Varaslähtö juhannukseen & ihana marenkikakku

Nyt se päivä sitten koitti, se odotettu tj0. Eilen päätin tekaista tämän päivän ja Jonin kotiutumisen kunniaksi jonkun ihanan kakun, ja marenkinen Brita-kakku kuulosti just ihanalta. Makumuisto äidin tekemästä Brita-kakusta vahvisti suunnitelmat, ja niinpä tämä aamu kului keittiössä hääräten. Aika ärsyttävää hommaa tuo keltuaisten ja valkuaisten erottaminen, ja lisäksi sokeri-valkuaisvaahtoa vatkatessa oli hermot koetuksella. Koetin kuitenkin olla kärsivällinen koko prosessin ajan, ja se tosiaan palkittiin. Tuloksena kakku, johon olin tyytyväinen sekä maun että ulkomuodon puolesta!

Vaniljainen rahka-kermavaahto ja tuoreet mansikat täytteeksi, ja sitten se vaikein vaihe, jota en kyllä etukäteen sellaiseksi arvannut. Eli kakun toisen puoliskon nostaminen pohjan ja täytteiden päälle. Eihän se onnistunu ihan niinku telkkarin kokkiohjelmissa, mutta suuremmalta katastrofilta vältyttiin. Ja sitäpaitsi, halkeillut marenki on itse asiassa aika nätin näköinen! Uskallan myös epäillä, että huomenna kahvipöydässä kukaan ei hirveän tarkkaan malta kakkua kyttäillä, vaan se katoaa lautasilta aika nopeasti. Nimimerkillä kaksi palaa varmaan viiteen minuuttiin, ja vielä menis kolmaskin...ehkä joku kohtuus sentään! :D

Vielä mansikoilla teksti "TJ0" kakun koristeeksi ja valmista tuli!

Niin ja mikä tärkeintä, maistuihan kakku Jonillekkin! Mistään kevyimmästä päästä tää kakku ei marenkihunnusta huolimatta ole, vaan sisältää aika kivasti rasvaa ja sokeria. Seuraavalla kerralla taidanki jättää tuon taikinaosuuden pois ja loihtia Brita-kakun sijaan ihanan pavlovan! Omnomnom...

Täällä on jo juhannus aloiteltu perinteisen savusaunan merkeissä mummulassa, yleensä saunominen on vaan tapahtunut aattona, mutta tällä kertaa otettiin pieni varaslähtö. Huomenna vietetään päivä luultavasti pitkälti Järvelässä kotona kahvitellen ja grillaillen, illalla hyvällä säkällä otetaan suunnaksi Kalajoki. Ois niin kiva päästä katsastamaan meininki ja ennen kaikkea näkemään kavereita, ja kyllähän tuo Dyynikin kieltämättä vähän houkuttelis...huh huh mitä juhlimista, mutta mikäs siinä!

Joni lähti jo pari tuntia sitten kaverilleen juhlimaan intin päättymistä, mä istun tällä hetkellä yksinäni kämpillä, mutta eipä tässäkään ole valittamista. Seuraavaksi telkkari auki, sohvalle loikoilemaan ja nauttimaan tästä rauhasta ja yksinolosta. Jälkimmäisen taidon oon muuten tainnut oppia ihan vasta. Siis ei muuta kuin mitä parhainta, rennointa ja hauskinta juhannusta! Pitäkäähän huoli itsestänne ja kamuista!

Ps. Jos joku kiinnostui tän herkkukakun ohjeesta, niin voin pyynnöstä julkaista reseptin. ;)

Byebye rakkaat kisut

Viime viikolla meidän pikku Poppe lähti uuteen kotiin, ja eilen tulevat navettakissat Peppi ja Pulmu saivat hekin uuden kodin. Kauheeta miten tyhjältä koti taas tuntui, kun vipeltävät vauvelit olivat poissa. Nyt kissoista luopuminen tuntui musta jotenkin erityisen vaikealta, niin tiiviisti sain olla kisujen kasvussa mukana kun vietin suuren osan ajastani kotona tänä keväänä. Parempi kuitenkin näin, niin vältytään mm. jo liiankin tutuiksi tulleilta kissojen valtataisteluilta.

Silti, ikävä kiusaa nytkin. Meen tänään päivällä käymään kotikotona Rockyn kanssa lenkillä ja voin kuvitella, miten outoa on kun pennut ei juoksekkaan enää pihalla vastaan... Eiköhän tämäkin tästä kuitenkin ajan kanssa helpota. Ja varmasti rakkaat kissavauvat saivat rakastavat ja hyvät kodit. :)

Luojan kiitos enää 2 työpäivää jäljellä. Nämä herätykset klo 5:15 vaatis nukkumaanmenon viimeistään 9 pintaan, mutta eihän siitä ole mitään tullut. Viime yönä aloin nukkumaan vasta 11 aikaan, enkä toissa iltanakaan paljoa aikaisemmin. Lisäksi yön aikana tulee herättyä lähes poikkeuksetta ainakin kerran, blaaah. Että semmosilla 5-6 tunnin unilla mentiin tämäkin aamu töissä. Mahdollisuushan ois painua pehkuihin heti töistä päästyään, mutta en kyllä aio kuluttaa kesäpäiviä nukkumiseen. Sitäpaitsi ainakin toistaiseksi silmät on pysyneet ihan hyvin auki päivisinkin. :D En voi silti kieltää etteikö reilun viikon loma tekis hyvää. Ensin juhannus perheen ja ystävien kanssa, ja sitten pääsee oikein kunnolla rentoutumaan, nauttimaan auringosta, lämmöstä, hyvästä ruuasta ja juomasta, upeista näköaloista, hiekkarannoista ja kaikesta muusta ihanasta, mitä lähestyvä Kreikan-matka tuokaan tullessaan. Parga, melkein toinen kotini, I'm coming!

Mieli lepää Koirasalmella

Vaikka tässä ollaan jo viikon puolivälissä, palaan vielä hetkiseksi fiilistelemään viime viikonloppua. Perjantain olin ajatellut viettää ihan vaan kotosalla, irttaripussin kanssa telkkarin ääressä raskaan työviikon jälkeen. Mutta kun kutsu kävi, löysin itseni iltakasin aikaan Tastulasta pelaamasta kaveriporukalla ennen inhoamaani lajia - lentopalloa. Oli muuten kaikkea muuta kuin kurjaa, tästä tais tulla just yks kesän lempparilaji! Tosin vain rennolla meiningillä ja hyvässä porukassa, jos meno ois liian totista ni heittäisin pyyhkeen kehään varmaan saman tien. Hyttyset kiusas ja hetken tipotti sadettakin, mutta viihdyttiin silti liki kaks tuntia pelailemassa, kunnes lähdettiin kotia kohti. Kotiin päästyä uni tuli ihanan helposti!

Oltiin sovittu jo aikaisemmin lähdöstä Perhoon Koirasalmelle porukoiden kanssa lauantaina, ja puoli kasin aikoihin vääntäydyin ylös sängystä. Noin tuntia myöhemmin starttasi auto, ja matka kohti Koirasalmea alkoi.

Perillä nautittiin auringosta ja rauhasta, herkuteltiin veljen paistamilla vohveleilla (mikähän siinä on että luonnon helmassa kaikki maistuu aina niiiin hyvältä?!) ja höpöteltiin niitä näitä. Pari tuntia ulkosalla vierähti hurjan nopeasti!

Puolen päivän aikoihin lähdettiin takaisin kotia kohti. Ihanan rentouttava, arjen kiireen pysähdyttävä reissu pitkästä aikaa vain kolmestaan vanhempien kanssa! Rauhallisissa ja niin kauniissa maisemissa mieli ja hermot lepää.

Ihanan päivän masupaljastus

Raskaasta työpäivästä ja kiukuttelevasta autosta huolimatta tästä päivästä muokkautui aika jees. Kunnon tehotreeni jaloille ja vatsoille kotosalla, perusteellinen imurointi ja siivoilua, kotiin päästyä kahvittelua ja ensikohtaaminen raakasuklaan kanssa, auringonottoa ihanassa kuumuudessa (jospa se pohjarusketuskin sieltä kohta ilmaantuisi..) ja kivoja uutisia siskoselta! Kahta negatiivista juttua vastaan siis ainakin viisi positiivista, ei ihan huono päivä! Tosin pakko myöntää, että tuo raakasuklaa ei ollut ihan mun suurinta herkkua, tiedä sitten johtuiko vaan merkistä vai onko ne kaikki yhtä tunkkaisia...ihmekkös tuo, kun 71% kaakaota. Thanks anyway, sis! :D Piristi kuitenkin kivasti kahvihetkeä ja eiköhän tuolla voisi korvata silloin tällöin "normisuklaan."

Elämä hymyilee, vaikka kesätyöt on suoraan sanottuna syvältä sieltä. Saan kullankin kotiin lauantaina, liki 2 viikon erossa olon jälkeen. <3 Kliseistä joo, mutta kyllä sitä yhteistä aikaa alkaa selvästi inttiaikana arvostaa. En aina malttais olla hetkeäkään erossa Jonin ollessa lomilla! Onneks tj enää 13, vitsit miten aika juoksee...Ja juoksemisesta puheenollen, saatiin tämmöinen oiva aasinsilta ensi sunnuntaiseen Hintrekin lenkkiin! Suattaapi olla että meikäläinenkin innostuu lähtemään ihan vaan huvin ja urheilun vuoks hölkkäilemään tuon 5,4km matkan kuntosarjalaisena, kolmannen kerran! Muuten lähestyvälle viikonlopulle ei oo mitään ihmeempiä suunnitelmia, eikä tarvi ollakkaan. Kunhan vaan ollaan ja hölläillään, nautitaan hyvästä ruuasta ja toivon mukaan hyvästä kelistä, tietysti liikuntaa unohtamatta. Pitäkäähän tekin oikein ihana viikonloppu! <3 Loppuun vielä kuvia tämän päivän treenailun jälkeen. :--)

 

Vaikka oon ahkerasti postannut treenauskuvia Instagramissa ja täällä bloginkin puolella, vatsa on saanut pysyä piilossa. Jokaisella on varmasti omat ongelmakohtansa ja kohtansa, joista eivät vartalossaan pidä. Mä oon ollut niin epätyytyväinen tuohon mun ongelmakohtaan eli vatsaan jo vuosia. Itsensä hyväksymisestä on ollut viime aikoina niin hirveästi puhetta ja kohinaa, että sillä verukkeella mäkin nyt uskaltauduin paljastamaan masuni. Välillä oon ollut ihan sujut sen kanssa, mutta koskaan se ei ole näyttänyt ihan siltä, kuin haluaisin.

 Ylpeänä voin kertoa, että nyt ollaan kuitenkin jo huimasti lähempänä sitä. Vaiheessahan vielä ollaan, mutta kovalla työllä aion vielä jonain päivänä saavuttaa sen unelmavatsan! :)

Ajatuksia fitness-elämäntavasta.

Yksi sana. Lukekaa.
http://tickleyourfancy.indiedays.com/2014/06/02/bikini-fitness-ei-ikina/

Vaikka en bikini fitnessiä niin kovasti vastaan olekaan, ihan vaan koska ei hirveesti kiinnosta, niin ajatukset tästä tämänhetkisestä fitness-buumista on mulla aika lähellä sitä, mitä Tickle Your Fancyn Sara kirjoitti. Erityisesti viittaus syömishäiriöön puhututti. Oon nimittäin ajatellut just samoja juttuja omassa päässäni, ja halusin ehdottomasti kommentoida ja kiittää ajatuksia herättävästä postauksesta.

Essi kirjoitti:

3.6.2014 16:04

Oon miettinyt jo kauan juurikin tuota samaa; miten niin ei syömishäiriö? Mun mielestä sairaalloista terveellisyyden tavoittelua (sisältäen mm. juurikin sen, että voi syödä vain niitä omia eväitä ja ruokia, koska pakko olla terveellistä) on jo kauan kutsuttu ortoreksiaksi. Näin treenauksen yhteydessä se vaan on vaan yhtäkkiä luokiteltu normaaliksi. Itekkin pyrin syömään suht. terveellisesti, mutta liika on liikaa. Terveellisempää – tai ainakin terveempää – on pystyä myös herkuttelemaan silloin tällöin ilman huonoa omaatuntoa. Mahtava postaus, kiitos! :)

Että tämmöstä. Itsekin olen liikuntafriikki, haluan syödä terveellisesti ja tavoittelen sitä unelmakroppaa. Treenaan koska rakastan nähdä kehitystä, pystyä parempaan ja saada sen hyvän olon jota treenaus ja liikunta ylipäätään mulle tuottaa. En kuitenkaan todellakaan olisi ikinä valmis (never say never ja sillee..) uhraamaan niin paljoa aikaa ja vaivaa siihen, että vatsalihakset erottuis palikoina. Vaikka siitä sixpackista edelleen haaveilen, en koskaan jättäis herkutteluja kokonaan enkä jättäis jotakin reissua tekemättä että pääsisin salille. Enkä varsinkaan kuluttais kauniita kesäkelejä kuntosalilla aina, kun joku treenisuunnitelma sanois, että salille mars. Ennemmin käytän sitten luovuutta ja vedän treenini ulkoilmassa. En nyt halua loukata ketään alinta mahdollista rasvaprosenttia ja mahdollisimman suuria ja erottuvia lihaksia havittelevaa, mutta haluan vaan kehottaa nauttimaan kesästä ja elämästä. Myönnetään, kyllähän ne bikini fitness-kilpailijat hyvältä näyttää, mutta mikäli he elävät ilman suklaata, irtokarkkeja ja kermajäätelöä, niin näytän ennemmin tältä.

Housewarming party

Ekasta työpäivästä selvitty ehjin nahoin, tai no, onhan tässä vielä yks tunnin siivousurakka tälle päivälle. Ois se vaan iisiä tehdä työt putkeen yhdessä paikassa, eikä vaihdella paikkaa ja käydä siivoilemassa pitkin päivää, mutta minkäs teet. Kiitollinen oon silti, että ylipäätään töitä sain. Ja kun tää alkaa sujua rutiinilla, niin mikäs siinä. Aikaiset heräämiset voi kuitenkin kiukuttaa välillä, niihin en meinaa tottua sitten millään. Tai ainakaan siihen, että pääsis joskus ajoissa nukkuun!

Mutta palataampas vielä viime viikonlopun rientoihin, nimittäin siskon tupareihin! Koko päivän syöpöttelyn jälkeen herkut ei aluksi meinanneet millään maistua, mutta jonkin aikaa pöydän antimia tuijoteltuani ei voinut enää pitää näppejään erossa. Herkkuvartaat, juustokakku, ihanat macaronsit, äidin tekemä kinkkupiirakka ja suklaamansikat katos pöydästä aika nopeesti. Innostuin varsinki noista ananas-viinirypäle-mansikka-suklaakakku-vaahtokarkkivartaista; pakko koettaa joskus, vaikka jollain eri variaatiolla! Ainaki vesimeloni vois olla aika ihana lisä! :--)

Talo on sisustettu mun silmiin ihan viimisen päälle, ja se ei tosiaan tee hyvää sisustusintoiselle. Kun oliskin mahdollisuus laittaa kaikki uusiks ja sävy sävyyn, ah! Silmät lepää kyllä siskon kotona.

Vaikka aluks en meinannut millään päästä fiilikseen, olin jo noin tunteroisen päästä innolla mukana pelaamassa jotakin arvausleikkiä ja myöhemmin illalla superhauskaa juomapeliä. Vaikka suurin osa porukasta oli mua muutamaa vuotta vanhempaa, viihdyin tosi hyvin. :)

 

Valtaosa tupareiden täysi-ikäisistä juhlijoista lähti illan päätteks Konstaan, mutta meikäläinen tyytyi menemään suoraan kotiin. Ihan hyvä päätös, sillä ilman baareiluakin saavutettiin seuraavalle päivälle heikko ja saamaton olo..Joka tapauksessa oli hirmu hauskaa! Tällaisia rentoja juhlia hyvässä seurassa ja hyvän ruuan parissa sais olla huomattavasti useammin. Ainakin yhdet ois tarkoitus järjestää ihan itse kesän aikana! :)

Juhlia juhlien perään.

Vaikka sää ei ollut ihan parhaasta päästä, eilinen oli niin huippu ja juhlava päivä. Kerrankin olin suunnitellut asun, meikin ja hiukset etukäteen, joten kriiseily sai jäädä ja pystyi keskittymään täysin laittautumiseen ja juhlafiiliksen nostattamiseen. Mä tykkään parhaiten laittautua omissa oloissani kämpillä, ilman että kukaan on katsomassa ja kommentoimassa. :D Vielä parempi, jos pistää hyvää musiikkia soimaan, lauleskelee mukana eikä tarvi pitää kiirettä. Tällä kertaa tuli vähän kiire, kun innostuin haalimaan aamuksi liikaa hommaa; lenkki koiran kanssa, vatsatreeni kotona, loput kukat ja kortit kaupasta ja vielä suihku. Aikataulu sitten venähti varmaan puolella tunnilla...loppujen lopuksi päästiin kuitenkin siskon kanssa matkaan.

 

Tarkoitus oli tankata ensimmäisissä, kahden päivänsankarin juhlissa pääasiassa suolaista ja seuraavassa makeaa, ja syödä kohtuudella että jaksaisi joka paikassa maistaa jotakin. Hienosti piti tämä suunnitelma; jo ekassa paikassa lastasin lautaselle ensin karjalanpiirakkaa munavoilla sekä salaattia, ja makeista sacherkakkua, pienen palan juustokakkua ja vielä suklaata. Kuuden viikon lakkoilun jälkeen kaikki herkut vaan niin huusi mua, että ei voinut vastustaa. Tämä kyllä kostautui päivän mittaan, kun ei meinannut viimeisissä paikoissa enää jaksaa mitään.

 

Seuraavaksi siirryttiin tankin kautta ihanan Pinjan juhliin, joissa viinirypäle-leipäjuusto-coctailtikut, salaatti cashewpähkinöillä ja marjainen juustokakku katos aika nopeasti lautaselta. Tankattiimpa vielä uusintakierroskin! Jossain vaiheessa varasin juhlakalun hetkeksi vain itselleni, kun käytiin näpsäisemässä muutamat yhteiskuvat ulkona.

 

 

 

Liki 1½ tuntia kerettiin viettää noissa juhlissa, kunnes lähdin viemään siskoa kotiin. Suunnitelmissa oli vielä palata takaisin, mutta yllättävän vaatteidenvaihtorumban ja liian nopeasti liikkuvan kellon takia ajoinkin sitten suosiolla kämpille, jossa vaihdoin nopeesti vaatteet, vein siskolle hänen tarvitsemansa hameen ja palasin kämpille vähän kohentamaan hiuksia ja meikkiä ja odottelemaan Lailaa, jonka kanssa oltiin sovittu menevämme seuraaviin juhliin yhdessä.

 

Kello oli jo ties mitä kun saavuttiin Ollin juhliin. Koko päivän syöpöttelyn jälkeen olin jo saanu tarpeekseni herkuista, mutta pitihän sitä jotain maistaa. Noin tunti istuskeltiin höpötellen kaikkea enemmän ja vähemmän järkevää, ja sitten piti taas lähteä. Vieläkin joutuu välillä surkuttelemaan sitä, ettei vuorokauden tunnit meinaa millään riittää kaikkeen. Niin oli nytkin, ja siks jouduin jättämään yhdet juhlat välistä, mutta onneksi Laila kiikutti ruusun mun puolesta päivänsankarille.

 

Seuraavaksi kämpän kautta illan viimeisiin juhliin, eli siskon ja tämän poikakaverin tupareihin! Niistä lisää tunnelmia kuvien kera seuraavassa postauksessa, jotta tämä ei nyt venähdä ihan kilometripostaukseksi. Kaiken kaikkiaan ihana päivä, hyvää ruokaa (ja juomaa) ja mahtavaa seuraa. :)