :)
  Eilinen oli mulla yhtäkuin vapaapäivä, sillä koeviikko alkoi ja mulla onnekkaalla ei ollut koetta eikä oppituntejakaan. Niinpä nukuin pitkään, lähdin puolenpäivän aikoihin äitin ja mummun kans meijerille johkain joulutapahtumaan, ja jäin sieltä suoraan Jonille. Tämä oli edellisiltana kotiutunut Oulusta rankan päivän jälkeen, joten pitihän mun jotain tuliaisiakin viedä. :)

Loppupäivä oli aika kiireinen. Käytiin Rockyn kanssa lyhyehkö lenkki, laittauduin, ja pian ruuan jälkeen saikin lähteä jo palauttamaan lainassa ollutta autoa takaisin Jonille. Jonilta lähdin melkein heti kaupan kautta töihin. Tämä päivä on sen sijaan ollut mukavan rauhallinen.
  Noin viikko sitten sain kutsun Mary Kay-ihonhoitopäivään. Huomenna olisikin siis luvassa käsikuorintaa, kasvonaamioita, itselle sopivan meikkivoiteen etsiskelyä ynnä muuta mukavaa! Sitä odotellessa..:) Tähän loppuun vielä pieni kooste viime päivistä, olkaapa hyvät!

Tired Tuesday & hiustenlaittoa.

Voin kertoa että tänään en liikahda täältä neljän seinän sisältä minnekkään. Tai no korkeintaan kauppaan, jos tarve tulee. Enkun hommat on tehty ja liikuttukkin tälle päivälle on, joten voin hyvillä mielin koomailla loppupäivän. Väsymys on nimittäin aika järkyttävä. Luulin meneväni viime yönä aikasin nukkumaan, mutta en kait sitte mennytkään. Kännykällä pelaamisessa vierähti vissiin liikaa aikaa. Mulla olisi ollut tänään aamuvapaa, mutta tiesin joutuvani lähtemään kouluun taksilla ja heräämään normaaliaikaan. Niinpä laitoin herätyksen seittemäks, eli itse asiassa vähän tavallista aikaisemmaksi. Aattelin, että olisin ehtinyt rauhassa heräillä ja syödä aamupalaa, kun herätys olisi edes vartin aikaisemmin. Vielä mitä.
  Unisena aamutoimista ei meinannut tulla mitään, meikkaamiseen kului liikaa aikaa ja lopulta en kerennyt syödä aamupalaa ollenkaan. Lähdin puolijuoksua bussipysäkille, mutta koulutaksi oli taas vaihteeksi myöhässä. Arvatkaa vaan ottiko päästä, kun sai seistä tihkusateessa odottamassa koulukyytiä nälkäisenä, vain koska se saakelin taksi ei voi olla ikinä ajoissa?!
  Ensimmäisen tunnin ajan istuskelin oppilaskunnan huoneessa ja koneella. Onneks tunti, tai siis 75-minuuttinen meni suht. nopeaa. Enkuntunnilla jatkettiin ja valmisteltiin kukin omaa hommaamme huomiseen "radiolähetykseen," jossa joudutaan jokainen lukemaan kirjoittamamme pätkä koneelta ihmisoikeuksiin liittyen. Tämä kaikki sitten äänitetään. Oon tässä koulun jälkeen koittanutkin harjoitella lausumaan vaikeimpia sanoja ja lauseita, koska se mitä eniten pelkään, on että alan kesken lauseen sönkkäämään tai lausun jonku sanan ihan miten sattuu. Tätä mulle sattuukin usein etenkin enkun kielellä. Esimerkiks tästä syystä en todellakaan odota huomista enkuntuntia innoissani. Suunnittelin jo skippaavani sen, mutta yritän väkisin vääntäytyä kouluun ja tehdä parhaani. Eiköhän sen pitäis riittää.
  Enkun jälkeen en jaksanut lähteä syömään, vaan jäin lojumaan Hennan kans oppilaskunnanhuoneeseen. Vartin yli 12 lähin laulutunnille ja sain uuen biisin. Tää onkin viimeinen iskelmä, sitten on kaikki tarvittavat iskelmät kerättynä laulututkintoa varten. Lauleskelun jälkeen olis ollut joku teatteriesitys salissa ja sen jälkeen kuoro, mutta päätin lähteä vähin äänin kotia. Jouduin kävellä, mutta saipahan ainakin vähän liikuttua tälle päivälle.
  Eilen jaksoin panostaa hiuksiin vähän tavallista enemmän. Tällainen oli tulos;

Hätäisesti käänsin vaan otsatukan ja ensimmäiset sivuhiukset (?:D) suoristusraudalla ulospäin. Osa hiuksista oli valmiiksi luonnonkiharoilla, kuten ekasta kuvasta voi huomata. Vois tosiaan tässä joku päivä, tai jos kiinnostusta riittää niin ehkä jo tänään, kokeilla värkätä hiuksiin erilaisia kampauksia. Olis jo korkea aika opetella tekemään muutakin kuin tavallinen poninhäntä! :D

Tahdon muun muassa kaiken.

Okei, otsikko oli ehkä pientä liioittelua. Mutta joka tapauksessa, tämä tyttö tahtoo nyt yhtä sun toista! Tässä muutama esimerkki;

1. Tahdon järkkärin. Inhoan epätarkkoja kuvia, eikä meidän 10 mp:n kameralla kovin kummoisia saa. Kertokaa ihmeessä, jos jollain on myynnissä toimiva, mutta suht. halpa käytetty järkkäri!

2. Tahdon blondit hiukset takaisin. En niitä liki valkoisia hiuksia, jotka mulla oli joskus ysin ja lukion 1. vuoden aikana. Mutta semmoset kylmän sävyiset, kuitenkin tätä nykyistä väriä vaaleammat. Syyslomalla kävin kampaajalla ja nyt jo kyllästyttää ja ärsyttää. Miks kampaajakäynnin pitää maksaa niin tuhottoman paljon?

3. Tahdon rahaa. Sitähän mä kyllä tienaan nuorteniltoja pitämällä, mutta kun se ei riitä. Haluan sen verran rahaa, että pystyn ostaa oikeasti tarpeellisia juttuja niin, että jäis rahaa myös hauskanpitoon. Samalla yritän kerätä rahaa tulevaisuuden vuokranmaksuihin. Mulla ei kuitenkaan aika riitä työssä käymiseen tämän enempää, joten ei auta itkeä.

4. Tahdon pitkät kynnet. En kuitenkaan rakennekynsiä, vaan haluan että mun ihan omat kynnet kasvaa niin, että niistä saa lakattua nätimmät. Onhan ne ihan mukavasti kasvaneetkin nyt, kun olen malttanut jättää ne rauhaan.

5. Tahdon ulkomaille. Katoin tänään ja eilen viime kesän Kreikan-matkan kuvia ja tuli kauhee kaipuu lämpimään. Mun rusketus on haihtunut lähes olemattomiin, vihreä maa vielä marraskuun loppupuolella ärsyttää, inhoan kylmyyttä, koulunkäynti ei jaksa kiinnostaa ja lisääntyvä pimeys masentaa. Siinä muutama syy, miksi mää niin tahtoisin päästä jonnekkin nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Oon ehtinyt tänä aamuna osallistua jo liki kymmeneen eri matkakilpailuun, parempi ois että jostain tulis voitto!

Onneks joulu - ja samalla myös joululoma - lähestyy kokoajan. Joulun jälkeen voi jo alkaa laskea päiviä siihen, että mun lukiotaival päättyy! Tänään(kään) ei kiinnostanut lähteä kouluun. Maha oli vähän kipeä, joten se sai olla riittävä syy siihen, että jäin taas vaihteeks kotiin. Illalla on kuitenkin pikku pakko mennä musateatteriin. Sieltä en vaan halua lintsata, koska a) voisin jäädä aika pahasti jälkeen, b) meidän ohjaaja ei kattois hyvällä, c) haittaisin samalla muiden harjoittelua, kun muut ei pääsisi etenemään ja d) siellä tulee kuitenkin olemaan hauskaa. Niinkuin aina. Nyt päivällä aion piristää itseäni laittamalla huonetta vähän jouluisempaan kuntoon ja samalla järjestelemällä.

Joulun odotusta.

Tänään iski joulufiilis! Aamulla kun mentiin Jonin kanssa keittiöön aamupalalle, pöydässä paloi kynttilät ja ikkunoihin oli vaihdettu jouluverhot. Tuli jotenkin hirveen hyvä mieli ja nyt ootan joulua entistä innokkaampana. Huolimatta siitä, että ulkona on vielä vihreä maa ja se saa illat näyttämään vielä pimeämmiltä. Kaikki joululahjat mulla on vielä ostamatta, mutta kerrankin mulla on ajoissa tiedossa, mitä kenellekkin meinaan ostaa. Ihan kaikkia lahjoja mulla ei tosin ole mietittynä, mutta suurin osa. Mielihän voi toki vielä muuttua, mutta ainakin on jotain ideaa, jos ei muutakaan keksi. :) Mietiskelin tässä muuten hetki sitten, että miten joku voi keksiä parin-kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen vielä jotain ostettavaa toiselle? Eikö kaikki hyvät lahjaideat ole jo siihen mennessä käytetty?! :D Tästä voi saada sellaisen kuvan, että mulle joulussa tärkeintä olisi lahjat. Tottakai tykkään saada ja ostaa muille lahjoja, mutta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mulle joulussa tärkeintä on yhdessäolo ja perinteet. :)
  Eilen aamupäivällä päästiinkin jo nauttimaan jouluruuasta Jonin isovanhempien luona. Kyllä oli hyvää! Pian syömisen jälkeen lähdettiinkin porukoitten kanssa Kokkolaan, vaikka mitään erityistä ostettavaa ei oikeastaan ollut. Tai no oikeastaan mun piti katsella uusia nilkkureita, mutta eipä mulla niille ihan akuuttia tarvetta ole ja osa kaupoista meni jo varhain kiinni, joten se kenkien etsiskely sitten jäi. Mukaan Kokkolasta ei lähtenyt kuin mavalan kynsilakka, sävy 52 Toulouse. Aivan ihana väri ja ihan mukavasti levittyvä lakka, parilla kerroksella sai jo hyvin peittävän lopputuloksen. Pitääpä ottaa ja lisätä kuvaa kunhan ehtii! Lauantai-ilta vietettiin Jonilla saunoen ja tv:tä katellen. Ihanan rentouttava lauantai-ilta. <3 Unikin tuli jo sen verran aikaisin, että kerettiin nukkua varmaan semmoset 10 tuntia. :) Herätys oli puoli 11, koska meidän piti lähteä jo 12 maissa mummun synttärikahveille. Loppujen lopuks päästiin lähtemään vasta vähän ennen yhtä. Nopeasti vierähti pari tuntia ja kotiin tulin vähän ennen puolta neljää. Sen jälkeen oonkin kuvaillut, käynyt Rockyn ja Jonin kanssa lenkillä ja kerettiinpä kattoa Jonin kanssa leffakin. Vielä pitäis jaksaa vääntää enkunjuttuja koneella, mutta saa nähdä miten käy. Veikkaampa että saan pari riviä kirjotettua ja sitten vie väsymys voiton.  Mutta tässäpä nyt tämän päivän kuvailun tulosta, toivottavasti viikko pyörähtää käyntiin mukavasti! :)

Tämmöistä päällä;
Toppi H&M
Farkut Dr. Denim/nelly.com
Korvikset Glitter
Kello o.n.e/Kultajousi

Elämäni täydellisimmät farkut.

Parisuhteessa ollessa ei aina jaksa panostaa ulkonäköön, se on tullut huomattua monta kertaa. Tämä saattaa johtua siitä, että ei yksinkertaisesti ole enää tarvetta tehdä vaikutusta toiseen, kun tietää suhteen olevan vakaalla pohjalla. Yleensä mä silti todella nautin laittautumisesta, koska silloin tunnen itseni kauniimmaksi ja olo on sen takia itsevarmempi. Viime vuoteen verrattuna oon ollut tänä vuonna paljon ahkerampi laittautumaan kouluunkin. Eikä ihme, onhan mulla monena päivänä koulu alkanut vasta 10.10 tai 12.00, jolloin on ollut aikaa ja intoa meikata. Hiusten kanssa mä oon silti edelleen aika saamaton. En vaan osaa tehdä hienoja nutturoita, eikä mun ohuesta tukasta kovin kummosia saiskaan. Kiharatkaan ei omasta mielestäni näytä tällaisessa puolipitkässä tukassa kovin kivalta. Sitä paitsi niiden tekemisessä on iso työ! Sen oon kuitenkin päättänyt, että tässä lähiaikoina aion ottaa asiaksi opetella muutaman iisin kampauksen, jotta tukka ei olisi aina samalla tavalla - suorana auki tai pompulalla. Kun hetki sitten kävin kampaajalla, otsatukan pituudesta lähti sentti tai pari, ja nyt sen laittaminen tuntuu entistä vaikeammalta. Ei tuumaa sitten millään pysyä pinnillä sivussa! Mutta pysykäähän kuulolla - tai siis käykäähän kurkkaamassa - sillä jonkinnäköinen kampauspostaus saattaa olla tulossa! ;) Alkuviikosta sain itselleni odottamani farkut, joista oon täällä blogin puolella selittänytkin jo pariin otteeseen. Kyseessähän on Dr. Denimin Kissy-farkkulegginssit, ja näiden parin viime päivän käytön perusteella voin sanoa, että parhaat omistamani farkut! Uskomattoman joustavat ja kireät, matalavyöräröiset ja ihanan yksinkertaiset. Ehkä parasta näissä farkuissa, jotka mulla nytkin on päällä on se, että ne istuvat niin ihmeellisen hyvin. Otin farkuista pari kuvaa, harmi vaan että farkut eivät näy niissä kokonaisuudessaan. Niistä ei myöskään käy ilmi se, kuinka tiukat farkut ovat vielä nilkkojenkin kohdalta.

So, what do you like? :) Kohta on aika lähteä kaupan kautta nuorteniltaan, jälleen kerran! Täytyy kyllä sanoa, että oon viihtynyt tuossa työssä erittäin hyvin. Rahan takiahan mä sitä teen, mutta ei oo tainnut vielä kertaakaan ärsyttää lähteä töihin. Työn mieluisuutta lisää se, että mulla on ihan mahtava työpartneri! ;) Mutta joo, nyt valmistautumaan lähtöön ja illalla tv:n ääreen kera tumman suklaan, nam!

"Joko muistaa tän päivän ainiaan tai sitten täst yhtään mitään." -Aste

Eilisillan näytelmäharkkojen jälkeen lähin extemporena Hennan ja muiden lukion tyttöjen mukaan Peltsuun, jossa ite istuin vain noin puoli tuntia. Tuo puolituntinen oli kuitenkin mulle tosi tärkeä juttu, koska a) saan harvoin kutsua yhtään minnekkään b) oon liikkunut kyseisten tyttöjen kanssa lukioaikana harmittavan vähän c)teen harvoin oikein mitään noin extemporena, vaikka nautinkin menemisestä ja toimimisesta hetken mielijohteesta. Tuo ylemmän kuvan teksti sopiikin aika hyvin eiliseen; pelkkä "tuu sääki" riitti siihen, että mieli piristyi kummasti. Toisin olisi käynyt, jos olisin ollut vain sivustaseuraajana kuulemmassa, kun muut suunnittelivat lähtöä "yksille." Anyways, oli oikein kiva ilta, lisää tämmösiä kiitos! :) Ilta jatkuikin mukavasti, kun pääsin Jonin viereen nukkumaan. <3 Tänään koulussa tuli kyllä niin vanha olo! Muistelin parin vuoden takaisten abien 92 aamua-näytelmää, silloiset abit tuntuivat tuolloin niin vanhoilta ja isoilta. Tänä aamuna oli meidän vuosikurssin vuoro esittää 94 aamua, miten aika voi mennä näin nopeasti? Just me oltiin vasta ykkösellä, lukioelämä vielä edessä ja ainakin itse olin aika hukassa. Nyt yhtäkkiä on muka kulunut 2 vuotta, mitä ihmettä!? Suoraan sanottuna mua ahdistaa, pelottaa ja surettaa jättää tämä tutuksi tullut koulu ja lähteä toiselle paikkakunnalle. Jos siis sen opiskelupaikan jostain saan. Kun on koko ikänsä asustanut samassa kylässä ja jopa samassa talossa, muuttoa odottaa kyllä innolla, mutta se myös pelottaa. Kaikista pahinta on se, että tiet monien tutuksi tulleiden tyyppien kanssa eroavat, ja mä oon oikeasti huono pitämään yhteyttä. Sen oon kuitenkin päättänyt, että tämä loppu lukioaika eletään täysillä ja otetaan vastaan kaikki mahtava, mitä on vielä edessä. Tulipas taas syvällistä tekstiä, mutta joskus näinkin. :) Tämän päivän näytelmä meni tosi hyvin ja ainakin meillä abeilla oli hauskaa. Yleisön tunnelmista en osaa sanoa muutakuin sen, että kovin vakavana siellä istuskeltiin. Ja jopa räpläiltiin puhelinta kesken näytelmän! Kaikki ei vissiin tajunneet näytelmän hauskoja juttuja, mutta eipä se mua haittaa. Ainakin näytelmän tekeminen ja esittäminen oli jätterolig! Kuvien ottaminen jäi vähemmälle, sain ainoastaan 2 yhteiskuvaa. Onneks sain kuitenkin yhden kaverin näpsimään omalla kamerallaan kuvia, saattaapa niitä ilmestyä tänne bloginkin puolelle jos julkaisukelpoisia löytyy..:)

Ihanat ysärikampaukset! Vai mitäs tykkäätte? ;) Kohta pitääkin lähteä hakemaan Jonia tebskalta. Illalla taas seiskalta töihin, mutta saan kulutettua senkin ajan hyödyksi tekemällä äikänläksyjä. Ihanaa päivänjatkoa teille! :)

Ysärifiilistelyä.

Nyt alkaa jo vähän jännittää! Huomenaamulla esitetään 94 aamua, ja näin rehtorin tarkistuksen jälkeen joudutaan muuttamaan aika monta kohtaa. Vaikka oonkin vähän perfektionismiin taipuvainen, oon sitä mieltä, että tässä asiassa hyvä meininki on tärkeäintä. Ei niinkään se, että tarina etenee loogisesti tai että katsojat ymmärtävät kaiken. Ainakin näytelmää tehdessä on ollut hauskaa, ja eiköhän sen jokainen katsoja myös huomaa! Tänään ylösnouseminen tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Oisin niin mielelläni jäänyt peiton alle lämpimään, mutta ei auttanut kuin nousta ylös. Onneks aurinko sentään paistoi ja piti hyvällä tuulella.

Muutamat kuvatkin kerkesin ottaa, kun ei tarvinnutkaan kävellä kouluun, vaan sain onnekseni autokyydin. Kuvan pieni Tossu-neiti on ollut paksuna jo jonkun aikaa, ties vaikka saatais joulupennut. <3 Aikaisemmin Tossu ei kuitenkaan oo osannut tai ymmärtänyt hoitaa pentujaan, vaan jättänyt ne oman onnensa nojaan. Meidän hoitoyrityksistä huolimatta yksikään pentu ei ole selvinnyt kuin muutaman päivän ja menehtynyt sitten. Toivottavasti tällä kertaa lykästäis! Siitä on niin kauan kun meillä on viimeksi ollut kuukauden-parin ikäisiä kissanpentuja, jolloin ne on suloisimmillaan. :') Mun vapaa-aika jatkuu seittemään asti asti, jolloin starttaa tuon huomisen näytelmän viimeiset harjoitukset. Sitä ennen pitääkin etsiä valmiiksi ysärivaatteet sekä suunnitella meikki ja hiukset, sillä harkoissa voi venähtää myöhäänkin. Hyi että millainen muoti silloin olikaan; kolmiraitaverkkareita, maastohousuja, vyölaukkuja, napapaitoja, läskipohjakenkiä...Vaikka joo, ei koko tuon ajan muoti ihan hirveää ole, mutta nuo hyppäsi aika kivasti silmille kun luin ysärimuodista kertovaa artikkelia. Luonnolliset hiukset ja nudemeikki, sekä joko silmien tai huulten korostaminen meikissä kuulostaa sen sijaan hyvältä. Ihan ensitöikseni häippäsenkin tästä etsimään kauniin ruskehtavaa huulipunaa. :D Heips!