Stoppi överiherkuttelulle!

Kuvat kertovat totuuden siitä, mitä oonkaan viime päivinä massuuni ahtanut. Pulla päivässä pitää vatsalihakset piilossa!

Eilen "hyvä syy" oli iskän nimipäivä, toissapäivänä se, että muutamaa päivää aiemmin leipastua marenkimansikkakakkua oli vielä jäljellä. Ei siinä mitään, tarkoituksena olikin ottaa rennommin syömisen kanssa näin kesällä, mutta nyt on mennyt jo vähän överiks. Toissapäivänä mussutin pitkästä aikaa myös niitä ihania juustopallosipsejä, tiiättekö? Niitä kun yhden ottaa, niin ei meinaa syömisestä tulla loppua. Morkkishan siinä iski, mutta vasta kun pussi oli tyhjä...

Tiedostan, että tää saattaa kuulostaa kauheelta nipottamiselta jne, mutta tää asia nyt vaan pistää ärsyttämään. Treenit kulkee ja motivaatio on huipussaan, mutta syömisten suhteen lipsun vähän liikaa. Tähän on nyt tultava muutos!

Päätin kirjoittaa asiasta tänne, koska tunnen että se saattaa helpottaa takaisin oikeille urille pääsemisessä. Kun oon täällä vannonut työstäväni tuota syömisasiaa parempaan kondikseen, pitää mun myös parhaani mukaan koettaa lunastaa tää itselleni tekemä lupaus. Jos saan rajattua herkuttelun päivän tai parin sisälle, hyvä niin. Tai sitten pitää vaan alkaa leipomaan niitä terveellisiä herkkuja, joista toimivaksi oon tähän mennessä todennut vain protskupannukakut...

Kohti parempaa syömistä ja parempaa oloa! Ihanaa päivää teille. :)

Prize for myself

Vihdoin ja viimein koittaa se päivä, jota oon odottanut keväästä saakka. Niska limassa oon siivoillut läpi koko kesän, heräten töihin aina puoli kuuden ja puoli seitsemän välillä, lähes aina rättiväsyneenä. Viimeiset viikot polkenut pinna enemmän tai vähemmän kireällä paikasta a paikkaan b, pari päivää jopa pyörän renkaat lähes tyhjinä. Kaikki tämä vain, jotta onnistuisin elämään omillani tämän kesän ja nauttimaan siitä haluamillani tavoilla. Raha ei tee onnelliseksi - totta, mutta ai vitsit miten mielelläni reissaan, käyn ulkona juhlimassa ja ostan uusia kivoja kesävaatteita. Harmi vaan, että se ei ihan onnistu ilman rahaa.

Nyt kun palkkapäivä on ihan kohta käsillä, aion viimeinkin upottaa rahaa yhteen hankintaan, josta uneksin jo keväällä. Tuolloin kyseinen vaate ei ollut vielä niin mainstream kuin se nykyään tuntuu olevan, ja voitte kuvitella miten pahalta tuntui katsoa kun yksi toisensa jälkeen osti kyseisen vaatekappaleen ennen mua ja minä kattelin katkerana sivummalla. Mutta nyt, viimeinkin, on mun vuoro saada nää kauan ihastelemani pöksyt itselleni!

Ei ollut ehkä vaikea arvata, että kyseessä on nämä kuuluisat Freddy WR.UP- housut, farkut ja farkkuhousut. Itselläni tarkoituksena tilata nuo viimeisimmät, kun vaan osaisi päättää, mistä sitä tilaisi. Vielä paljon vaikeampi valinta on, minä värisenä nämä ihanat housut tilaisin. Beige, tummanharmaa, musta, sininen...aapua, liikaa vaihtoehtoja!

[kuvat freddystore.fi]

Jos jollekin nää housut on vielä ihan uusi tuttavuus, niin tutustua voi esim. täällä. Tilata puolestaan voi edellisen Freddystore-sivuston lisäksi ainakin Body Actionilta (http://www.geevoima.fi/). Löytyykös sieltä ruudun takaa muita Freddyihin hurahtaneita? Epäilen vankasti, etten oo ihan ainoa! ;)

#happytimes

Viime päivät on olleet niin kesää kuin olla voi; lämpöä, aurinkoa, perhettä ja ystäviä, rantaelämää, uiskentelua, bileitä ja vipinää. Ihan parasta. :') Toissailta kului vähän niin kuin vahingossa vesisodan merkeissä kaveriporukalla, jonka jälkeen häippästiin neljän hengen voimin kohti Viiperiä. Illan viiletessä vesi tuntui ihanan lämpimältä, ja ai että oli kaunista. Uiskentelun jälkeen hiukset märkänä kotiin, mastercheffeilyä keittiössä ja ajoissa nukkuun. Ja eilen oli vähintään yhtä hauska päivä! Sain vihdoin kauan kaipaamani mansikat kotiin ja pakkaseen ja vietin leppoista päivää Jonin kanssa.

Myöhemmin lähdin illan ratoksi käymään porukoilla. Kahviteltiin ulkona, näpsittiin siskojen kanssa kuvia ja nautittiin kauniista illasta.



 

Äkkiä sitten saatiin extemporena ajatus lähteä tsekkaamaan meille vielä tuntematon uimapaikka. Siispä kamat kasaan ja kohti tuntematonta! Onneksi tuli bikinit mukaan, sillä ois ollut iso virhe jättää käymättä pulikoimassa..oli nimittäin aivan ihanan rauhallinen ja kaunis paikka sopivasti piilossa, ja mikä parasta: ei kaloja! :D

Iltauinti just sopivan lämpöisessä vedessä virkisti kummasti väsynyttä tyttöä, ja sainkin heti uutta puhtia alkaa suunnittelemaan illan menoja. Kämpälle päästyä päätettiinkin sitten yhtäkkiä lähteä yksiin bileisiin viettämään iltaa, ja ai että oli hauskaa! Oli niin kiva nähdä tuttuja naamoja, tutustua uusiinkin tyyppeihin ja höpötellä enemmän ja vähemmän syvällisiä.

Uskon, että juuri tää spontaanius teki tästä viikonlopusta näin onnistuneen. Välillä pistää oikein ärsyttämään, miten kaikki pitää olla aina niin suunniteltua ja ennalta mietittyä, vaikka itsehän oon ihan hirveä juurikin suunnittelemaan kaikkea. Loppujen lopuksi parhaat hetket ovat kuitenkin yleensä niitä, jotka tapahtuvat spontaanien ideoiden ansiosta, tai aivan täysin sattumalta. Toivottavasti loppukesä pitää sisällään vielä monen monta yhtä hauskaa extempore-hetkeä. :)

Sweaty week

Taustalla pauhaa Inna ja tuuletin koettaa parhaansa mukaan viilentää. Tämän päivän pakollisiin juttuihin lukeutuu enää vain yksi siivouskeikka, sitten on tämän tytön kesätyöt ainakin tässä pestissä saatu päätökseen. Viikonloppu vailla suunnitelmia häämöttää edessäpäin. Asiat on kutakuinkin mallillaan, ja nautin kesästä niin mahdottomasti. Tällä hetkellä odotan vaan tämän meidän maapallon liikkumista sen verran, että auringon ja varjon raja siirtyisi vähän lähemmäs ovea, niin pääsisi auringonottoon. Tuonne keskelle takapihaa kun en oo ainakaan vielä kehdannut mennä röhnöttämään. :D

Kesä on ehkä kuumimmillaan ja sitä viettäisi päivät mieluiten biitsillä tai pihalla auringon alla maatessa, viilentävässä joessa, järvessä, meressä tai vaikka kalalammessa uidessa ja tietenkin terassilla kylmä juoma kädessä tai vaihtoehtoisesti jätski kourassa koko päivän. Oon kuitenkin itsestäni ylpeä ja tyytyväinen, sillä tällä viikolla oon jaksanut joka ainoana päivänä tehdä liikunnan suhteen just sen, minkä oon meinannutkin. Sali on saanut tosin jäädä, mutta oon suorittanut pääasiassa ihan yhtä tehokkaita treenejä kotona muutaman neliömetrin alueella. Maanantaina jalat + vatsa, tiistaina hauikset, keskiviikkona selkä + vatsat, eilen käsivarret. Siihen päälle jokapäiväiset työmatkapyöräilyt, eli yhteensä liki 15km päivittäin. Eilen sisko sai päähänsä polkaista pyörällä myös Järvelään uimaan ja moikkaamaan porukoita, joten päivän pyöräilysaldoksi saatiinkin sitten liki 25 kilsaa...

Tälle päivälle oli suunnitelmissa vatsa- ja jalkatreeniä, mutta nyt annoin itselleni luvan luistaa treenistä. Täällä +30 asteen lämmössä (huom. siis sisätiloissa) ei nyt kyykyt oikein maistu, ja rehellisesti sanottuna jalat on aika puhki koko viikon pyörällä rullailusta. Tuossa äsken koitin kuitenkin vetää suunnittelemani vatsatreenin, mutta sekin loppui lyhyeen. Pari sarjaa paria liikettä, niin hiki puski jo pintaan, alkoi uuvuttaa ja koko touhu alkoi tuntua tyhmältä, hmph. Ehkä kokeilen sitten myöhemmin päivällä uudestaan, tai sitten en. Luultavasti päädyn ennemmin biitsille ja uimaan, kuin jään treenaamaan ja unelmoimaan kunnon sixpackistä. Ottakaahan tekin kaikki irti tästä lämmöstä ja auringosta! Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua.<3

Kesän lempparivaate

Huhhuh mikä tuskastuttava ja silti niin ihana kuumuus! <3 Näillä keleillä rivarinpätkä tuntuu ehkä hirveimmältä paikalta asua. Vaikka tuuletusluukut on auki koko päivän, ikkunoiden edessä paksut verhot, tuuletin päällä, samoin liesituuletin ja lämmitys luonnollisesti pois, on kokoajan hiki pinnassa. Sisätiloissa tulee tosin oltua lähinnä vain illat, mutta nehän ne hirveimpiä on, kun aurinko on porottanut koko päivän suoraan ikkunoista sisään. En silti valita, koska viime päivät oon saanut nauttia kesästä parhaalla mahdollisella tavalla - vedessä pulikoiden ja aurinkoa ottaen.

Helteellä mulla on välillä vähän vaikeuksia keksiä mitään päälle puettavaa. Kotona hengaan lähinnä bikineissä, mutta ihmisten ilmoille lähtiessä on ihan hyvä heittää jotain muutakin päälle. :D Kun tiukat farkkusortsit tuntuu ahdistavan kuumilta, mut on pelastanut alkukesän ostos - sortsihaalari!

 

Tää ihanuus lähti alunperin kaupasta mukaan ulkomaanmatkaa varten. Vaikka joo, osasin kyllä ennustaa tuolle löytyvän käyttöä reissun jälkeenkin. Puntaroin hetken aikaa beigen ja mustan välillä, mutta monikäyttöisyyden nimissä valitsin mustan. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ostaa molemmat, koska näillä keleillä musta on huono valinta, vaikka materiaali onkin ihanan kevyttä! Siltikin juuri näiden lämpimien kelien ansiosta tuo ihanan iisi ja rajattomasti yhdisteltävissä oleva vaate on ollut kovassa käytössä, mukaanlukien tämänpäiväisillä treffeillä itseni kanssa. Selkokielellä kävin siis kahvilassa yksikseni nauttimassa ihanan marenkileivoksen ja kupin kahvia (kyllä, tässä helteessä). Rohkeaa, eikö!? Lieventävänä asianhaarana tosin, että sisko sattuu olemaan samaisessa kahvilassa töissä, joten samalla treffasin sitten siskonkin. Hassua ja ihanaa miten ikä tuokaan mukanaan varmuutta. Vielä muutama vuosi sitten yksin syömässä/kahvilla/jäätelöllä käyminen oli musta suorastaan kammottavaa. Meenhän mä vielä nykyäänkin jakamaan herkkuhetkeni jonkun kanssa, mutta enää ei ole ylitsepääsemätöntä käydä siellä kahvilassa seuran puutteessa yksinkin. Sitäpaitsi, ihan hyödyllinen taito kaikinpuolin tämä yksinolo.

Hellekeleistä sortsihaalariin ja kahvilan kautta yksinoloon. Loogista vai mitä? Pistettäköön tuon auringon syyksi, joka on selvästi vähän pehmittänyt päätä..:)

Mikä musta tulee isona?

Välillä sitä tuskastuu itseensä ja omaan päättämättömyyteensä. Miksen mä voi kuulua niihin onnekkaisiin, jotka jo vaahtosammuttimen kokoisina tietää, mitä heistä tulee isona ja joilla se sama unelma ja motivaatio säilyy aikuiseksi saakka?

Mulla se unelma-ammatti ja tulevaisuuden näkymät on vaihdelleet melkoisesti. Ala-asteen alkupuolella toiveammatti oli eläinlääkäri, niinkuin isosiskolla ja varmaan joka toisella sen ikäisellä. Varteenotettava vaihtoehto oli myös eläintenhoitaja, ja mieluustihan mä vieläkin hoitelisin eläimiä työkseni. :D Se, miten hyvin sillä palkalla pärjäisi ja kuinka hyvä työllisyystilanne tuolla alalla on täällä päin, onkin jo toinen juttu...Tuo eläinlääkäri-haave hävisi sitten iän myötä, kun sisäistin kammoavani verta ja kaikenlaisia haavoja sun muita. Varmaan ihan hyvä siis että en hakeutunut alalle!

No, sitten joskus alakoulun lopulla - yläasteen alussa alkoi mielessä kyteä ajatus poliisin ammatista. Mietin vakavissani hakevani poliisiammattikorkeaan ja ryhtyväni sitten isompana liikenne- tai koirapoliisiksi. Teoriassa niin siistiä edelleen, mutta nykyään lähinnä huvittaa ajatus tämmösestä arkajalasta poliisin duunissa. Joten, ehkä hyvä että tämäkin suunnitelma kariutui ennen kuin ehdin hakea kyseiseen koulutukseen. :D

Yläkoulun lopulla en tiennyt yhtään mille alalle hakeutua, joten valitsin täkäläisen lukion. Tämän jälkeen se ammatinvalintarumba vasta tosissaan alkoi. Mielessä pyöri sellaisia ammattinimikkeitä kuin kosmetologi, matkaopas, sosionomi, liikunnanohjaaja, liikunnanopettaja, kondiittori (miks mua huvittaa nuo viimeisimmät ammattinimikkeet peräkkäin?:D) ja jopa näyttelijän ura. Kun haku sitten läheni lukion loppupuolella, pistin paperit Kokkolaan sosiaalialalle, Jyväskylään matkailu- ja liikunta-alalle, sekä myös ammattikouluihin, joista olisin valmistunut juurikin kosmetologiksi tai leipuri-kondiittoriksi. Näihin perusasteen tutkintoihin olisin päässyt sisään, mutta harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin sosiaalialalle.

Tiedän, että tää ala ei ole mulle se kaikista omin ja lähimpänä sydäntä. Rehellisesti paljon mieluummin ansaitsisin elantoni näyttelemällä, koristelemalla söpöjä kuppikakkuja ja vaikkapa personal trainerina jollain kuntosalilla. Niin siis ainakin teoriassa. Totuushan kuitenkin on, että mistään alasta ei vaan voi saada realistista kuvaa, ennen kuin on tutustunut sen alan työhön ihan käytännössä ja kauemmin aikaa. Joten en siis voi vieläkään tietää, onko tämä sosionomin pesti sittenkään yhtään sen vähemmän mulle sopiva kuin vaikkapa haaveilemani liikunnanohjaajan työ. Sen näkee sitten työelämässä ja tulevissa harjoitteluissa. Ainakin viime kevään ensimmäisen harjoittelun perusteella voin sanoa, että ainakin nautin lasten kanssa olemisesta, joten ihan hakoteillä en ole.

Mun oli pakko koota tällainen postaus selvittääkseni omia ajatuksiani. Tällä hetkellä ajatukset tän koulutuksen suhteen on vain niin ristiriitaiset ja lähestyvä koulun alku vain ahdistaa ja ketuttaa suunnattomasti. Onneksi nuoriahan tässä vielä ollaan, ja opiskella ehtii vaikka koko ikänsä (tosi houkuttelevalta kuulostaa joo..). Sitäpaitsi vaikken enää muulle alalle hakeutuisikaan, on helpottavaa, että mun muut kiinnostuksen kohteet voi pitää harrastuksina vaikka lopun elämää. :) Millaisia lapsuuden haaveammatteja teillä on ollut, ja onko ne säilyneet näihin päiviin saakka? Tuskaileeko muutkin ammatinvalintakysymysten kanssa? :D

Evening on the beach

Eilen vietettiin siskosten kesken ihanaa iltaa Viiperin biitsillä aurinkoa ottaen, ja mäkin uskaltauduin jopa veteen asti. Hyvä musa, kaupasta mukaan napatut irtokarkit ja vielä illallakin lämmittävä aurinko tekivät illasta mahtavan ja rentouttavan irtioton arjen keskellä. Kamerakin tuli mukaan ihan vahingossa, ja hyvä niin, ompahan mitä muistella sitten kylminä talvipäivinä. :) Ja saadaampa kuvamatskua tänne blogiinkin!

Uiminen ei jäänyt vain yhteen nopeaan pyrähdykseen, vaan käytiin vedessä useampaan otteeseen. Vitsit sitä oloa, kun ui hiljalleen kasvot kohti aurinkoa, siinä niin tuntee miten olo rentoutuu. Toivottavasti säät suosii ja ehdin uudelleen uimaan tämän tulevan viikonlopun aikana, jospa sais tuon miekkosenkin innostumaan mukaan. :)