Kesän lempparivaate

Huhhuh mikä tuskastuttava ja silti niin ihana kuumuus! <3 Näillä keleillä rivarinpätkä tuntuu ehkä hirveimmältä paikalta asua. Vaikka tuuletusluukut on auki koko päivän, ikkunoiden edessä paksut verhot, tuuletin päällä, samoin liesituuletin ja lämmitys luonnollisesti pois, on kokoajan hiki pinnassa. Sisätiloissa tulee tosin oltua lähinnä vain illat, mutta nehän ne hirveimpiä on, kun aurinko on porottanut koko päivän suoraan ikkunoista sisään. En silti valita, koska viime päivät oon saanut nauttia kesästä parhaalla mahdollisella tavalla - vedessä pulikoiden ja aurinkoa ottaen.

Helteellä mulla on välillä vähän vaikeuksia keksiä mitään päälle puettavaa. Kotona hengaan lähinnä bikineissä, mutta ihmisten ilmoille lähtiessä on ihan hyvä heittää jotain muutakin päälle. :D Kun tiukat farkkusortsit tuntuu ahdistavan kuumilta, mut on pelastanut alkukesän ostos - sortsihaalari!

 

Tää ihanuus lähti alunperin kaupasta mukaan ulkomaanmatkaa varten. Vaikka joo, osasin kyllä ennustaa tuolle löytyvän käyttöä reissun jälkeenkin. Puntaroin hetken aikaa beigen ja mustan välillä, mutta monikäyttöisyyden nimissä valitsin mustan. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ostaa molemmat, koska näillä keleillä musta on huono valinta, vaikka materiaali onkin ihanan kevyttä! Siltikin juuri näiden lämpimien kelien ansiosta tuo ihanan iisi ja rajattomasti yhdisteltävissä oleva vaate on ollut kovassa käytössä, mukaanlukien tämänpäiväisillä treffeillä itseni kanssa. Selkokielellä kävin siis kahvilassa yksikseni nauttimassa ihanan marenkileivoksen ja kupin kahvia (kyllä, tässä helteessä). Rohkeaa, eikö!? Lieventävänä asianhaarana tosin, että sisko sattuu olemaan samaisessa kahvilassa töissä, joten samalla treffasin sitten siskonkin. Hassua ja ihanaa miten ikä tuokaan mukanaan varmuutta. Vielä muutama vuosi sitten yksin syömässä/kahvilla/jäätelöllä käyminen oli musta suorastaan kammottavaa. Meenhän mä vielä nykyäänkin jakamaan herkkuhetkeni jonkun kanssa, mutta enää ei ole ylitsepääsemätöntä käydä siellä kahvilassa seuran puutteessa yksinkin. Sitäpaitsi, ihan hyödyllinen taito kaikinpuolin tämä yksinolo.

Hellekeleistä sortsihaalariin ja kahvilan kautta yksinoloon. Loogista vai mitä? Pistettäköön tuon auringon syyksi, joka on selvästi vähän pehmittänyt päätä..:)

Mikä musta tulee isona?

Välillä sitä tuskastuu itseensä ja omaan päättämättömyyteensä. Miksen mä voi kuulua niihin onnekkaisiin, jotka jo vaahtosammuttimen kokoisina tietää, mitä heistä tulee isona ja joilla se sama unelma ja motivaatio säilyy aikuiseksi saakka?

Mulla se unelma-ammatti ja tulevaisuuden näkymät on vaihdelleet melkoisesti. Ala-asteen alkupuolella toiveammatti oli eläinlääkäri, niinkuin isosiskolla ja varmaan joka toisella sen ikäisellä. Varteenotettava vaihtoehto oli myös eläintenhoitaja, ja mieluustihan mä vieläkin hoitelisin eläimiä työkseni. :D Se, miten hyvin sillä palkalla pärjäisi ja kuinka hyvä työllisyystilanne tuolla alalla on täällä päin, onkin jo toinen juttu...Tuo eläinlääkäri-haave hävisi sitten iän myötä, kun sisäistin kammoavani verta ja kaikenlaisia haavoja sun muita. Varmaan ihan hyvä siis että en hakeutunut alalle!

No, sitten joskus alakoulun lopulla - yläasteen alussa alkoi mielessä kyteä ajatus poliisin ammatista. Mietin vakavissani hakevani poliisiammattikorkeaan ja ryhtyväni sitten isompana liikenne- tai koirapoliisiksi. Teoriassa niin siistiä edelleen, mutta nykyään lähinnä huvittaa ajatus tämmösestä arkajalasta poliisin duunissa. Joten, ehkä hyvä että tämäkin suunnitelma kariutui ennen kuin ehdin hakea kyseiseen koulutukseen. :D

Yläkoulun lopulla en tiennyt yhtään mille alalle hakeutua, joten valitsin täkäläisen lukion. Tämän jälkeen se ammatinvalintarumba vasta tosissaan alkoi. Mielessä pyöri sellaisia ammattinimikkeitä kuin kosmetologi, matkaopas, sosionomi, liikunnanohjaaja, liikunnanopettaja, kondiittori (miks mua huvittaa nuo viimeisimmät ammattinimikkeet peräkkäin?:D) ja jopa näyttelijän ura. Kun haku sitten läheni lukion loppupuolella, pistin paperit Kokkolaan sosiaalialalle, Jyväskylään matkailu- ja liikunta-alalle, sekä myös ammattikouluihin, joista olisin valmistunut juurikin kosmetologiksi tai leipuri-kondiittoriksi. Näihin perusasteen tutkintoihin olisin päässyt sisään, mutta harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin sosiaalialalle.

Tiedän, että tää ala ei ole mulle se kaikista omin ja lähimpänä sydäntä. Rehellisesti paljon mieluummin ansaitsisin elantoni näyttelemällä, koristelemalla söpöjä kuppikakkuja ja vaikkapa personal trainerina jollain kuntosalilla. Niin siis ainakin teoriassa. Totuushan kuitenkin on, että mistään alasta ei vaan voi saada realistista kuvaa, ennen kuin on tutustunut sen alan työhön ihan käytännössä ja kauemmin aikaa. Joten en siis voi vieläkään tietää, onko tämä sosionomin pesti sittenkään yhtään sen vähemmän mulle sopiva kuin vaikkapa haaveilemani liikunnanohjaajan työ. Sen näkee sitten työelämässä ja tulevissa harjoitteluissa. Ainakin viime kevään ensimmäisen harjoittelun perusteella voin sanoa, että ainakin nautin lasten kanssa olemisesta, joten ihan hakoteillä en ole.

Mun oli pakko koota tällainen postaus selvittääkseni omia ajatuksiani. Tällä hetkellä ajatukset tän koulutuksen suhteen on vain niin ristiriitaiset ja lähestyvä koulun alku vain ahdistaa ja ketuttaa suunnattomasti. Onneksi nuoriahan tässä vielä ollaan, ja opiskella ehtii vaikka koko ikänsä (tosi houkuttelevalta kuulostaa joo..). Sitäpaitsi vaikken enää muulle alalle hakeutuisikaan, on helpottavaa, että mun muut kiinnostuksen kohteet voi pitää harrastuksina vaikka lopun elämää. :) Millaisia lapsuuden haaveammatteja teillä on ollut, ja onko ne säilyneet näihin päiviin saakka? Tuskaileeko muutkin ammatinvalintakysymysten kanssa? :D

Evening on the beach

Eilen vietettiin siskosten kesken ihanaa iltaa Viiperin biitsillä aurinkoa ottaen, ja mäkin uskaltauduin jopa veteen asti. Hyvä musa, kaupasta mukaan napatut irtokarkit ja vielä illallakin lämmittävä aurinko tekivät illasta mahtavan ja rentouttavan irtioton arjen keskellä. Kamerakin tuli mukaan ihan vahingossa, ja hyvä niin, ompahan mitä muistella sitten kylminä talvipäivinä. :) Ja saadaampa kuvamatskua tänne blogiinkin!

Uiminen ei jäänyt vain yhteen nopeaan pyrähdykseen, vaan käytiin vedessä useampaan otteeseen. Vitsit sitä oloa, kun ui hiljalleen kasvot kohti aurinkoa, siinä niin tuntee miten olo rentoutuu. Toivottavasti säät suosii ja ehdin uudelleen uimaan tämän tulevan viikonlopun aikana, jospa sais tuon miekkosenkin innostumaan mukaan. :)

Never say never

Töiden jälkeen sohvalla lojumista, kahvia, lemppariblogeja, telkasta hömppäohjelmia, musiikin kuuntelua, itse tehty mukikakku, ja vähän lisää kahvia. Aika täydellistä! Ennen mulle oli hirmu vaikeaa vain olla tekemättä mitään sen ihmeempiä, mutta oletettavasti varhaisten aamujen ja tämän fyysisen työn takia se ei oo enää ongelma. Päinvastoin, nyt saa tehdä tosissaan töitä sen eteen, että pääsis sieltä sohvalta ylös ja liikkeelle. :D Kohta tää väsymys toivon mukaan väistyy, kun kesätyöt päättyy ja alkukesän lomailu pääsee jatkumaan. Ei sillä, ettenkö ois saanut lomailla työn lomassakin, kun päivälle kertyy maksimissaan se 4h työaikaa. Mut silti, ootan niin innoissani että voi alkaa suunnitella päiville kaikkea kivaa tekemistä, kun ei ole taas iltapäivällä kiire siivoilemaan tai illalla aikaisin nukkumaan!

Kesätöiden loppumisen lisäksi toinen lomailua ja spontaaneja reissuja huomattavasti helpottava tekijä on nää räpsyttimet, jotka sain eilen. Muistan pienenä vannottaneeni isommille sisaruksille, että "en koskaan rupee meikkaamaan!" Ja miten ollakkaan, kymmenisen vuotta myöhemmin oon meidän perheestä luultavasti kovin naamanlaittaja ja kosmetiikka-addikti. Vähän samanlainen tilanne oli, kun vielä about puoli vuotta sitten olin sitä mieltä, että "en kyllä laita mitään jatkoripsiä, niin teennäistä"...haha, näin se mieli muuttuu! Tosin kyllähän näistä näkee ettei nää aidot oo, mutta so what! Tärkeintä mulle on, että naamanlaitossa ei mee enää niin tuhottomasti aikaa. Vain alle vuorokautta myöhemmin voin todella sanoa näiden helpottavan jokapäiväistä elämää aika lailla. Eikä nää oo vielä kertaakaan ollut häiritsevästi tiellä tms, ja vasta yhden ainoan kerran oon hieraissut silmiä ja hätkähtänyt sitten että aijoo, ne ripset.

Minä #afterwork. Empä oo tainnut koskaan näyttää suoraan töistä noin freesiltä!

En tiedä oisinko tullut koskaan kokeilemaankaan jatkoripsiä, ellei anoppi oisi yllättänyt ja käynyt laitattamassa tuttavallaan. Kun näin, miten upeet ja yllättävän luonnolliset jatkoripset voikaan olla, ja etenkin kuinka edullisesti voin ne saada, ei mennyt kuin reilu viikko ja varattiin siskon kanssa aika samalle tyypille. Eilen kyllä jänskätti koko ajomatkan, ja vielä vähän sen puolitoistatuntisen ajan, kun sisko sai omat räpsyttimensä. Vasta sitten pääsin itse laitettavaksi, ja voi että miten rentouttavaa oli! Raskaan työpäivän jälkeen siinä makoillessa taisi unikin tulla hetkeksi, eikä 1½ tuntia todellakaan tuntunut niin pitkältä ajalta. Kun multa sitten lopuksi kysyttiin "haluatko timantit ripsiin?" ei tarttenut kauaa miettiä. Minkä tämmöinen harakka itselleen voi! Se siitä luonnollisuudesta sitten..:D Vaikka ripsistä tuli vähän pidemmät ja näkyvämmät kuin oletin, oon tosi tyytyväinen. Itse asiassa pelkäämpä vähän, että musta tuli just räpsytinriippuvainen, enkä osaa enää olla ilman!

What do you like? :) Ei siis mun hikisestä töiden jälkeisestä naamataulusta, vaan noista ihanaisista ripsistä?

#yearning

Hyvää kuuluu ja treenit kulkee. Paitsi tänään, kiitos eilisen pyörällä eestaas rullaamisen...miten sitä voikin jalat kipeytyä pyöräilystä niin, ettei tahdo kyykyistä tulla mitään? Selvisimpä silti ja sainkin sitten oikein kunnolla hien pintaan. Jostain syystä myös vatsatreeni tuntui normaalia raskaammalta, vaikka ihan samoja juttuja tein kuin ennenkin. Luulempa että syytä on myöskin viime viikon aiheuttamassa univajeessa, jonka oon tässä koettanut selättää. Eilen illalla mentiinkin ihan ajoissa nukkumaan, mutta silti tänä aamuna väsytti vaan vielä kauheammin. Noh, voin ainakin lohduttautua sillä tosiasialla, että kohta ne aikaiset aamut loppuvat ainakin hetkeksi. :)

Mutta kuten sanottu, muuten treenit kulkee hyvin. Motivaatio on vaan kasvanut aiemmasta ja mielessä kytee jos jonkinlaista ajatusta ja ideaa, kun vain oppisi tekemään päätöksiä ja pitämään niistä kiinni...tää on mulla ongelmana aika monessakin asiassa. Innostun mielettömästi vaikka mistä, mutta sitten en osaakaan päättää yhtä vaihtoehtoa tai painottaa yhtä asiaa. Kohtalotovereita? :D

Vaikka pääasiassa kuuluukin hyvää ja elämä rullaa, kiusaa hirveä hinku takas etelään. Kun lähtö Kreikasta läheni, yritin ajatella positiivisesti ja mietin mitä kaikkea kivaa kesällä olisi vielä tarjottavanaan. Ja kyllähän se niin on, tässä on vielä monen monta viikkoa lomailuaikaa jäljellä, mutta vitsit miten paljon mieluummin viettäisinkään ainakin osan siitä ajasta jossain päin Kreikkaa auringosta nauttien, valkoisilla rantahiekoilla maaten ja rentoillen. Ollapa miljonääri tai ilmestyispä jostain lottovoitto, mä niin kaipaan Kreikkaan!

 

Comfy pants

Huh, enää viikko kesätöitä jäljellä. Vaikka se raha oiskin ihan tervetullutta, täytyy myöntää että oon tyytyväinen että tää siivoushomma on pian ohi. Lupauduin tosin jo toiseen saman alan yritykseen tekemään tarvittaessa siivouskeikkaa, mutta se on sitten sen ajan murhe. Ennen töiden alkua vähän jänskätin, miten ihmeessä sitä jaksaisi aikaiset aamut ja raskaan fyysisen, likaisen työn, niin ihan hyvinhän mä oon pärjännyt. Aikaiset heräämisetkin sujuu jo ihan rutiinilla, vaikka lähes poikkeuksetta oon herännyt jokainen aamu rättiväsyneenä ja noussut ylös hammasta purren. Puhumattakaan niistä muutamasta viikosta, jolloin jouduin aloittaa työt jo aamukuudelta...sen jälkeen tää 7 maissa töihin lähteminen ei oo tuntunut läheskään niin pahalta.

Okei, mutta sitten hus pois työasioista ja muihin aiheisiin. Lupasin jo kaaauan sitten esitellä ennen Kreikan-matkaa tekemiäni ostoksiani bloginkin puolella (Instassa niistä molemmat ovat jo päässeet esille, @essimerijasmina), ja nyt kun oon saanut ikuistettua uudet pökät jo järkkärikuviin, aloitetaan niistä.

Vain muutama päivä ennen matkaa päädyin ostamaan kauan ihailemani "leopantsit" eli leopardikuvioiset loose fit -malliset rentoiluhousut. Nää on ehkä maailman mukavimmat päällä, toimi varsin hyvin automatkalla Helsinkiin sekä lentokoneessa matkustettaessa. Kreikan lämmössä nää housut oli jo liikaa, mutta juhannuksena nää oli ahkerassa käytössä. En oo kuitenkaan vielä uskaltautunut kokoamaan leohousujen kanssa juhlavampaa asua, vaan jussinakin pöksyt pääsi käyttöön vain kotosalla grillaillessa ja oleskellessa. Myös iltaisin ennen nukkumaanmenoa nää on olleet ahkerassa käytössä, vaikka en tosiaan näitä siihen tarkoitukseen ostanutkaan. :D Minkä voi, kun nää on niiiin älyttömän mukavat!

Nyt jäi vielä esittelemättä mun myöskin uudehko, superlyhyt napapaita, joka oli kovassa käytössä Pargalla. Eiköhän sekin pääse vielä esille! Nyt kone kiinni ja off to Järvelä hoods, tarkoituksena ois vetäistä kunnon ylämäkitreeni oman kodin nurkilla. Ihanaa viikonloppua, nauttikaa näistä mahtavista keleistä!

Paradise

Heipähei pitkästä aikaa! Viime viikolla vaivas aikaisten aamujen, töiden ja pitkien kavalkadiharjoitusten aiheuttama väsymys ja kiire niin, ettei postailulle oikein uhrautunut aikaa. Nytkin elellään kiireisiä aikoja, sillä festarit napsahti käyntiin eilen ja kaustislaisen kavalkadin ensimmäinen esitys on jo torstaina! Edessä enään yhdet parituntiset aamuharkat, ja sitten kaiken pitäisi olla jo esityskunnossa. Eilen olin itse paikan päällä todistamassa festareiden aloitusta ja kieltämättä alkoi se ihmispaljous hirvittämään. Joka tapauksessa toivotaan mahdollisimman paljon väkeä seuraamaan esitystä, joten kaikki Keskipohjanmaa-areenan kupeeseen torstaina klo 18, lauantaina klo 13 tai vaikka kumpanakin päivänä! Be there!

Sitten palataan hetkeksi lämpöisiin tunnelmiin ja upeisiin maisemiin Pargalle. On se vaan paratiisi.<3



Leopantseissa Helsinki-Vantaalla.

Oon sanonut tän aikaisemminkin, mutta tää on todella kuin toinen koti. Vieläkin jäi paljon nähtävää ja koettavaa, mutta eniten tuonne vetää jo tutuksi tulleet paikat, mukavat kreikkalaiset, aurinko, lämpö ja turkoosi meri. Tuolla aika jotenkin pysähtyy, ei muista eikä tarvitse katsoa kelloa, voi vaan olla ja nauttia olostaan. Päivät kuluu verkkaisesti, siestan aikana kadut hiljenee ja on upeaa vain kuljeskella ihastelemassa kaunista pikkukaupunkia. Illat saattaa venähtää kun unohtuu ihastelemaan kauniita laukkuja ja kiertelemään pikku matkamuistopuoteja, ja sitten huomaakin pimeyden laskeutuneen. Yksikin ilta käveltiin Jonin kanssa parin kilsan matka hotellille pilkkopimeässä, ja vaikka yleensä inhoan pimeää, oli lämpimässä ja pimeässä kesäyössä kävely elämys eikä tuntunut lainkaan pahalta. Tai no, kieltämättä ne yläpuolella lentelevät lepakot vähän kauhistutti. Joka tapauksessa, tuolla mieli tosissaan lepää. Nyt kuitenkin kaipaan jo uuteenkin kohteeseen, mutta jokin vetää vielä Kreikkaan. Seuraavaksi kiinnostaisi vaikkapa Samos, Korfu tai Skiathos, mutta itsenikin yllättäen myös Portugalin kohteet. Yksi asia on kuitenkin varma; minne tahansa matkaankin seuraavaksi, palaan vielä uudelleen Pargalle. Oli se sitten vuoden, viiden tai kymmenen vuoden päästä. Luultavasti hyvinkin pian.