Motivaatio nollassa - mikä neuvoksi?

Tarkoitus oli tulla tekemään rästiin jääneitä koulujuttuja, mutta yllättäen oon täällä taas. Ei taida jäädä kenellekkään epäselväksi, kuinka korkealla opiskelumotivaatio just nyt on....Ei sillä, en oo koskaan ollut erityisen kiinnostunut opiskelusta, mutta tähän asti oon saanut lähes aina ne pakolliset kouluhommat ja palautettavat tehtävät hoidettua ajoissa. Kuvittelin pystyväni samaan nyt amk:ssakin, mutta surukseni sain huomata että ei onnistu. Viime aikoina oon huomannut jotain muutakin; koko sosiaaliala ei taidakkaan olla mua varten. Mietin aluksi, että tulisinko avautumaan asiasta tänne lainkaan, mutta koska mieli niin teki ja oon tästä asiasta niin varma, täältä pesee. 

Alkusyksy meni ihan kivasti, kaikki oli uutta ja oli siistiä saada tutustua uusiin tyyppeihin ja uuteen kouluun. Nyt kun se "alkuhuuma" on laantunut, on saanut huomata, että ei tää niin kivaa ookkaan. Koulupäivät on pitkiä ja raskaita, istutaan paljon vain auditoriossa kuuntelemassa milloin mitäkin luentoja ja infoja, ja ne tutoriaali-istunnot mistä meitä aloittavia alunperin peloteltiin, ovat osoittautuneet mun viikon lempparitunneiksi koulussa. Ja nekään ei mitään helppoja ja kivuttomia ole, vaan vaativat oikeasti hirveästi pohdiskelua (aivojen pitäis raksuttaa ihan täysillä vaikka istunnot ajoittuu klo 8-10 välille). Vaikka koulu onkin alkanut tuntumaan tympeältä, oon yleensä saanut itseni ylös sängystä ja kouluun. Tämä siksi, että se on jo alkanut tuntua rutiinilta. Näin syyslomalla rytmi kuitenkin luonnollisesti katosi, aamut venähti siihen 9-10, nautin kunnon aamutreeneistä salilla, liikuin muutenkin paljon ja etenkin loppulomasta illatkin alkoivat venyä. Nyt kun rytmikin on kadoksissa, kouluunmeno tuntuu entistä vaikeammalta. Lisäksi salitreenien ja muutenkin liikkumisen myötä oon tajunnut jotain, minkä oikeastaan tajusin jo viime keväänä mutta silti liian myöhään. Tämä on sitä, mitä oikeasti voisin haluta tehdä työkseni. Nyt harmittaa, että sitä motivaatiota yleisurheiluun ei löytynyt enää yläasteiässä, hyvällä tuurilla ja kovalla treenillä saattaisin tehdä sitä työkseni nykyisin. Ois vaan pitänyt kuunnella vanhempia ja jaksaa harrastaa. Silloin vaan tuntui olevan miljoona tärkeämpää asiaa. 

Vaikka tuo yleisurheiluaika oli ja meni, rakkaus liikuntaan ei ole kadonnut minnekkään. Yritin hakea viime keväänä useampaan liikunta-alan opiskelupaikkaan, mutta mihinkään niistä en päässyt. Myönnettäköön, että osittain laiskuuttani pääsykoeaineistot jäi yliopistoon lukematta, mutta Kuortaneen pääsykokeisiin satsasin ja tein parhaani. Se ei sitten kuitenkaan riittänyt, vaikka jo hetken luulin niin. Oikeastaan en saisi valittaa, laitoin nimittäin sosiaalialan ykkösvaihtoehdoksi ja pitäisi olla superonnellinen, että pääsin just siihen kouluun ja sille alalle, minne halusin. Aluksi olinkin ihan innoissani, mutta kuten sanoin, alkuhuuma meni ohi ja siinä samalla innostus opiskeluun. 

Yksi iso syy siihen, että alanvaihto kuulostaisi mun korvaan nyt niin hyvältä, tulee tässä; vaikka saisin saatettua opiskelut kunnialla loppuun, en usko että viihtyisin sosionomin työssä. Mietittiin tässä kaverin kanssa viime viikolla, miten kirjaimellisesti surkeaa työtä se ois. Oli se työ sitten lastensuojelussa, mielenterveys- ja päihdetyössä jne, vastaan tulisi niin paljon kurjuutta, etten tiedä kestäisinkö. Toki niitä hyviäkin asioita ja onnistumisia tulisi taatusti vastaan, mutta silti. Nostan hattua ja korkealle niille, jotka sosionomin työhön pystyy. Minä en nimittäin taida pystyä. Mietin aikaisemmin, että koska on hirveän tunteellinen ja empaattinen, sopisin varmaan hyvin sosionomin ammattiin. Tarkemmin ajatellen, siitä taitaa olla myös hirveästi haittaa. En mä voi asiakkaan ollessa läsnä alkaa pillittämään, että voi kauhea mitä oot joutunut kestämään. Pitäisi vain pysyä itse tyynenä. Lisäksi, meidän tutoropettajan sanoin, sosionomin pitää pystyä kestämään keskeneräisyyttä ja sitä, että välillä tulee takapakkia. Ja keskeneräisyys ja epäselvyys on just sitä mitä inhoan. Mulla on lyhyt pinna, ja keskeneräiset asiat saa mut vain ärsyyntymään ja stressaantumaan. Ehkä olisi asiakkaidenkin kannalta parempi, että tällaista työntekijää ei tulisi vastaan...:D 

Se, mitä aion asialle tehdä, ei oo vielä ihan selvillä. En voi sanoa, että aika näyttää, koska motivaatio on oikeasti niiiiin nollassa, että tahtoisin tehdä asialle jotain heti. Yritän etsiä personal trainer-koulutuksia, päästä oppisopimuksella kouluttautumaan jos se on edes mahdollista tms, jotta saisin edes jotain koulutusta ja pystyisin vielä asumaan Jonin kanssa. Sillä jos tuon amk:n lopetan, niin sehän tietää samalla korkeakoulun mukaisen opintotuen menettämistä. Hyi kamala.... Keväällä yritän luultavasti hakea sitten uudelleen, juurikin jonnekkin liikunta-alan paikkaan. Mikään ei ole kuitenkaan vielä varmaa, mieli saattaa muuttua (mikä on kyllä erittäin epätodennäköistä) ja koska oon niin arka tekemään isoja muutoksia, voi käydä niinkin, että sinnittelen väkisin koulussa, joka ei edes kiinnosta. Se tuntuis kuitenkin tyhmältä, koska samalla veisin paikkaa joltain oikeasti alalle haluavalta. Äh, pää on nyt niin sekaisin että pakko lähteä ulkoilemaan ja samalla lenkittämään Rockya, kun nyt täällä kotona olen. Niin ja mikäli tiedätte oppisopimuksella liikunta-alalle kouluttautumisesta, niin infota saa! Kiitti ja kuitti. :-) 

Uusi vanha takki.

Heipparallaa! Kohta on syysloma jo ohi, byäääh! Kouluunmeno ei taas nappais yhtään, mutta onneks on maanantai vapaa ja muutama muukin positiivinen ajatus kytee päässä...;) Tänään herättiin Jonin kanssa aivan hävettävän myöhään, noustiin ylös vasta yhen aikoihin. Hetken koomailun jälkeen kekkasin alkaa leipomaan mustikkapiirakkaa, ja päätin sitte tuoda porukoille vähän maistiaisia. Niinpä tulin nyt käväisemään kotona, samalla päivittämään blogin ja lenkittämään Rockyn. Näin syyslomalla sitä energiaa on onneksi riittänyt, oon käynyt tällä viikolla kolmena päivänä salilla, lenkkeillyt ja siivoillut kämppää. Eilen kävästiin myös tyttöporukalla Peltsussa muutamilla, ja tänään saadaan luultavasti illaksi kavereita käymään. :)

Eilenkin käväisin kotona, kun sisko oli tullut Helsingistä käymään. Toin samalla toppatakin pesuun ja takaisin kämpille lähtiessä piti ottaa kotoa jokin toinen takki päälle. Hetken mielijohteesta vedin niskaan siskon vanhan villakangastakin, josta en aikaisemmin oo erityisemmin pitänyt. Käytiin pikkusiskon kanssa kuvailemassa, ja kuvista hoksasin, että kyseinen takki näyttikin ihan hyvältä! Nyt naulakossa roikkuukin uusi tulokas, mun "uusi vanha takki". Mitäs tykkäätte? :-)

Syysloman sykkeestä, terve!

Haudihau! Oon osittain tietoisesti, osittain vahingossa pitänyt vähän taukoa postailusta. Oon vaan yrittänyt nauttia vapaapäivistä ja hyvistä ilmoista ja halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa Jonin kanssa, nyt kun hälläkin on ollut vapaata. Ja koska Jonilla on jo huomenna viimeinen vapaa, ajateltiin tehdä jotain spesiaalia. Näillä näkymin saatetaan lähteä Jonin, Jonin veljen ja tämän tyttökaverin kanssa Haaparantaan saakka ostoksille, mutta ei olla vielä lyöty mitään lukkoon. Saas nähdä mitä keksitään..:-)

Viime loppuviikko vierähti Centrian Tursajaisia juhlien, koirahoitajan pestiä täyttäen, lenkkeillen ja löhöillen. Tv:n ääressä oon viettänyt viime päivinä vähän liikaakin aikaa, ollaan katsottu leffoja ja Pasilaa ja vähän mitä sieltä nyt milloinkin on sattunut tulemaan. Onneksi lähinnä iltaisin, päivät oon hommaillut pääasiassa jotain hyödyllisempää. Rästissä olleet kouluhommat on kuitenkin edelleen rästissä, ehkä niille pitäis alkaa pikkuhiljaa tekemään jotain...

Syy miksi tulin nyt tänne kirjoittelemaan, on seuraava: päätin käväistä katsomassa josko aiempiin postauksiin ois ilmestynyt kommentteja, ja kuinka ollakkaan, mulle oli jätetty haaste. Nyt kun tarkemmin sitä tarkastelin, muistinkin tehneeni samaisen haasteen jo aikaisemmin...mikä pettymys! Taisi tulla tästäkin postauksesta vaan tämmöinen "mitä minulle kuuluu"-postaus...

Koska mulla ei oikeastaan tämän enempää asiaa oo ja väsyttää jo niin vietävästi, taidan tästä häipyä koneen äärestä ja hipsiä kohta takaisin kämpille. Mikäli eksytään huomenna sinne Ruotsin puolelle, tiedossa luultavasti ainakin postaus sieltä. Rentouttavaa lomanjatkoa kaikille!

Lomafiiliksissä.

Edessä enää viestinnän tentti, ja sitten alkaa tällä tytöllä odotettu, pidennetty syysloma (tai siis itsenäisen opiskelun viikko..)! :) Huippua, pääsee vihdoin rentoutumaan ja nautiskelemaan hitaista aamuista, kunnon salitreeneistä ja tietysti laatuajasta oman kullan, perheen ja kavereiden kanssa. <3 Loma pärähtää käyntiin mitä mainioimmalla tavalla, kun lähdetään tentin jälkeen luokkalaisten kanssa laittautumaan huomisia Tursajaisia varten. Tiedossa hurjia maskeerauksia, revittyjä vaatteita ja tupeerattuja tukkia, sekä tietty mahtavaa seuraa ja hauskanpitoa! Meidän sossuryhmän teemaa en vielä tohi paljastaa, mutta tuosta kuvauksesta voitte saada jo vähän vihiä..;) Kuvamatskua koetan saada myös näytteille, mutta koska noihin pirskeisiin liittyy aika vahvasti niin kutsuttujen ilolienten nauttiminen, taidan jättää järkkärin kotiin turvaan. Pitääpä siis yrittää muistaa näpsia kuvia edes sillä puhelimella!

Sen kummempia lomasuunnitelmia mulla ei vielä ole, paitsi että päätettiin treffata ihanien lukiotyttöjen kans ainakin jossain vaiheessa. Hinku olisi myös jonnekkin kylpylään lillumaan tai edes jonnekkin Kokkolaa suurempaan paikkaan shoppailemaan, mutta saa nähdä. Joni on joka tapauksessa saanut pari päivää vapaaksi, joten eiköhän me jotain kivaa keksitä. :-) Lomakuumehan mulla olisi valtava, mutta äkkilähtöjen hinnat on vielä vähän turhan korkealla. Ai että jos ilmaantuisi sopivaan ajankohtaan joku sopivan hintainen, muutaman päivän mittainen matka ja saisin vielä tuon yhden houkuteltua reissun päälle, kyllä kelpais!

Voisin lörpötellä täällä vaikka kuinka, mutta koska mulla on vielä huomiset Tursajaisvaatteet etsimättä, meikki harjoittelematta, lupasin treffata Sannaa, meille tulee illalla Pepi-hauva hoitoon ja suunnittelin ehtiväni kirjoittaa vielä unohtuneen kokouspöytäkirjan, ois varmaan hyvä poistua ja ottaa pian suunta kämpille päin. Joten ei muutakuin mainiota viikonjatkoa kaikille, palaillaan! <3

New clothes - pure love!

Vähän pitkäksi venyneen lauantai-illan jälkeen ei normaalisti jaksaisi oma pärstä ja ulkoasu hirveästi kiinnostaa. Näin ainakin mulla. Mutta kuinka ollakkaan; kun kotona odottaa pari uutta, ihanaa vaatetta, ne on pakko saada päälle vaikka sitten näin sunnuntaina! H&M:n paketin sisältö on nyt käyty läpi jo useamman kerran, vaatteita soviteltu, pähkäilty ja kriiseilty. Ihanan neuleen lisäksi mulle kotiin jää tekonahkahousut, ja pikkusiskolle yksi sifonkipaita. Pitkän ja tukalan asukriiseilyn jälkeen nuo housut pääsivät ensikäyttöön eilen kun lähdettiin istumaan iltaa kaverille, ja sieltä edelleen Konstaan kuluttamaan tanssilattiaa ja kuuntelemaan Stigiä. Hirmukiva ilta jälleen hirmuhyvässä seurassa!

Täytyy sanoa, että aluksi vähän arkailin noiden nahkahousujen ostamisessa. Nyt oon kuitenkin niiiin onnellinen että tilasin nämä, oon ihan myyty! <3 Tänään kauppaan lähtiessä en tosiaan vetänytkään päälle sitä "normisunnuntai-asua", kollareita ja hupparia, vaan nää samaiset tekonahkahousut ja uuden, pehmeän neuleen. Nyt tulin hetkeksi kotiin käymään, ja pistin heti pikkusiskon töihin ottamaan musta muutaman kuvan. ;) Suurkiitokset! Tämmöisissä vetimissä mentiin siis tämä päivä.

Jännää, kerrankin maanantain lähestyminen ei ahdista juuri ollenkaan. Ehkä sitä tavallaan ihan odottaa maanantaita ja koko tulevaa viikkoa, jotenkin tää koulu alkanut tuntua nyt vähän mielekkäämmältä ja kova työtahti alkaa tuntua pikkuhiljaa rutiinilta. Niin ja alkaahan se syyslomakin (tai mun tapauksessa itsenäisen opiskelun viikko..) jo tämän viikon jälkeen, meikäläisellä oikeestaan jo torstaina! Nyt taas kämpille koomailemaan kullan kanssa, mitä parhainta viikonalkua kaikille! :)

Uusi yritys: Kärkkäinen part. 2!

What a great day! Ensin aamulla tehokas 45-minuuttinen salilla, sen jälkeen kouluhommien parissa puurtamista koko aamupäivän, nopeat kaffit äipän ja mummun kanssa ja lisää kouluhommia. Tehokasta vapaapäivän ajankäyttöä, sanon minä! Jonin kotiuduttua töistä lähdettiin pikapuoliin ajelemaan kohti Kärkkäistä. Kyllä vaan, Kärkkäistä, jossa kierreltiin viimeksi porukoiden kanssa viime sunnuntaina!

Alun perin oli tarkoitus lähteä huomenna Keskiselle, mutta lehdestä löytyi niin paljon ostettavaa Kärkkäiseltä, että päätettiinkin ottaa jo tänään suunta Ylivieskaan. Nyt on mullakin vihdoin kokovartalopeili, jota sieltä oikeastaan lähdettiin hakemaan. Tarkoituksena oli ostaa myös Samsung Galaxy Trend, mutta olivat jo loppu. Mukaan shoppailureissulta lähti sen sijaan jo edelliskerralla katselemani Tigin Dumb Blonde-hoitoaine, valokuvakehyshässäkkä 12 kuvalle, sekä ihanan pinkki juomapullo salille. Vähän kauhistuttaa, miten paljon viime aikoina on mennytkään rahaa...mutta onneks opintotuki tuli taas tänään, joten ei huolta sinänsä. Ja kouluhommien kanssa ahkeroinnista sietääkin vähän palkita itseään, eikö? ;)

Ostoksista puheenollen...kröhm...niin, se H&M:n paketti josta aikaisemmin jo mainitsinkin saapui pari päivää sitten. Vielä on vaikeuksia valita joistakin niistä ihanuuksista joita paketti sisälsi, mutta ainakin toiset housut ja pari paitaa lähtee takaisin. Lisäksi pikkusisko ostaa multa toisen tilaamistani sifonkipaidoista. :) Näillä näkymin mulle vaatekaapin täytteeksi jää kauan haaveilemani tekonahkahousut, valkoinen sifonkipaita ja neule, joka on päälläni tälläkin hetkellä. ;) Kerkesin napata tästä muutaman huonolaatuisen kuvankin, olkaapa hyvä!

Toppatakkikelit on täällä!

Hyrrr kun tuolla ulkona näyttää kylmältä, ja sitä siellä varmasti onkin. Ei millään malttais lähteä taas kämpän lämmöstä pakkaseen ja kohti Kokkolaa. Koulussa pitäis jaksaa lusia neljään saakka, mutta luultavasti varastan taas vaihteeks sen verran, että ehdin bussiin.

Kylmästä puheenollen - toppatakkikelit on täällä! Näin mä päätin viime viikolla, kun sain hytistä aamuisin milloin ohuessa kangastakissa, milloin nahkarotsissa. Niinpä otin käyttöön mun ihanaisen H&M:ltä noin vuosi sitten ostetun takin.

Saa nähdä kauanko tää takki riittää, muistan nimittäin viime talvena palelleeni aika lailla kovissa pakkasissa. Johtuen varmaan siitä, ettei tää takki oikeastaan ole toppatakki. Ainoastaan takin karvavuori suojaa kylmältä, kunnon toppakerros sen sijaan puuttuu. Mutta nyt mun pitää kiirehtiä, vartin päästä tulee kaveri hakeen ja sitten lähdetään ajelemaan Kokkolaan päin. Ihanaa päivää kaikille! :-)