Kahden päivän kakskymppiset.

Viime lauantai oli kaikkea muuta kuin katastrofi, vaikka sitä etukäteen pelättiin. En siis joutunut juhlistaa synttäreitäni yksin, vaan sain kanssani juhlimaan monta ihanaa. Kaiken lisäks paikalle ilmaantuneet ihanat immeiset muisti mua vielä lahjoin, vaikka olin nimenomaan sanonut ei lahjoille. Ei siinä, kyllähän hunajahieronta ja lahjakortti vaateliikkeeseen tulee varmasti käytettyä. ;) Saa kyllä olla kiitollinen, että on löytänyt ympärilleen niin ihania ihmisiä. <3

Kiitos rakkaiden tyttöjen, muistettiin myös taltioida lauantai-iltaa kameraan, tosin aika vaihtelevin tuloksin...vaihtelevin siinä mielessä, kenellä oli missäkin kuvassa silmät kiinni, naamataulu heilahtanut tai katse väärään suuntaan. :D Saatiin me onneksi muutama onnistuneempikin otos!

Huippu hauskan ja pitkälle aamuyöhön venyneen lauantai-illan jälkeen koitti jo pian tiistai ja oikea synttäripäivä. Hyi apua, nyt saa varmaan jo vähän kriiseillä. 20 näyttää ja kuulostaa jo niin paljolta! Virallista syntymäpäivää vietettiin vähän rauhallisemmissa meiningeissä, aiemmin mummun ja äidin kanssa pyörälenkillä, ja illemmalla perhepiirissä kahvitellen kera äitin tekemän täytekakun. <3 Taas niin paljon ihania lahjoja, onnea ja hyvää tuulta. :--) Myös uhkakuva illasta yksin kämpillä istuskellen väistyi, kun ihana Sanna kysäisi, haluaisinko kenties juhlistaa tätä oikeaa synttäripäivää jotenkin. Tahdoin tietty! Yhdet Pelimannissa höpötellen, hetki kylällä ajellen ja sitten vasta kotiin. Eiköhän nyt oo näitä synttäreitä jo tarpeeksi vietelty!

Oh, if the sky comes falling down for you, there’s nothing in this world I wouldn’t do.

Viime lauantai koitti vähän liian pian. Missä vaiheessa se kesäloma hujahti ohi niin, ettei sitten ehdittykkään sinne Flowparkiin, pyöräretkelle, ratsastamaan tai viettämään päivää meren rannalla? Vaikka kerkeäähän sitä loman ulkopuolellakin. Oltiin vaan suunniteltu vaikka mitä tehtävää ennen pikkusiskon muuttoa, mutta niin vain päivät kului ja lopulta tuli lauantai 9.8, ja oli päästettävä pikkusisko menemään.

En etukäteen edes ajatellut, että joutuisin tosissani pidättämään itkua ennen lähtöä kotimatkalle, mutta miten kävikään. En ollut ilmeisesti ajatellut asiaa tarpeeksi syvällisesti ja ajoissa, koska vasta noin viikkoa aikaisemmin mulle alkoi valjeta mikä hetki oikeastaan onkaan kohta käsillä. Asian sulattamista helpotti kuitenkin suuresti se, miten paljon tiesin pikkusiskon odottaneen muuttoa, uutta kaupunkia ja uutta koulua. Olin ja olen ihan superylpeä miten niin nuori jaksaa uurastaa unelmansa eteen, väsätä koreografiaa kerta toisensa jälkeen ja vetää pääsykokeissa niin hyvin ja täysiä, että pääsi harvojen valittujen joukkoon. :)

Itse muutto sujui yllättävän rivakasti ja herkistelemättä, ainakin siihen saakka kunnes radiosta alkoi kuin tilauksesta soida Laura Närhen ja Erinin Siskoni...Voin kertoa että siinä vaiheessa kun vilkaistiin Riksukan kanssa toisiamme, ei pysynyt vedet enää silmissä!

MUTTA ai että miten kauniiseen ja valoisaan kämppään siskokulta pääsikään. Pieni kateus iski!

Haikeudesta huolimatta kotimatka sujui hyvin ja tässä totuttaudutaan ajatukseen. Oon hirmu innoissani pikkusiskon puolesta, mutta tietty ootan koska päästään taas näkeen. Onneks puhelimet on keksitty! Suunnitelmissa on matkata jo tässä kuussa treffaamaan siskoa, mikä on myös hyvä keino päästä kierteleen lisäksi sellaisia kauppoja, joita ei tässä lähiseudulla pahemmin näy. ;)

Herkistelyperjantaista siirryttiinkin sitten mahtavaan partylauantaihin, josta lisää seuraavassa postauksessa.

Ps. Mulla on maailman ihanimmat ystävät (terveisiä vaan sinne)! <3

Stoppi överiherkuttelulle!

Kuvat kertovat totuuden siitä, mitä oonkaan viime päivinä massuuni ahtanut. Pulla päivässä pitää vatsalihakset piilossa!

Eilen "hyvä syy" oli iskän nimipäivä, toissapäivänä se, että muutamaa päivää aiemmin leipastua marenkimansikkakakkua oli vielä jäljellä. Ei siinä mitään, tarkoituksena olikin ottaa rennommin syömisen kanssa näin kesällä, mutta nyt on mennyt jo vähän överiks. Toissapäivänä mussutin pitkästä aikaa myös niitä ihania juustopallosipsejä, tiiättekö? Niitä kun yhden ottaa, niin ei meinaa syömisestä tulla loppua. Morkkishan siinä iski, mutta vasta kun pussi oli tyhjä...

Tiedostan, että tää saattaa kuulostaa kauheelta nipottamiselta jne, mutta tää asia nyt vaan pistää ärsyttämään. Treenit kulkee ja motivaatio on huipussaan, mutta syömisten suhteen lipsun vähän liikaa. Tähän on nyt tultava muutos!

Päätin kirjoittaa asiasta tänne, koska tunnen että se saattaa helpottaa takaisin oikeille urille pääsemisessä. Kun oon täällä vannonut työstäväni tuota syömisasiaa parempaan kondikseen, pitää mun myös parhaani mukaan koettaa lunastaa tää itselleni tekemä lupaus. Jos saan rajattua herkuttelun päivän tai parin sisälle, hyvä niin. Tai sitten pitää vaan alkaa leipomaan niitä terveellisiä herkkuja, joista toimivaksi oon tähän mennessä todennut vain protskupannukakut...

Kohti parempaa syömistä ja parempaa oloa! Ihanaa päivää teille. :)

Prize for myself

Vihdoin ja viimein koittaa se päivä, jota oon odottanut keväästä saakka. Niska limassa oon siivoillut läpi koko kesän, heräten töihin aina puoli kuuden ja puoli seitsemän välillä, lähes aina rättiväsyneenä. Viimeiset viikot polkenut pinna enemmän tai vähemmän kireällä paikasta a paikkaan b, pari päivää jopa pyörän renkaat lähes tyhjinä. Kaikki tämä vain, jotta onnistuisin elämään omillani tämän kesän ja nauttimaan siitä haluamillani tavoilla. Raha ei tee onnelliseksi - totta, mutta ai vitsit miten mielelläni reissaan, käyn ulkona juhlimassa ja ostan uusia kivoja kesävaatteita. Harmi vaan, että se ei ihan onnistu ilman rahaa.

Nyt kun palkkapäivä on ihan kohta käsillä, aion viimeinkin upottaa rahaa yhteen hankintaan, josta uneksin jo keväällä. Tuolloin kyseinen vaate ei ollut vielä niin mainstream kuin se nykyään tuntuu olevan, ja voitte kuvitella miten pahalta tuntui katsoa kun yksi toisensa jälkeen osti kyseisen vaatekappaleen ennen mua ja minä kattelin katkerana sivummalla. Mutta nyt, viimeinkin, on mun vuoro saada nää kauan ihastelemani pöksyt itselleni!

Ei ollut ehkä vaikea arvata, että kyseessä on nämä kuuluisat Freddy WR.UP- housut, farkut ja farkkuhousut. Itselläni tarkoituksena tilata nuo viimeisimmät, kun vaan osaisi päättää, mistä sitä tilaisi. Vielä paljon vaikeampi valinta on, minä värisenä nämä ihanat housut tilaisin. Beige, tummanharmaa, musta, sininen...aapua, liikaa vaihtoehtoja!

[kuvat freddystore.fi]

Jos jollekin nää housut on vielä ihan uusi tuttavuus, niin tutustua voi esim. täällä. Tilata puolestaan voi edellisen Freddystore-sivuston lisäksi ainakin Body Actionilta (http://www.geevoima.fi/). Löytyykös sieltä ruudun takaa muita Freddyihin hurahtaneita? Epäilen vankasti, etten oo ihan ainoa! ;)

#happytimes

Viime päivät on olleet niin kesää kuin olla voi; lämpöä, aurinkoa, perhettä ja ystäviä, rantaelämää, uiskentelua, bileitä ja vipinää. Ihan parasta. :') Toissailta kului vähän niin kuin vahingossa vesisodan merkeissä kaveriporukalla, jonka jälkeen häippästiin neljän hengen voimin kohti Viiperiä. Illan viiletessä vesi tuntui ihanan lämpimältä, ja ai että oli kaunista. Uiskentelun jälkeen hiukset märkänä kotiin, mastercheffeilyä keittiössä ja ajoissa nukkuun. Ja eilen oli vähintään yhtä hauska päivä! Sain vihdoin kauan kaipaamani mansikat kotiin ja pakkaseen ja vietin leppoista päivää Jonin kanssa.

Myöhemmin lähdin illan ratoksi käymään porukoilla. Kahviteltiin ulkona, näpsittiin siskojen kanssa kuvia ja nautittiin kauniista illasta.



 

Äkkiä sitten saatiin extemporena ajatus lähteä tsekkaamaan meille vielä tuntematon uimapaikka. Siispä kamat kasaan ja kohti tuntematonta! Onneksi tuli bikinit mukaan, sillä ois ollut iso virhe jättää käymättä pulikoimassa..oli nimittäin aivan ihanan rauhallinen ja kaunis paikka sopivasti piilossa, ja mikä parasta: ei kaloja! :D

Iltauinti just sopivan lämpöisessä vedessä virkisti kummasti väsynyttä tyttöä, ja sainkin heti uutta puhtia alkaa suunnittelemaan illan menoja. Kämpälle päästyä päätettiinkin sitten yhtäkkiä lähteä yksiin bileisiin viettämään iltaa, ja ai että oli hauskaa! Oli niin kiva nähdä tuttuja naamoja, tutustua uusiinkin tyyppeihin ja höpötellä enemmän ja vähemmän syvällisiä.

Uskon, että juuri tää spontaanius teki tästä viikonlopusta näin onnistuneen. Välillä pistää oikein ärsyttämään, miten kaikki pitää olla aina niin suunniteltua ja ennalta mietittyä, vaikka itsehän oon ihan hirveä juurikin suunnittelemaan kaikkea. Loppujen lopuksi parhaat hetket ovat kuitenkin yleensä niitä, jotka tapahtuvat spontaanien ideoiden ansiosta, tai aivan täysin sattumalta. Toivottavasti loppukesä pitää sisällään vielä monen monta yhtä hauskaa extempore-hetkeä. :)

Sweaty week

Taustalla pauhaa Inna ja tuuletin koettaa parhaansa mukaan viilentää. Tämän päivän pakollisiin juttuihin lukeutuu enää vain yksi siivouskeikka, sitten on tämän tytön kesätyöt ainakin tässä pestissä saatu päätökseen. Viikonloppu vailla suunnitelmia häämöttää edessäpäin. Asiat on kutakuinkin mallillaan, ja nautin kesästä niin mahdottomasti. Tällä hetkellä odotan vaan tämän meidän maapallon liikkumista sen verran, että auringon ja varjon raja siirtyisi vähän lähemmäs ovea, niin pääsisi auringonottoon. Tuonne keskelle takapihaa kun en oo ainakaan vielä kehdannut mennä röhnöttämään. :D

Kesä on ehkä kuumimmillaan ja sitä viettäisi päivät mieluiten biitsillä tai pihalla auringon alla maatessa, viilentävässä joessa, järvessä, meressä tai vaikka kalalammessa uidessa ja tietenkin terassilla kylmä juoma kädessä tai vaihtoehtoisesti jätski kourassa koko päivän. Oon kuitenkin itsestäni ylpeä ja tyytyväinen, sillä tällä viikolla oon jaksanut joka ainoana päivänä tehdä liikunnan suhteen just sen, minkä oon meinannutkin. Sali on saanut tosin jäädä, mutta oon suorittanut pääasiassa ihan yhtä tehokkaita treenejä kotona muutaman neliömetrin alueella. Maanantaina jalat + vatsa, tiistaina hauikset, keskiviikkona selkä + vatsat, eilen käsivarret. Siihen päälle jokapäiväiset työmatkapyöräilyt, eli yhteensä liki 15km päivittäin. Eilen sisko sai päähänsä polkaista pyörällä myös Järvelään uimaan ja moikkaamaan porukoita, joten päivän pyöräilysaldoksi saatiinkin sitten liki 25 kilsaa...

Tälle päivälle oli suunnitelmissa vatsa- ja jalkatreeniä, mutta nyt annoin itselleni luvan luistaa treenistä. Täällä +30 asteen lämmössä (huom. siis sisätiloissa) ei nyt kyykyt oikein maistu, ja rehellisesti sanottuna jalat on aika puhki koko viikon pyörällä rullailusta. Tuossa äsken koitin kuitenkin vetää suunnittelemani vatsatreenin, mutta sekin loppui lyhyeen. Pari sarjaa paria liikettä, niin hiki puski jo pintaan, alkoi uuvuttaa ja koko touhu alkoi tuntua tyhmältä, hmph. Ehkä kokeilen sitten myöhemmin päivällä uudestaan, tai sitten en. Luultavasti päädyn ennemmin biitsille ja uimaan, kuin jään treenaamaan ja unelmoimaan kunnon sixpackistä. Ottakaahan tekin kaikki irti tästä lämmöstä ja auringosta! Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua.<3

Kesän lempparivaate

Huhhuh mikä tuskastuttava ja silti niin ihana kuumuus! <3 Näillä keleillä rivarinpätkä tuntuu ehkä hirveimmältä paikalta asua. Vaikka tuuletusluukut on auki koko päivän, ikkunoiden edessä paksut verhot, tuuletin päällä, samoin liesituuletin ja lämmitys luonnollisesti pois, on kokoajan hiki pinnassa. Sisätiloissa tulee tosin oltua lähinnä vain illat, mutta nehän ne hirveimpiä on, kun aurinko on porottanut koko päivän suoraan ikkunoista sisään. En silti valita, koska viime päivät oon saanut nauttia kesästä parhaalla mahdollisella tavalla - vedessä pulikoiden ja aurinkoa ottaen.

Helteellä mulla on välillä vähän vaikeuksia keksiä mitään päälle puettavaa. Kotona hengaan lähinnä bikineissä, mutta ihmisten ilmoille lähtiessä on ihan hyvä heittää jotain muutakin päälle. :D Kun tiukat farkkusortsit tuntuu ahdistavan kuumilta, mut on pelastanut alkukesän ostos - sortsihaalari!

 

Tää ihanuus lähti alunperin kaupasta mukaan ulkomaanmatkaa varten. Vaikka joo, osasin kyllä ennustaa tuolle löytyvän käyttöä reissun jälkeenkin. Puntaroin hetken aikaa beigen ja mustan välillä, mutta monikäyttöisyyden nimissä valitsin mustan. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ostaa molemmat, koska näillä keleillä musta on huono valinta, vaikka materiaali onkin ihanan kevyttä! Siltikin juuri näiden lämpimien kelien ansiosta tuo ihanan iisi ja rajattomasti yhdisteltävissä oleva vaate on ollut kovassa käytössä, mukaanlukien tämänpäiväisillä treffeillä itseni kanssa. Selkokielellä kävin siis kahvilassa yksikseni nauttimassa ihanan marenkileivoksen ja kupin kahvia (kyllä, tässä helteessä). Rohkeaa, eikö!? Lieventävänä asianhaarana tosin, että sisko sattuu olemaan samaisessa kahvilassa töissä, joten samalla treffasin sitten siskonkin. Hassua ja ihanaa miten ikä tuokaan mukanaan varmuutta. Vielä muutama vuosi sitten yksin syömässä/kahvilla/jäätelöllä käyminen oli musta suorastaan kammottavaa. Meenhän mä vielä nykyäänkin jakamaan herkkuhetkeni jonkun kanssa, mutta enää ei ole ylitsepääsemätöntä käydä siellä kahvilassa seuran puutteessa yksinkin. Sitäpaitsi, ihan hyödyllinen taito kaikinpuolin tämä yksinolo.

Hellekeleistä sortsihaalariin ja kahvilan kautta yksinoloon. Loogista vai mitä? Pistettäköön tuon auringon syyksi, joka on selvästi vähän pehmittänyt päätä..:)