Hyvän mielen päivä & vauvauutisia

Väsynyt kroppa, mutta hyvä mieli. Kaikenkaikkiaan hyvä päivä takana; oikeasti mielenkiintoinen kolmetuntinen luento ehkäisevästä päihdetyöstä, herkkua mozzarellasalaattia vain parin euron hintaan (kiitos Fazer Amica!<3), kävely koulusta keskustaan auringonpaisteessa ja kevätvaatteiden ihastelua. Kotiin päästyä kahvittelua iltapäivän auringossa, pitkä ja rauhallinen kävelylenkki Rockyn kanssa, reilu tunteroinen kouluhommia ja päivän päätteeksi 6 kilsan juoksulenkki. Kyllä teki hyvää! <3 Uuden viikon myötä tuntuu, että myös viime loppuviikon stressi ja huoli on ainakin hetkeksi kadonnut. Viikonlopuilla on sitten kummallinen vaikutus...:)

Ainiin, oonkin ihan unohtanut; viime perjantaina saatiin jälleen perheenlisäystä, kun Tossulle syntyi 2 kissavauvaa...Mutta ei tässä vielä kaikki, illan ja seuraavan yön aikana pentuja olikin ilmaantunut 3 lisää, eli tällä hetkellä meillä kotikotona asustelee oikein kissojen suurperhe. <3 :D

Muutaman seuraavan kuukauden ajan riittää siis jälleen vilskettä ja vilinää kotosalla...:D Nyt meikäläinen sammuttaa vihdoin ja viimein tietsikan ja painuu peiton alle, toiveissa saada kerrankin edes melkein riittävästi unta palloon, vaikka herätys onkin 05.30....Good night!

Stressaavaa aikaa.

Enää pari päivää ja tää järkyttävä kouluviikko on ohi. Oikeastaan viimeiset pari-kolme viikkoa on olleet koulussa niin stressaavia, että oon vain odottanut iltaa että pääsisin nukkumaan ja unohtamaan kouluasiat. Kotitentti, systeemimalli, ruotsin kirjallinen ja suullinen tentti, harjoitteluasiat...murheenkryynejä on riittänyt. Eilinen ruotsin kirjallinen ja tämän päivän suullinen meni onnekseni aika hyvin, tai siis ainakin sen verran hyvin että uskallan epäillä pääseväni läpi. Pitkän prosessin kotitentinkin sain vihdoin palautettua, ja kait sekin menee läpi. Sen sijaan systeemimallista en päässyt vieläkään, vaan opettaja käännytti tehtävän täydennettäväksi. Ikuisena pessimistinä oli kuin pommi ois pudotettu niskaan: "Kiva, kaikki ne kuuden sivun eteen käytetyt tunnit tais olla aivan turhia." Eipä auta kuin täydentää ja parannella, jospa se tästä.

Kouluhommien vastapainoksi treenailu on tuonut arkipäiviin muutakin, kiinnostavampaa sisältöä. Ennen tätä päivää en oo salilla tällä viikolla käynytkään, vaan tyytynyt kotona treenaamiseen. Tänään koulusta kotiuduttuani läksin kuitenkin salille tekemään jalkatreeniä, ja kyllä maistui. Hassua että saliin voi jäädä näin koukkuun! Ilokseni oon myös huomannut toivottuja tuloksia vatsan seudulla, mutta vielä on matkaa siihen haluamaani rantakuntoon. Onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa työstää! :)

Kun tässä tuli treenailu puheeksi taas vaiheeksi, avaudun nyt vähän toissapäiväisestä tapahtumasta. Maanantaina koulusta päästyäni treenailin vähän kämpillä, tein mm. kyykkyjä. Illemmalla lähdin sitten äitin kanssa juoksemaan, käytiin about 5 kilsan lenkki ja loppumatkan koitin juosta intervallityyliin; joka toinen lyhtypylväänväli kovaempaa, joka toinen hölkäten. Mulla on ennenkin alkanut polviin koskemaan kesken juoksun, mutta en oo sillä lailla kiinnittänyt siihen huomiota. Nytkin juoksu tuntui polvissa, mutta ei mitenkään huomattavasti aiempaa enemmän.

Kotia päästessäni lähdin sitten käymään suihkussa, ja siinä riisuessani huomasin kauhukseni ison mustelman oikean polven kohdalla. Olin aivan varma, että tuo ei muuten ollut aikaisemmin tuossa. Äiti ei kuitenkaan tahtonut uskoa että mustelma olisi tullut juoksusta tai ylipäätään rasituksesta, vaan sanoi että olin varmaan telonut itseni huomaamattani johonkin. Niinpä niin, uskoisin kyllä, mutta kun en ollut huomannut mustelmaa aikaisemmin vaikka olin vaihtanut vaatteita saman päivän aikana.

Isän kanssa sitten keskusteltiin siitä, miten kyykkäys painojen kanssa kuluttaa niveliä ja ottaa polviin, varsinkin jos jalat on väärässä asennossa. Mielessä alkoi liikkua kaikenlaisia kauhukuvia; oonko rasittanut itseäni liikaa ja parhaillaan hommaamassa itselleni jotain rasitusvammaa?! En oo päässyt irti tuosta ajatuksesta ja silti fiksuna tyttönä kävin siellä salilla tänään. Asiaa ei helpota se, että oon huomannut saman polven naksuvan useammin ja välillä sitä särkeekin, tai sitten vaan kuvittelen kaiken. Lääkäriin tässä kai pitäis mennä, mutta toisaalta eipä tuo treenailua oo haitannut eikä lyhyempiä juoksulenkkejä. Todennäköisesti koitan vain vähän rauhoittaa tätä tahtia ja varoa polvia entistä tarkemmin. Ehkä se siitä? Toivottavasti. En nimittäin kaipaa enää yhtään stressinaiheuttajaa lisää tähän ajanjaksoon.

Pieni valonpilkahdus näkyy lähitulevaisuudessa, nimittäin ensi viikon jälkeen alkaa kauan odotettu harjoittelu päiväkodilla. Kuusi viikkoa ilman puoli kuuden herätyksiä, bussissa kulkemista, puuduttavia luentoja ja pbl-vastauksia. Sen sijaan hirveästi pieniä käsiä ja jalkoja, jatkuvaa läsnäoloa, pitkiä päiviä ja - toivottavasti - kaikin puolin antoisa harjoittelujakso. Jännityksellä ja innolla odotan! :)

Maanantai kuvina.

Hej på dig, ja tekis melkein mieli sanoa saman tien hyvää yötä. Ihan järkyttävä väsymys, mutta oma vika, sen verran myöhään tuli toissayönä valvottua ettei rytmi oo vielä kohillaan. Jännityksellä odotan miten onnistuu huomenna herääminen klo 05.30.....arkeen paluu on kans aina yhtä nihkeää! Miten teillä on lähtenyt arki rullaamaan? Toivottavasti vähän paremmissa tunnelmissa. :)

Muuten päivä on mennyt suht. hyvin. Haikeutta ilmassa, kiitos tämän kirotun inttileskiyden, mutta silti ollut yllättävän tehokas päivä. Kuvat puhukoot puolestaan.

Aamu käyntiin aamupalalla, vähän suunniteltua myöhemmin. Torkku on ihana ja samalla kamala asia. Niin harmiton, yksi ainoa näpäytys voi muuttaa koko päivän suunnitelmat, saada aikaan äreän mielentilan, turhautumisen tai kauhean kiireen. Onneks mitään kovin akuuttia tehtävää ei ollut, joten koitin ottaa rennosti vaikka aamu vähän venähtikin. Syönnin jälkeen kamppeet kasaan, ulos autoa putsaamaan ja kohti salia! 

Sitä ennen kuitenkin visiitti pankkiin ja Kelalle. Salille lopulta päästyäni koputtelin turhaan toimiston oveen, ja koska liikettä ei näkynyt eikä kuulunut, päätin lähteä käväisemään mummulla. Eipä ollut mummukaan kotona, joten taas takaisin salille katsastamaan, josko joku olisi ehtinyt toimistolle. Tällä kertaa tärppäs, eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsin kuin pääsinkin salille. :)

Liki puolentoista tunnin käsi-vatsa-sisäreisi-ulkoreisi-treenin jälkeen kämpälle nauttimaan kupillinen tazzaa, viemään roskat ym. ja sitten takaisin Järvelään. Kamppeet sisälle, tukka auki, pipo päähän ja lenkille! Kameraa en kuitenkaan viitsinyt lenkille roudata.

Noin 45min lenkin jälkeen ruokin Rockyn ja aloin keitellä kahvia porukoille. Pari kuppia kahvia ja välipalaa naamariin, jutustelua isän kanssa ja sitten koneelle "koulutehtävää tekemään".

Todellisuudessahan värkkäsin kaikkea muuta, niinpä tuo tehtävän aloitus venähti....tässä ollaan taas ilta puurrettu, mutta motivaatio on vain niin nollassa, että en tahdo saada mitään aikaiseksi. Sauna ei tainnut ainakaan auttaa asiaa, meinasin nukahtaa lauteille ja nyt tuntuu väsyttävän kahta kauheammin. Murr....

 

Tänään on tullut ehkä tavallista enemmän huomioitua noita meidän rakkaita karvakorvia <3

Ja tällaiset tunnelmat oli vielä hetki sitten...Aika pian kuvan ottamisen jälkeen luovutin suosiolla, ehkä huomenna jaksais keskittyä paremmin..? Tai sitten ei. Taitaa olla kuitenkin niin, että näin väsyneenä ei kannata väkisin koettaa vääntää koulutehtävää, vaan pistää maate ja simmut kiinni ja alkaa odottelemaan nukkumattia. Näin mä teen! Kauniita unia kaikille. :)

Ps. Saa onnitella; tänään 3v & 10kk Jonin kanssa <3

Aamun kohokohta

...eli tietenkin aamupala! Nyt kun tässä mietiskelen tuota sanaa, voin todeta, että onhan se aika harhaanjohtava. AamuPALA. Got it?

Puhutaampa sittenkin aamiaisesta. Äsken nautin aamun kohokohdasta, joka koostui herkullisesta proteiinipannarista, banaaniviipaleista, kasasta pakastemarjoja, itsepuristetusta appelsiinimehusta sekä tietenkin teekupillisesta. Sanompa vaan, että hyvän päivän avain on terveellinen, täyttävä ja herkullinen aamiainen! Kokeilkaa vaikka. :)

Eilen illalla päätin, että tämä torstaiaamu saisi olla kiireetön. Nautiskelisin herkkuaamiaista, heräilisin hitaasti lehteä (tai instaa) selaillen ja kun sitten olisin saanut kunnolla heräiltyä, lähtisin Rockyn kanssa reippaalle aamulenkille tai huristelisin salille. Tällä hetkellä ollaan tuossa heräilyvaiheessa, tosin olo on jo aika virkeä. Mutta koska lupasin itselleni kiireettömän aamun, se pysyköön sellaisena. Kohtapuoliin laitan lenkkikamppeet päälle ja lähden tuonne ulkoilmaan Rockyn kanssa, sen jälkeen suunnitelmissa treeniä kuntosalilla. Alkaispa joka aamu näin hyvällä fiiliksellä!

Lyömätön combo.

Vitsit miten ihana ilma tänään oli, aurinko paistoi melkeimpä koko päivän ja lämpötilakin oli aika passeli. Harmi vaan että en päässyt nauttimaan tuosta upeasta kelistä, itsehän olin koko kauneimman ajan kiinni rinteen kahvion tiskissä. Toivotaan että huomenna tai viimeistään viikonloppuna saadaan nauttia taas yhtä kivasta säästä, etenkin kun meikällä aloitti nyt viiden päivän ihka oikea loma! Ei töitä, ei koulua, ja pari päivää saan viettää vieläpä Jonin kanssa! <3

Vaikka alkuviikon projektina on ollut laaja, aikaavievä ja hirmuisesti työtä vaativa koulutehtävä nimeltä systeemimalli, liikkuminen ei ole jäänyt vielä yhdeltäkään päivältä sivuun. Salilla en oo treenannut, mutta kotona kylläkin. Maanantain raskaan kotitreenin jälkeen otin eilen vähän rauhallisemmin. Aamulla parin kilsan lenkki Rockyn kanssa, päivällä kotona hyppynarutreeniä pihalla (2x100 hyppyä, otti muuten voimille!), lyhyt koiran lenkitys, sekä illemmalla tein kyykkyjä ja treenasin hauiksia ja pohkeita. Tänään oli tarkoitus tehdä ainakin vatsatreeniä, mutta pikkusiskon mainittua sanan "juoksemaan", suunnitelmat muuttui. Tuli ihmeen kova hinku lähteä tassuttamaan kuivalle asfaltille, ja sen mä myös tein. Saimpas äitinkin kaveriksi! Parin kilsan jälkeen jatkoin vielä lenkkiä yksin äidin kääntyessä takaisin, pistin musan soimaan ja nautin siitä, miten juoksu kulki. :)

Kilpailuhenkisenä ihmisenä pelkkä lönkyttely ei riittänyt. Äiti oli kääntyessään sanonut, että saisin hänet varmaan kiinni ennen kuin hän ehtisi kotiin, joten pakko oli yrittää. Askel piteni ja tahti koveni, ja parisataa metriä ennen kotipihaa saavutin äidin ja pikkusiskon, joka oli myös lyöttäytynyt seuraan. Voittajafiilis! Liki 6km takana, jalat hellänä, läpihiessä, mutta silti niin hyvä olo! Päälle suihku, iltapalaa, puhelu Jonin kanssa...niin hyvä päivä, taas! <3 Liikunta + kevät, on se vaan lyömätön yhdistelmä.

Nyt viimein nukkumaan, ja huomenna vihdoin kiireetön aamu; ei töitä, ei kuskaamista, ei niin mitään akuuttia. Hidas herkkuaamupala, sen jälkeen mahdollisesti pitkästä aikaa aamusali, lenkki Rockyn kanssa, kämpillä siivoilua ynnä muuta. Toivottavasti huomisesta tulee vähintään yhtä hyvä päivä. :) Hyvät yöt kaikille! <3

#MotivatedToTrain

Tämmöisinä iltoina, kun käyttää vapaa-aikansa kotitreenailuun (mm. tappavan raskaaseen ojentajatreeniin) n. 2x2 metrin alueella, muistaa, miksi sitä ylipäätään tekee. Vitsit sitä tunnetta, kun jalat hapoilla päättää viimeisen kyykkyhypyn, tekee vihoviimeisen vatsarutistuksen tai jaksaa vielä yhden punnerruksen suorin jaloin!

Vielä parempi tunne on kuitenkin se, kun näkee tai tuntee työn tuloksen. Kun ulkoreisiä treenatessa 40kg paino ei tunnu enää missään, haba on suurempi kuin koskaan ja kyykätessä levypainot näyttävät jo jonkin kokoisilta. Ja pelkästään se, että vihdoin uskallan talsia ihmisten eteen treenaamaan käsiä, vaikka ne painot ovatkin aika säälittävän näköiset verrattuna johonkin himobodariin ja vaikka tuommoinen himobodari olisikin salilla samaan aikaan. Jo tuo uskallus on mulle niin iso asia, että saan luvan olla itsestäni ylpeä. Ehkä vielä tulee sekin päivä, ettei mun tarvi sekuntiakaan epäröidä, menenkö täpötäydellä salilla sinne peilin eteen nostelemaan painoja. ;D

Vaikka unta kertyi viime yöltäkin ihan mukavasti eikä eka työpäivä ollut erityisen raskas (mitä nyt jalat meinas vähän väsähtää 5 tunnin seisoskelun jälkeen), kotiin päästyäni iski hirveä väsy. Olin toimintakyvytön siihen asti, että sain tankattua mamman tekemää herkkuruokaa, ja vielä hetken sen jälkeenkin. Koulutehtäviä oon vältellyt tähän asti, mutta enköhän mä niitäkin malta aloitella vielä tämän vuorokauden puolella. Blogeja selaillessani muistin Tickle your fancy -blogista bongaamani kotitreenin, etsin sen näppeihini ja päätin kokeilla.

Hurjan raskas, mutta selvästi tehos! Ihan samoja toistomääriä en kaikissa osioissa kyennyt tekemään, mutta ehkä sekin joku päivä luonnistuu. :) Jos kiinnostuitte, treeniohje löytyy täältä: http://tickleyourfancy.indiedays.com/2014/02/17/kotitreenivideo-20min-tehokas-puristus/  Tämän treenin lisäksi löysin googlettamalla pari ihan toimivalta vaikuttavaa treeniä, toisen takamukselle ja toisen vatsalle, joista jälkimmäistä olinkin kokeillut aikaisemmin. Vaikka en treenannutkaan ihan samalla tahdilla kuin salilla, hiki nousi pintaan ja hengästytti, joten eiköhän tämä ihan salitreenistä käynyt, ainakin kevyemmästä ja vähän yksinkertaisemmasta sellaisesta. Vinkkinä muille opiskelijoille, kotona treenaamalla säästää loppujen lopuksi aika pitkän pennin. (Esim. jos korvaat viikossa 1 salikerran kotitreenillä = 5e = kuukaudessa 20e!) Kovin kummoisia välineitäkään ei tarvi, tänään kokeilemissani treeneissä ainoaksi treenivälineeksi riitti tuoli tms koroke. Joten ei muuta kuin kokeilemaan! Mä lopetan höpötyksen nyt, tsekkaan vielä pari blogia ja sitten saa kone luvan sulkeutua, en saa enää paeta noita kouluhommia! Kuulemisiin. :)

<3:lla Essi

Uudet lempparifarkut!

Heipähei, täällä kirjoittelee flunssainen ja väsynyt tyttönen. Pukkais se kuume nyt oikein olan takaa päälle niin, että tämä malttais jäädä kotiin sairastelemaan (eikä sitten tarvis vähään aikaan virua flunssan kourissa). Tänään en vaan voinut jättää aamusalia väliin, olihan vapaapäivä koulusta eikä muuta akuuttia tehtävää. Niinpä vedin vaan vaatekerroksia peräjälkeen päälle, uskaltauduin ulkoilmaan ja huristelin autolla urhikselle. Huomas kyllä että ihan kunnossa en oo, nenä vuosi lähes taukoamatta, hikeä pukkas ennen kuin pääsin kunnolla vauhtiin ja olo oli niin vetämätön että! Loppua kohden kuitenkin helpotti, vaikka lopuksi vatsoja tehdessä tulikin vähän löysäiltyä...Kaakaokupillisen kautta kämpille, ja sieltä edelleen kotikotiin Järvelään. Sen jälkeen oonkin painiskellut ruotsin CV:n kanssa näihin hetkiin asti, tosin välillä lueskellut blogeja, tekstaillut mun sotamiehen kanssa, selannut facebookkia etc. Kohta pääsee veljen kokkaaman lohen, leipäjuuston & lakkahillon sekä mamman tekemän herkkurahkan kimppuun, njammm. <3

Tämmöisinä vetämättöminä päivinä sitä ei jaksa tehdä ulkomuotonsa eteen juuri mitään. Sitä vaan mieluiten laahustaa meikittä kollareissa tai tuulihousuissa ja lämpimässä huipputrendikkäässä fleecetakissa, tukka löysällä ponnarilla. Olo on evvk ja tahtois vain nukkua tai köllöttää tv:n ääressä. Koska tähän vetämättömyyteen on nyt muukin syy kuin laiskuus, annan itseni laahustaa just tämän näkösenä ja makoilla telkkarin ääressä vaikka koko illan.

Tässäpä tämänhetkiset kuulumiset. Näiden lisäksi aattelin jakaa teille muutaman kuvan tän hetken lempparifarkuista! :)

Empä ois uskonut, että uudet lempparifarkut löytyis H&M:ltä, jonka farkkuihin oon tavallisesti saanut pettyä. Pari viikkoa sitten shoppailukierroksella päädyin sovittamaan noita vain 19,95e maksavia housuja, ja yllätyin iloisesti. Kerrankin tarpeeksi pillit, riittävän matala vyötärö mun makuun ja vieläpä kivan neutraalin väriset. :) Vaalean deniminsinisiä farkkuja mulla ei turhan monia olekaan ollut, ja tämän hetkiksistä kaikki muut on valmiiks kulutettuja ja käytössä vähän lisää revenneitä. Nämä oli kaiken hyvän päälle stretch-materiaalia, eivätkä ole edes löystyneet käytössä. :) Pitänee eksyä H&M:lle farkkuostoksille useamminkin!