So much fun

Niin kiva "miniloma" takana, ah! Ihanaa arjesta irtautumista mättöruuan, ratsastuksen, saunomisen, höpöttelyn ja uusiin naamoihin tutustumisen merkeissä. Ihan mahtavaa, just mun näköinen viikonloppu!

Ehkä eniten tuolta reissulta odotin ratsastusta Sannan ihanilla heposilla. En oo käynytkään hevosen selässä pariin vuoteen, itseasiassa viimeksi yllätyssynttäreilläni reilut kaks vuotta sitten. Hieman siis jännitti kun otettiin suunta kohti maastoa, mutta onneks kaikki sujui hyvin. Mitä nyt en meinannut saada toista heposta pysähtymään laukasta, mutta mitäs pienistä...:D Päästiin kuitenkin ehjinä takas ilman traumoja, jee!

Ilta jatkui Sannan ystävän luona iltaa istuen, saunoen ja jutellen (plus tietysti kuvaillen). Viihdyin tosi hyvin ja olo oli niin tervetullut, vaikka oltiin tosiaan saman päivän aikana tavattu ensimmäistä kertaa. :)

Ilta jatkui baariin, jossa reivattiin tietty pilkkuun asti ja lähdettiin sitten private-kuljetuksella Sannalle nukkuun. Ruhtinaalliset 4-5 tuntia unta ja sunnuntaina kauhea kankkunen, mutta oli se sen arvoista!!

Ihmiset joihin mä törmäsin, oli ihan tosi mukavia ja hauskoja. Tuntui kuin mut oltais otettu vastaan vanhana tuttuna, ei uutena outona naamana. Mun parhaalla ystävällä on ilmeisesti hyvä maku myös ystävien suhteen. :)

 

Nyt pitäis taas koettaa toipua kivasta viikonlopusta ja löytää iloa arjesta, samalla valmistautuen ens viikolla alkavaan kouluun..hieman lohduttaa että alkava opiskelutaival vaatii tietty uusia vaatteita, joten perjantaina suunnataan näillä näkymin vähän ostoksille. ;)

Tervetuloa syksy

En oo mitenkään erityisen ahistunut alkavasta syksystä. On ihan jees palata takas opiskeluelämään (lue: kivojen tyyppien seuraan ja nauttimaan Amican herkkuruuasta every day), lisäksi ootan innolla syksyn Zumbatunteja (jotka toivottavasti jatkuvat myös omalla kotipaikkakunnallani) ja tahtoisin kovasti kokeilla jotain uuttakin lajia. Syksy on paluuta rutiineihin, mutta mulle se on kuitenkin jollain tavalla myös uudistuksen aikaa. On kiva päivittää kouluun palatessa vähän vaatevarastoa, päättää että tuleva lukuvuosi treenataan kovemmin kuin koskaan tai vaikka tehdä itselle lupaus arvosanojen parantamisesta. Mä itse yritän jatkaa treenailuja suunnilleen samalla tehokkuudella, kiinnittäen enemmän huomiota siihen mitä suuhuni pistän. Kesällä mentiin rennolla otteella, nyt koitetaan taas vähän kiristää otetta ja jättää herkut vähemmälle. Meneillään onkin herkkulakko, joka on kyllä keskeytynyt jo kahdesti, ensimmäisen kerran Tampereella jogurttijäätelöannoksen muodossa, ja toisen kerran toissapäivänä mummulassa. Mummulle on turha kieltäytyä herkuista! :D Mut en ota tästä mitään sen suurempia paineita, on vain helpompi kieltäytyä kun kitsastelu kantaa nimeä "herkkulakko". Katsoo nyt mihin asti tätä kestää, ainakin vielä ei oo ollut mitään vaikeuksia herkuttelun poisjättämisen suhteen.

Saatiin nauttia ihan ennätyslämmin kesä, aurinkoa ja lämpöä riitti ja uimavedet oli ihanan lämpimiä. Siitä sietää olla kiitollinen. :) En nyt tiedä oliko tää kesä se kaikkien aikojen paras kuten keväällä päätin, mutta yks parhaimpia kuitenkin. Sain viettää aikaa mielettömän ihanien ihmisten parissa, nauttia joutenolosta, ehdin treenata täysiä ja silti myös löhöillä tarpeekseni, tanssia läpi yön valomerkkiin saakka, viettää jälleen kerran unohtumattoman reissun Pargalla, tutustua siivoustyön saloihin (:'D) ja kokeilla työskentelyä kahvilassa, uiskennella siihen saakka että alkoi paleltaa, puhua syvällisiä, nauraa kyyneleet silmissä ja nauttia elämästä. Janyt kun miettii uudelleen, saattoi ollakin se paras kesä! Ehkä jotain kertoo myös se, että en juurikaan ehtinyt pitkästyä vaan koetin parhaani mukaan elää hetkessä ja taisin hetkittäin onnistuakin siinä.

Yksi kesän onnellisista päivistä.

Syksy on väistämätön, joten mitä sitä turhia panikoimaan ja siitä ahdistumaan. Ei muuta kuin nauttimaan syyskeleistä, kavereista, harrastuksista, lämpöisistä syysvaatteista ja uusista tuulista. Eiks je? :--) 

New in from Nike

Yhteensä 120 askelkyykkyä, 60 sumokyykkyä, 80 päkiöillenousua, 40 sivukyykkyä, 45 lantionnostoa, 60 mitäliejalannostoliikettä, sekä loppuun 20 kyykkyhyppyä. TUNTUI! Tämän jälkeen parin kilsan lenkki Rockyn kanssa, ja kotiuduttua vielä kevyt vatsatreeni. Huh! Uudet treenivaatteet niin selvästi kasvattaa motivaatiota, että niiden ostelu silloin tällöin on ihan sallittua! Sunnuntain Tampereen-reissulla tein ostoksen, joka tulee varmasti olemaan ahkerassa käytössä ja innostaa treenaamaan. Saanko esitellä; Nike pro-treenitoppi!

Tää samainen paita mun piti hankkia jo paljon aiemmin neonkeltaisena, mutta Kokkolan kaupoista en sitä löytänyt ja alkukesästä Oulussa shoppaillessani oikea koko oli loppu. Tampereen Intersportissa kokeilin jälleen tuota keltaista versiota, joka oli kuitenkin taas yhden koon liian suuri. Sisko bongas tämän saman sarjan ihanan sinisen topin, josta en alkuun innostunut ollenkaan. Päädyin kuitenkin ihan vain kiinnostuksesta kokeilemaan, ja wau - täähän näytti ainakin yhtä hyvältä kuin se keltainen! Kun Intersportin lahjakorttikin oli messissä, niin pitihän tämä upeus kiikuttaa kassalle - ja maksettavaakin jäi vain vaivaiset kolme euroa!!!

No, jatkettiin sitten kauppojen kiertelyä Koskikeskuksessa, ja piipahdettiin Stadiumissa. Kuinka ollakaan, sieltähän se upea keltainen Nike pro-toppi löytyi oikeassa koossa, voi vitsit miten sillä hetkellä pisti vihaks. Lahjakortilla ostettua toppia tuskin oisin saanut palautettua niin että oisin saanut rahat takas tätä Stadiumin neonkeltaista ihanuutta varten, joten ei auttanut kuin lähteä vauhdilla pois kyseisestä kaupasta, ennen kuin olisin löytänyt lisää "pakko saada"-yksilöitä Niken tai Adidaksen valikoimista. Nyt ei kuitenkaan harmita enää yhtään, vaan oon ihan onnellinen että kotiin päätyi just tämä sininen toppi. Onhan tää ihan tosi kivan värinen ja sopiikin mulle paremmin. :) Tuo Stadium oli muuten just mun näkönen kauppa, tietää minne suunnistaa ekana seuraavalla Tampereen- tai Helsingin-reissulla! ;)

Topin takaosasta tykkään ehkä eniten. Helpottaa varsinkin käsi- ja selkätreenissä, kun lavat pääsee liikkuun paremmin. Lisäksi topin alle en tartte erillisiä urheiluliivejä, koska topissa on kiinnioppeltu liiviosa alla, joka tukee tosi hyvin! Saa nähdä kauanko tuo yksi toppi riittää, mieluusti hankkisin tuota samaista paitaa joka värissä!

Nyt onkin sitten kauhea hinku päästä salille testaamaan tätä ihan kuntosalitreenissä..:) Tän viikon treenailut on tähän mennessä hikoiltu ihan kotosalla, mutta kuten oon aikaisemminkin todennut, toimii taatusti niinkin!

#sisters

Onnea on ihanat siskot. Nauruntäyteinen matka Tampereelle musiikin mukana hoilaten, typeriä videoita kuvaillen, enemmän ja vähemmän vakavia jutellen. Tampereen keskustaan päästyä hilpeä ruokailuhetki Subwayssä, kiertely yhdessä vaatekaupoilla ja ihanassa krääsäkaupassa, valinnanvaikeus jogurttijätskibaari Jugissa (murokeksi- vai vaniljajogurttijäätelöä? vaikeimpia valintoja hetkeen :'D), totaalirepeämiset julkisilla paikoilla ja pikkusiskon kämpillä...oh my.

 

 

Paras reissu hetkeen! <3 Ootan jo seuraavaa Tampereen-reissua, tai vaihtoehtoisesti reissua Helsinkiin vanhimman siskon tykö. Lisää laatuaikaa sisarusten kesken, kiitos!

Kerran vielä: #birthdaygirl & #birthdayoutfit

Virallisen synttäripäivän kuvasaldo jäi viime postauksessa vähän vähille, joten tässäpä vielä toinen kuvapläjäys meikän kakskymppisiltä.

Kuvissa päällä myös kauan odotetut Freddyt, jotka on kyllä nousseet ehdottomiksi housulemppareiksi. Näitä kun saisi vielä muutamat lisää, ainakin mustana, beigenä ja farkunvärisenä!

Kuvien toppi on just niin mua kuin olla voi! Kiitokset vaan siskolle, jolta sain tän osana synttärilahjaa. :')

Joku joka on hiustenlaiton kanssa yhtä tumpelo ja poropeukalo kuin minä, voi uskoa että tuo ranskanletti ei ole itse tehty. Tukka vastapestynä (lue: kuivana pörröpehkona) mietin, miten ihmeessä saisin hiukset jotenkin aseteltua niin, että ne eivät olisi jatkuvasti edessä tai aina vain tylsällä ponnarilla. Ranskis tuntui hyvältä vaihtoehdolta, joten esitin kauniin pyynnön mammalle ja niinpä tuo ranskanletti on äidin käsialaa. :) Kyllä mä sen vielä joskus itsekin opettelen!

Jokohan nyt ois synttärihöpinät tässä? Seuraavaksi luultavammin höpinöitä Tamperehoodzeilta, jonne suunnataan siskojen kanssa nenämme huomenaamuna. Pikkusisko on viettänyt pitkää viikonloppua kotipuolessa, ja huomenna ois aika palauttaa rakas sisko takaisin - kuitenkin vasta päivän shoppailukierroksen jälkeen! ;)

Kahden päivän kakskymppiset.

Viime lauantai oli kaikkea muuta kuin katastrofi, vaikka sitä etukäteen pelättiin. En siis joutunut juhlistaa synttäreitäni yksin, vaan sain kanssani juhlimaan monta ihanaa. Kaiken lisäks paikalle ilmaantuneet ihanat immeiset muisti mua vielä lahjoin, vaikka olin nimenomaan sanonut ei lahjoille. Ei siinä, kyllähän hunajahieronta ja lahjakortti vaateliikkeeseen tulee varmasti käytettyä. ;) Saa kyllä olla kiitollinen, että on löytänyt ympärilleen niin ihania ihmisiä. <3

Kiitos rakkaiden tyttöjen, muistettiin myös taltioida lauantai-iltaa kameraan, tosin aika vaihtelevin tuloksin...vaihtelevin siinä mielessä, kenellä oli missäkin kuvassa silmät kiinni, naamataulu heilahtanut tai katse väärään suuntaan. :D Saatiin me onneksi muutama onnistuneempikin otos!

Huippu hauskan ja pitkälle aamuyöhön venyneen lauantai-illan jälkeen koitti jo pian tiistai ja oikea synttäripäivä. Hyi apua, nyt saa varmaan jo vähän kriiseillä. 20 näyttää ja kuulostaa jo niin paljolta! Virallista syntymäpäivää vietettiin vähän rauhallisemmissa meiningeissä, aiemmin mummun ja äidin kanssa pyörälenkillä, ja illemmalla perhepiirissä kahvitellen kera äitin tekemän täytekakun. <3 Taas niin paljon ihania lahjoja, onnea ja hyvää tuulta. :--) Myös uhkakuva illasta yksin kämpillä istuskellen väistyi, kun ihana Sanna kysäisi, haluaisinko kenties juhlistaa tätä oikeaa synttäripäivää jotenkin. Tahdoin tietty! Yhdet Pelimannissa höpötellen, hetki kylällä ajellen ja sitten vasta kotiin. Eiköhän nyt oo näitä synttäreitä jo tarpeeksi vietelty!

Oh, if the sky comes falling down for you, there’s nothing in this world I wouldn’t do.

Viime lauantai koitti vähän liian pian. Missä vaiheessa se kesäloma hujahti ohi niin, ettei sitten ehdittykkään sinne Flowparkiin, pyöräretkelle, ratsastamaan tai viettämään päivää meren rannalla? Vaikka kerkeäähän sitä loman ulkopuolellakin. Oltiin vaan suunniteltu vaikka mitä tehtävää ennen pikkusiskon muuttoa, mutta niin vain päivät kului ja lopulta tuli lauantai 9.8, ja oli päästettävä pikkusisko menemään.

En etukäteen edes ajatellut, että joutuisin tosissani pidättämään itkua ennen lähtöä kotimatkalle, mutta miten kävikään. En ollut ilmeisesti ajatellut asiaa tarpeeksi syvällisesti ja ajoissa, koska vasta noin viikkoa aikaisemmin mulle alkoi valjeta mikä hetki oikeastaan onkaan kohta käsillä. Asian sulattamista helpotti kuitenkin suuresti se, miten paljon tiesin pikkusiskon odottaneen muuttoa, uutta kaupunkia ja uutta koulua. Olin ja olen ihan superylpeä miten niin nuori jaksaa uurastaa unelmansa eteen, väsätä koreografiaa kerta toisensa jälkeen ja vetää pääsykokeissa niin hyvin ja täysiä, että pääsi harvojen valittujen joukkoon. :)

Itse muutto sujui yllättävän rivakasti ja herkistelemättä, ainakin siihen saakka kunnes radiosta alkoi kuin tilauksesta soida Laura Närhen ja Erinin Siskoni...Voin kertoa että siinä vaiheessa kun vilkaistiin Riksukan kanssa toisiamme, ei pysynyt vedet enää silmissä!

MUTTA ai että miten kauniiseen ja valoisaan kämppään siskokulta pääsikään. Pieni kateus iski!

Haikeudesta huolimatta kotimatka sujui hyvin ja tässä totuttaudutaan ajatukseen. Oon hirmu innoissani pikkusiskon puolesta, mutta tietty ootan koska päästään taas näkeen. Onneks puhelimet on keksitty! Suunnitelmissa on matkata jo tässä kuussa treffaamaan siskoa, mikä on myös hyvä keino päästä kierteleen lisäksi sellaisia kauppoja, joita ei tässä lähiseudulla pahemmin näy. ;)

Herkistelyperjantaista siirryttiinkin sitten mahtavaan partylauantaihin, josta lisää seuraavassa postauksessa.

Ps. Mulla on maailman ihanimmat ystävät (terveisiä vaan sinne)! <3