#yearning

Hyvää kuuluu ja treenit kulkee. Paitsi tänään, kiitos eilisen pyörällä eestaas rullaamisen...miten sitä voikin jalat kipeytyä pyöräilystä niin, ettei tahdo kyykyistä tulla mitään? Selvisimpä silti ja sainkin sitten oikein kunnolla hien pintaan. Jostain syystä myös vatsatreeni tuntui normaalia raskaammalta, vaikka ihan samoja juttuja tein kuin ennenkin. Luulempa että syytä on myöskin viime viikon aiheuttamassa univajeessa, jonka oon tässä koettanut selättää. Eilen illalla mentiinkin ihan ajoissa nukkumaan, mutta silti tänä aamuna väsytti vaan vielä kauheammin. Noh, voin ainakin lohduttautua sillä tosiasialla, että kohta ne aikaiset aamut loppuvat ainakin hetkeksi. :)

Mutta kuten sanottu, muuten treenit kulkee hyvin. Motivaatio on vaan kasvanut aiemmasta ja mielessä kytee jos jonkinlaista ajatusta ja ideaa, kun vain oppisi tekemään päätöksiä ja pitämään niistä kiinni...tää on mulla ongelmana aika monessakin asiassa. Innostun mielettömästi vaikka mistä, mutta sitten en osaakaan päättää yhtä vaihtoehtoa tai painottaa yhtä asiaa. Kohtalotovereita? :D

Vaikka pääasiassa kuuluukin hyvää ja elämä rullaa, kiusaa hirveä hinku takas etelään. Kun lähtö Kreikasta läheni, yritin ajatella positiivisesti ja mietin mitä kaikkea kivaa kesällä olisi vielä tarjottavanaan. Ja kyllähän se niin on, tässä on vielä monen monta viikkoa lomailuaikaa jäljellä, mutta vitsit miten paljon mieluummin viettäisinkään ainakin osan siitä ajasta jossain päin Kreikkaa auringosta nauttien, valkoisilla rantahiekoilla maaten ja rentoillen. Ollapa miljonääri tai ilmestyispä jostain lottovoitto, mä niin kaipaan Kreikkaan!

 

Comfy pants

Huh, enää viikko kesätöitä jäljellä. Vaikka se raha oiskin ihan tervetullutta, täytyy myöntää että oon tyytyväinen että tää siivoushomma on pian ohi. Lupauduin tosin jo toiseen saman alan yritykseen tekemään tarvittaessa siivouskeikkaa, mutta se on sitten sen ajan murhe. Ennen töiden alkua vähän jänskätin, miten ihmeessä sitä jaksaisi aikaiset aamut ja raskaan fyysisen, likaisen työn, niin ihan hyvinhän mä oon pärjännyt. Aikaiset heräämisetkin sujuu jo ihan rutiinilla, vaikka lähes poikkeuksetta oon herännyt jokainen aamu rättiväsyneenä ja noussut ylös hammasta purren. Puhumattakaan niistä muutamasta viikosta, jolloin jouduin aloittaa työt jo aamukuudelta...sen jälkeen tää 7 maissa töihin lähteminen ei oo tuntunut läheskään niin pahalta.

Okei, mutta sitten hus pois työasioista ja muihin aiheisiin. Lupasin jo kaaauan sitten esitellä ennen Kreikan-matkaa tekemiäni ostoksiani bloginkin puolella (Instassa niistä molemmat ovat jo päässeet esille, @essimerijasmina), ja nyt kun oon saanut ikuistettua uudet pökät jo järkkärikuviin, aloitetaan niistä.

Vain muutama päivä ennen matkaa päädyin ostamaan kauan ihailemani "leopantsit" eli leopardikuvioiset loose fit -malliset rentoiluhousut. Nää on ehkä maailman mukavimmat päällä, toimi varsin hyvin automatkalla Helsinkiin sekä lentokoneessa matkustettaessa. Kreikan lämmössä nää housut oli jo liikaa, mutta juhannuksena nää oli ahkerassa käytössä. En oo kuitenkaan vielä uskaltautunut kokoamaan leohousujen kanssa juhlavampaa asua, vaan jussinakin pöksyt pääsi käyttöön vain kotosalla grillaillessa ja oleskellessa. Myös iltaisin ennen nukkumaanmenoa nää on olleet ahkerassa käytössä, vaikka en tosiaan näitä siihen tarkoitukseen ostanutkaan. :D Minkä voi, kun nää on niiiin älyttömän mukavat!

Nyt jäi vielä esittelemättä mun myöskin uudehko, superlyhyt napapaita, joka oli kovassa käytössä Pargalla. Eiköhän sekin pääse vielä esille! Nyt kone kiinni ja off to Järvelä hoods, tarkoituksena ois vetäistä kunnon ylämäkitreeni oman kodin nurkilla. Ihanaa viikonloppua, nauttikaa näistä mahtavista keleistä!

Paradise

Heipähei pitkästä aikaa! Viime viikolla vaivas aikaisten aamujen, töiden ja pitkien kavalkadiharjoitusten aiheuttama väsymys ja kiire niin, ettei postailulle oikein uhrautunut aikaa. Nytkin elellään kiireisiä aikoja, sillä festarit napsahti käyntiin eilen ja kaustislaisen kavalkadin ensimmäinen esitys on jo torstaina! Edessä enään yhdet parituntiset aamuharkat, ja sitten kaiken pitäisi olla jo esityskunnossa. Eilen olin itse paikan päällä todistamassa festareiden aloitusta ja kieltämättä alkoi se ihmispaljous hirvittämään. Joka tapauksessa toivotaan mahdollisimman paljon väkeä seuraamaan esitystä, joten kaikki Keskipohjanmaa-areenan kupeeseen torstaina klo 18, lauantaina klo 13 tai vaikka kumpanakin päivänä! Be there!

Sitten palataan hetkeksi lämpöisiin tunnelmiin ja upeisiin maisemiin Pargalle. On se vaan paratiisi.<3



Leopantseissa Helsinki-Vantaalla.

Oon sanonut tän aikaisemminkin, mutta tää on todella kuin toinen koti. Vieläkin jäi paljon nähtävää ja koettavaa, mutta eniten tuonne vetää jo tutuksi tulleet paikat, mukavat kreikkalaiset, aurinko, lämpö ja turkoosi meri. Tuolla aika jotenkin pysähtyy, ei muista eikä tarvitse katsoa kelloa, voi vaan olla ja nauttia olostaan. Päivät kuluu verkkaisesti, siestan aikana kadut hiljenee ja on upeaa vain kuljeskella ihastelemassa kaunista pikkukaupunkia. Illat saattaa venähtää kun unohtuu ihastelemaan kauniita laukkuja ja kiertelemään pikku matkamuistopuoteja, ja sitten huomaakin pimeyden laskeutuneen. Yksikin ilta käveltiin Jonin kanssa parin kilsan matka hotellille pilkkopimeässä, ja vaikka yleensä inhoan pimeää, oli lämpimässä ja pimeässä kesäyössä kävely elämys eikä tuntunut lainkaan pahalta. Tai no, kieltämättä ne yläpuolella lentelevät lepakot vähän kauhistutti. Joka tapauksessa, tuolla mieli tosissaan lepää. Nyt kuitenkin kaipaan jo uuteenkin kohteeseen, mutta jokin vetää vielä Kreikkaan. Seuraavaksi kiinnostaisi vaikkapa Samos, Korfu tai Skiathos, mutta itsenikin yllättäen myös Portugalin kohteet. Yksi asia on kuitenkin varma; minne tahansa matkaankin seuraavaksi, palaan vielä uudelleen Pargalle. Oli se sitten vuoden, viiden tai kymmenen vuoden päästä. Luultavasti hyvinkin pian.

Vuoden odotetuin viikko starttaa NYT!

Takana kaks päivää Kalajokea ja kavereita, edessä viikko Kreikan lämmössä myöskin rakkaiden ihmisten kanssa. Sounds so good! Tää oikeastaan jo perinteeksi muodostunut jokakesäinen ulkomaanmatka on aina se, mitä keväällä eniten odotetaan ja talvipakkasilla muistellaan ja kaivataan. Etenkin Kreikan-reissut on tuoneet mukanaan ehdottomasti parhaimpia kokemuksia ja muistoja, ja sytyttäneet myös intohimon matkusteluun. Tänään se taas alkaa, aina niin jännittävä ja odotettu reissu. Illalla 10-11 aikaan starttaa auto kohti Helsinkiä, ja yön läpi ajettua päästään aamuviiden aikoihin lähtöselvitykseen. Siitä sitten toivon mukaan aikataulun mukaan seiskan maissa ilmaan ja turvallisesti perille Prevezaan ja sieltä Pargan kaupunkiin. Monen kuukauden suunnittelu ja neljä päivää kestänyt pakkailu kertovat varmaan, miten innoissani mä tästä matkasta olen.

Blogiin laskeutuu nyt siis reilun viikon ajaksi hiljaiselo, mutta Instagramin ja naamakirjan puolella tuun varmasti postaamaan kuvia ja tunnelmia harva se päivä  (tai mun addiktion tietäen, pahimmillaan useamman kerran päivässä...). Tarkoitus on kuitenkin puhelimen näpyttelyn sijaan nautta auringosta, joutenolosta, kirkkaasta, vilpoisesta merivedestä, hyvästä seurasta, ruuasta, juomasta, maisemista, pikkukaupungin kiireettömästä ja aivan uniikista tunnelmasta, ja kaikista niistä mahtavista elämyksistä, mitä reissu tuokaan mukanaan.

Nyt siis vaan sormet, varpaat ja kädet ristiin, että kaikki menis hyvin ja päästäis ehjin nahoin Pargaan ja viikon kuluttua takaisin kotiin. En voi käsittää, että ihan kohta alkaa vuoden odotetuin viikko, jota en voi tarpeeksi hehkuttaa! #soexcited

Varaslähtö juhannukseen & ihana marenkikakku

Nyt se päivä sitten koitti, se odotettu tj0. Eilen päätin tekaista tämän päivän ja Jonin kotiutumisen kunniaksi jonkun ihanan kakun, ja marenkinen Brita-kakku kuulosti just ihanalta. Makumuisto äidin tekemästä Brita-kakusta vahvisti suunnitelmat, ja niinpä tämä aamu kului keittiössä hääräten. Aika ärsyttävää hommaa tuo keltuaisten ja valkuaisten erottaminen, ja lisäksi sokeri-valkuaisvaahtoa vatkatessa oli hermot koetuksella. Koetin kuitenkin olla kärsivällinen koko prosessin ajan, ja se tosiaan palkittiin. Tuloksena kakku, johon olin tyytyväinen sekä maun että ulkomuodon puolesta!

Vaniljainen rahka-kermavaahto ja tuoreet mansikat täytteeksi, ja sitten se vaikein vaihe, jota en kyllä etukäteen sellaiseksi arvannut. Eli kakun toisen puoliskon nostaminen pohjan ja täytteiden päälle. Eihän se onnistunu ihan niinku telkkarin kokkiohjelmissa, mutta suuremmalta katastrofilta vältyttiin. Ja sitäpaitsi, halkeillut marenki on itse asiassa aika nätin näköinen! Uskallan myös epäillä, että huomenna kahvipöydässä kukaan ei hirveän tarkkaan malta kakkua kyttäillä, vaan se katoaa lautasilta aika nopeasti. Nimimerkillä kaksi palaa varmaan viiteen minuuttiin, ja vielä menis kolmaskin...ehkä joku kohtuus sentään! :D

Vielä mansikoilla teksti "TJ0" kakun koristeeksi ja valmista tuli!

Niin ja mikä tärkeintä, maistuihan kakku Jonillekkin! Mistään kevyimmästä päästä tää kakku ei marenkihunnusta huolimatta ole, vaan sisältää aika kivasti rasvaa ja sokeria. Seuraavalla kerralla taidanki jättää tuon taikinaosuuden pois ja loihtia Brita-kakun sijaan ihanan pavlovan! Omnomnom...

Täällä on jo juhannus aloiteltu perinteisen savusaunan merkeissä mummulassa, yleensä saunominen on vaan tapahtunut aattona, mutta tällä kertaa otettiin pieni varaslähtö. Huomenna vietetään päivä luultavasti pitkälti Järvelässä kotona kahvitellen ja grillaillen, illalla hyvällä säkällä otetaan suunnaksi Kalajoki. Ois niin kiva päästä katsastamaan meininki ja ennen kaikkea näkemään kavereita, ja kyllähän tuo Dyynikin kieltämättä vähän houkuttelis...huh huh mitä juhlimista, mutta mikäs siinä!

Joni lähti jo pari tuntia sitten kaverilleen juhlimaan intin päättymistä, mä istun tällä hetkellä yksinäni kämpillä, mutta eipä tässäkään ole valittamista. Seuraavaksi telkkari auki, sohvalle loikoilemaan ja nauttimaan tästä rauhasta ja yksinolosta. Jälkimmäisen taidon oon muuten tainnut oppia ihan vasta. Siis ei muuta kuin mitä parhainta, rennointa ja hauskinta juhannusta! Pitäkäähän huoli itsestänne ja kamuista!

Ps. Jos joku kiinnostui tän herkkukakun ohjeesta, niin voin pyynnöstä julkaista reseptin. ;)

Byebye rakkaat kisut

Viime viikolla meidän pikku Poppe lähti uuteen kotiin, ja eilen tulevat navettakissat Peppi ja Pulmu saivat hekin uuden kodin. Kauheeta miten tyhjältä koti taas tuntui, kun vipeltävät vauvelit olivat poissa. Nyt kissoista luopuminen tuntui musta jotenkin erityisen vaikealta, niin tiiviisti sain olla kisujen kasvussa mukana kun vietin suuren osan ajastani kotona tänä keväänä. Parempi kuitenkin näin, niin vältytään mm. jo liiankin tutuiksi tulleilta kissojen valtataisteluilta.

Silti, ikävä kiusaa nytkin. Meen tänään päivällä käymään kotikotona Rockyn kanssa lenkillä ja voin kuvitella, miten outoa on kun pennut ei juoksekkaan enää pihalla vastaan... Eiköhän tämäkin tästä kuitenkin ajan kanssa helpota. Ja varmasti rakkaat kissavauvat saivat rakastavat ja hyvät kodit. :)

Luojan kiitos enää 2 työpäivää jäljellä. Nämä herätykset klo 5:15 vaatis nukkumaanmenon viimeistään 9 pintaan, mutta eihän siitä ole mitään tullut. Viime yönä aloin nukkumaan vasta 11 aikaan, enkä toissa iltanakaan paljoa aikaisemmin. Lisäksi yön aikana tulee herättyä lähes poikkeuksetta ainakin kerran, blaaah. Että semmosilla 5-6 tunnin unilla mentiin tämäkin aamu töissä. Mahdollisuushan ois painua pehkuihin heti töistä päästyään, mutta en kyllä aio kuluttaa kesäpäiviä nukkumiseen. Sitäpaitsi ainakin toistaiseksi silmät on pysyneet ihan hyvin auki päivisinkin. :D En voi silti kieltää etteikö reilun viikon loma tekis hyvää. Ensin juhannus perheen ja ystävien kanssa, ja sitten pääsee oikein kunnolla rentoutumaan, nauttimaan auringosta, lämmöstä, hyvästä ruuasta ja juomasta, upeista näköaloista, hiekkarannoista ja kaikesta muusta ihanasta, mitä lähestyvä Kreikan-matka tuokaan tullessaan. Parga, melkein toinen kotini, I'm coming!

Mieli lepää Koirasalmella

Vaikka tässä ollaan jo viikon puolivälissä, palaan vielä hetkiseksi fiilistelemään viime viikonloppua. Perjantain olin ajatellut viettää ihan vaan kotosalla, irttaripussin kanssa telkkarin ääressä raskaan työviikon jälkeen. Mutta kun kutsu kävi, löysin itseni iltakasin aikaan Tastulasta pelaamasta kaveriporukalla ennen inhoamaani lajia - lentopalloa. Oli muuten kaikkea muuta kuin kurjaa, tästä tais tulla just yks kesän lempparilaji! Tosin vain rennolla meiningillä ja hyvässä porukassa, jos meno ois liian totista ni heittäisin pyyhkeen kehään varmaan saman tien. Hyttyset kiusas ja hetken tipotti sadettakin, mutta viihdyttiin silti liki kaks tuntia pelailemassa, kunnes lähdettiin kotia kohti. Kotiin päästyä uni tuli ihanan helposti!

Oltiin sovittu jo aikaisemmin lähdöstä Perhoon Koirasalmelle porukoiden kanssa lauantaina, ja puoli kasin aikoihin vääntäydyin ylös sängystä. Noin tuntia myöhemmin starttasi auto, ja matka kohti Koirasalmea alkoi.

Perillä nautittiin auringosta ja rauhasta, herkuteltiin veljen paistamilla vohveleilla (mikähän siinä on että luonnon helmassa kaikki maistuu aina niiiin hyvältä?!) ja höpöteltiin niitä näitä. Pari tuntia ulkosalla vierähti hurjan nopeasti!

Puolen päivän aikoihin lähdettiin takaisin kotia kohti. Ihanan rentouttava, arjen kiireen pysähdyttävä reissu pitkästä aikaa vain kolmestaan vanhempien kanssa! Rauhallisissa ja niin kauniissa maisemissa mieli ja hermot lepää.